Onko isänpäivälounaaksi savukalaa, vai itkuntuhruiset silmät?

Menikö savua silmiin, salloin saattaa tulla ehkä itkuntuhruiset silmät.

Mä en vietä isänpäivää eivätkä vietä lapsetkaan, koska heidän isänsä on juoppo paska, jonka osoitetta emme tiedä.

Mutta juu, vetelin pari ruisleipäpalaa, joiden päällä oli itse tekemääni coleslawia. En syö eläimiä. Oli paljon vitamiineja ja kuitua siinä ynnä hyvä maku ja rouskuteltavaa.

Soitin omalle isälleni onnittelut. Hän täyttää pian 86.

Olen isäinpäivänä oman isäni luona sairaalassa. Hänen pitkä elämänsä on juuuri loppumassa.

Monin tavoin isä on ollut esimerkillinen, esikuvallinen. Joissain asioissa varottavakin esimerkki. Oman aikansa kasvatti myös. Olen itse ihan erilainen isä. Mutta silti kiitollinen ja onnellinen perheestäni niinkuin ehkä isäkin parhaina hetkinään.

No, kaikki isät eivät ole pärjänneet ihan täydellisesti. On slurkkeja jotka keksivät syitä pakoillakseen lapsenruokkoja, ja isiä jotka ovat jöttäneet nuoren naisen yksin odottamaan. Ja sitten on isiä jotka olematta biologiasia isiä ovat luontevasti ottaneet ja hoivannneet, suojelleet, kasvattaneet tai olleet muuten vain hyvän miehen malleja.

Ei kumpaakaan ja lounaskin on jo syöty. Lasten isä asuu kanssamme, mutta on nyt töissä.

Omaa isääni voin muistella, kuoli viime vuonna.

Savukalaa!

Pidän itkuntuhruisten silmien mausta, mutta vaimoni ei pidä mehukkaasta ja rouskuvasta suutuntumasta joten meillä on tänään savukalaa kylmäsavuversiona.

Savukalahullu voisi nyt pistää viikoittain hieman rahaa syrjään, jotta lapset saisivat edes joululupöydässä hieman savukalaa itkuntuhruisia silmiään kirkastamaan.