Miksi siitä ei enää pahemmin puhuta, että

Kyllähän minunkin kouluaikana vielä oli aamunavaus.

Laulettiin koulussa virsiä jne.



Eikä aikaa ole kuin parikymmentä vuotta moisesta!

Ei paljoa enää virsiä koulussa lauleta tai rukoilla.

Maailma muuttuu.



Eikä sodassa varmaan ole harvinaista nähdä enkeleitä tai piruja.

Suomalaista elämänmuotoa

4.12. 04:00





Tässä syksyn aikana tämän lehden lukijat ovat saaneet tottua paikallisten vapaa-ajattelija-aktivistien taholta propagandaan heidän aatteensa avaruudesta ja erinomaisuudesta. Mielestäni huipennus toistaiseksi on ollut se, kun vaadittiin poistamaan Kotkan lyseon juhlasalin seinään aikanaan kirjailtu teksti, ”Jumalan pelko viisauden alku.” Ehkä oivallus on siinä, että tulevan remontin yhteydessä vaatimuksen voisi toteuttaa.



Tässä talvisodan syttymisen 70-vuotispäivänä ja adventin ajassa sallittaneen muutama miete paperille siirrettynä tällaiselta yksinkertaisemmaltakin ajattelijalta.



Koti, uskonto ja isänmaa olivat muutenkin kuin vain juhlapuheissa mainittuja oikeita arvoja, joita suomalaiset lähtivät yksimielisesti puolustamaan ulkoista hyökkääjää vastaan. On tutkittu, että näinä talvisodan päivinä ja edelleen jatkosodan aikana Suomessa rukoiltiin enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Rintamalla äärimmäisissä oloissa rukous löytyi kovimmaltakin nuorukaiselta, kuului sitten kirkkoon tai ei. Rukoilun lisäksi on todettu, että kotiväestä erityisesti äiti tuli mieleen, kun kuolema näytti väistämättömältä.



Kotirintamalla ei tiedetty läheisen jokahetkistä tilannetta ja siksipä rukous, varsinkin iltarukous, oli jokapäiväistä.



Edelleen siellä, missä on vaikeaa ja hätä suurta, yhteisöllisyys ja rukous koetaan tärkeäksi. Suuret onnettomuudet ja kansakuntaa järkyttävät tapahtumat sen osoittavat. Maailmassa on paljon sortoa ja väkivaltaa. Kansalaisten demokraattiset vaikuttamismahdollisuudet ovat kiellettyjä.Tällaisissa yhteiskunnissa kirkon lähetystyö kaikkine muotoineen kantaa hedelmää ja kristittyjen määrä lisääntyy.



Kristinuskon voima vapaa-ajattelijoiden oppiin verrattuna on siinä, että se antaa vaikeinakin aikoina toivoa paremmasta.



Länsimainen käsitys oikeasta ja väärästä perustuu kristinuskoon. Sieltä periytyvät suomalaiseenkin elämänmuotoon kuuluvat monet tavat, joille nyt pyritään antamaan joidenkin toimesta hartauden harjoittamisen leima. Ruokarukous päiväkodissa tai koulussa ja kiitos ovat vanhoja tapoja, mitkä eivät ole keneltäkään pois eivätkä rasita lasta. Virsi 21 koulun joulujuhlassa ja suvivirsi kevätjuhlassa eivät myöskään rasita lasta. Joitakin vanhempia tämä saattaa kiusata, mutta nythän on kyse lapsen edusta.



Kotoutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan aidosti on maahanmuuttajataustaisille lapsille annettava myös mahdollisuus oppia tuntemaan suomalaista elämänmuotoa arjessa ja juhlassa, ja että kirkko kuuluu olennaisena osana tähän kaikkeen. Tuleva itsenäisyyspäivä on meidän kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien juhlapäivä. Tapa juhlia sitä, on suomalaista traditiota arvokkaimmillaan.