Miehellä ei mitään lapsuusmuistoja. Sanoin että se on outoa, ylireagoinko?

mutta hänellä on aika isoja syitä ollakin muistamatta.

Itse aloin muistaa tapahtumia lapsuudesta omien lasten myötä. Sitä ennen en muistanut ensimmäisestä 14 vuodestani suunnilleen mitään.

varsinkin kun nykyaikana on niin helppo digikameralla ottaa kuvia.



Syitä muistamattomuuteen voi olla useita ja ihmisetkin ovat erilaisia. Minä olen huomannut, että olen vasta vanhempana alkanut muistaa joitakin asioita. Esimerkiksi olen vasta vähän aikaa sitten tajunnut, että isäni on ehkä raiskannut äitini. Varmuutta minulla ei tästä ole, mutta kun miettii niitä äidin huutoja ja sitä kuinka isäni työnsi hänet huoneeseen ja lukitsi oven (oltiin sellaisessa lomamökissä) ja komensi meidät lapset ulos niin nyt vaan on tullut mieleeni, että äiti varmaan raiskattiin silloin..kai lapsen mieli pyrkii tällaiset unohtamaan ja enhän lapsena edes tajunnut tai tiennyt mitä on raiskaus.

Muistan jollain tasolla henkilöitä, paikkoja, leikkejä, leluja, perheen lemmikkejä ym. yleistä. Yksityiskohtaisia muistoja on vähän, enkä osaisi sijoittaa monia niistäkään tiettyyn aikaan. Kotioloni olivat hyvät. En pidä itseäni outona.

että olen aina keskittynyt vähän liiankin intensiivisesti nykyhetkeen. Kaikki mitä on tapahtumassa pyörii aivoissa koko ajan. Ei siinä ehdi muistella menneisyyttä.

Itsellä myös hyvät kotiolot, rauhallinen ja turvallinen koti, ei isompia myllerryksiä koskaan. En muista lapsuudesta tai teini-iästä yhtään mitään erityistä. Pieniä paloja sieltä täältä, mutta aikajanoista ei mitään hajua. Muistan enemmän tunnelmia ja sellaisia välähdyksiä kun mitään selkeitä "tarinoita". Eikä asia edes häiritse minua. Minä elän tässä ja nyt, en muistele menneitä, enkä huoli huomisesta. Joskus tulee hetkiä, kun esim. vanhat ystävät muistelevat jotain nuoruuden sohelluksia, etten löydä omasta päästäni ko. tapahtumasta minkäänlaisia muistijälkiä. On kun kuulisi asioista ensimmäistä kertaa. :D

Mies ei siis muista mitään lapsuutensa joulusta, leikeistä, ei mistään. Kun kysyn mitä sai lapsena joululahjaks ei muista. Kun kysyn millaisia leikkejä leikki ei muista. Tuntuu ettei muista mitään. Normaali perhe ollut. Musta toi on todella outoa ja mietin onko tapahtunut jotain omituista tai torjuuko lapsuusmuistot. Anoppi ja appi vaikuttaa tervejärkisiltä, anopilta olen kuullut paljon enemmän miehen lapsuudesta kuin mieheltä itseltä.

Minäkin kadotin lapsuusmuistot kolmenkympin paikkeilla. Vielä parikymppisenä muistin lapsuuden. Onneksi on ihmisiä jotka kertovat historiani vaikka olenhan minä täysin eri ihminen myös fyysisesti vaikka dna sama. Soluthan uusiutuvat joka 8 vuosi ja psyyke muuttuu alinomaan.

Aiemmat poikaystävät kertoivat kyllä tarkkaankin lapsuudestaan. Kuvittelisin että yhteiset lapsemme olisivat herättäneet lapsuusmuistoja mutta ei. Miten muilla? Onko mieheni outo?

kokonaisesta aikakaudesta omassa elamassaan... Toisaalta minusta tuntuu etta miehet noin yleensa muistaa vahemman tallaisia (ihmisten valisiin suhteisiin liittyvia) asioita joita ap kuvailee, kuin naiset. Toisaalta muistavat sitten monesti muunlaisia asioita, kuten vaikka rakennuksia, reitteja tms (mita taas en itse muista ollenkaan). Vahan OT mutta joskus olenkin miettinyt etta jos itse kuolisin kun lapset ovat pienia, mitakohan (jos mitaan) mies muistaisi minusta etta osaisi kertoa lapsille?

Sen sijaan muistan hyvin tarkkaan kaikki tapahtumat, jotka liittyivät ystväperheisiin tai sukulaisten kanssa vietettyyn aikaan.

se ole ihan tutkittu juttu ettei miehet muista asioitaan lapsuudestaan (ja ylipäätään....) niin hyvin kuin naiset?

itse muistan n. 2-vuotiaasta asti, oli onnellinen lapsuus. Muistan myös unet tosi hyvin, näen joka yö yksityiskohtaisia unia. Mun entinen mies taas ei muista mitään lapsuudestaan, eikä ole ikinä nähnyt unia! Kyllä se tuntuu tosi oudolta, vaikka ei kai siinä mitään outoa ole, on vaan niin erilainen. Erilaiset aivot. Tämä mies on järkevin ja loogisin ihminen, kenet tunnen, mutta tuntuu joskus, ettei sillä oikein tunnepuolella liiku mitään. Siis ei osaa elää tunteillaan, ei koskaan heittäydy tunteiden vietäväksi. Liittyisikö tuo järkevyys sitten jotenkin muistottomuuteen ja siihen, ettei uneksi. Myös johtajatyyppiä.

Surettaa asia toisinaan. On siis tosi vähän mitään muistikuvia, ja usein ne ovat ns. negatiivisia, eli esim. vanhemmat riitelevät.

ja väittää myös ettei näe koskaan mitään unia.

Minä muistan lapsuudestani vaikka mitä, suunnilleen alkaen mistä pissa tulee ja minkälainen tapetti näkyi pinnasängyn vierellä. Vähiten muistan asioita niiltä vuosilta kun lapset olivat pieniä, muistan toki paljon mitä lapset teki tai sanoi, mutten juuri mitään "omia juttujani". Ja osa lasten tekemisistäkin puuroutuu, en ole varma, kuka milloinkin oli kyseessä.

Unia näen niin että niitä muistan jokaikinen yö.

Yksittäisiä tuokiokuvia, isompia kokonaisuuksia (esim. kodin ilmapiirin jne), ekat muistikuvat on jostain 3 v ikäisestä. Mulla oli erittäin onnellinen lapsuus, mutta lisäksi mulla on oikeasti hyvä muistikin.

mut hänellä johtuu siitä, ettei häntä kiinnosta niitä kertoa. Ihan onnellinen lapsuus ollut kuitenkin, mutta ei ole mikään muistelotyyppi. Teillä ei kuitenkaan ilmeisesti tästä kyse?

Just pari viikkoa sitten ihmettelin miehelleni, että hänessä on jotain outoa, kun ei ole mitään lapsuusmuistoja. Hän kun puhuu itsestään "lapsena", niin silloin liikutaan ajassa, jolloin hän oli 15-16 vuotias! Eikä mitään hajua ajasta ennen sitä! Minä, joka muistan kaiken aika tarkkaan, en voi kuin ihmetellä. Olis aika karseeta, jos ne kaikki muistot yllättäen haipuis pois. Mutta jos niitä ei olis, niin ei kai se miltään tuntuis...Lieneekö sama, jos ja kun joskus dementoituu ;) ?

Ei tosin muista nuoruudestaan, ex-suhteistaan tai edes eilisestäkään, jos häneltä niistä kysytään.



Mäkin ihmettelin tätä aikani, mutta sitten aloin pistämään merkille, että mies itseasiassa useinkin kertoili ihan arkisen tekemisen lomassa asioita tyyliin "meillä kotona, sillon ku olin lapsi, tehtiin joka joulu hirveesti riisipuuroa, ja sitä syötiin koko joulu, ja mun pikkusisko laittoi siihen ketsuppia." Mielestäni aika selvä lapsuusmuisto, ja lapsuusperheen jouluperinne, siis tuo riisipuuron keitto. Kuitenkin, kun olen kysynyt, millaisia perinteitä heillä on lapsuusperheessä ollut (kun on oman perheen joulunviettoa ja -perinteitä suunniteltu), mieheni vastaa aina: "emmä tiiä, emmä oikeen muista. Ei kai meil mitään ollu." Suhteen alkuaikoina kyselin paljonkin hänen existään (en pahalla enkä painostaen, olin vain utelias) - esim. millaisilla treffeillä mies kävi exiensä kanssa, ja näihinkin vastaus oli aina "emmä muista." Sitten kun olemme pitkästä aikaa menossa leffaan yhdessä, mies kertookin, että "mä muistan, kun käytiin x:n kanssa joskus leffassa, kun piti mennä Ouluun asti leffaan. On se nyt sentään helpompaa, kun on leffateatteri sentään samassa kaupungissa."



Päättelen, että muistoja kyllä on, mutta hän ei osaa pukea niitä sanoiksi kuten minä. Hän ei taida myöskään yhtälailla muistella asioita, kuten minä, eikä hän taida pystyä muistelemaan asioita aktiivisesti (tarkoitan sitä, että kun kysytään jotakin tiettyä asiaa, hän ei silti pysty muistamaan sitä). Pitää siis vain osata kuunnella, jotta osaa napata lapsuusmuisteluja miehen puheesta :)

on äärimmäisen huono vuosiluvuissa ja vielä huonompia yhdistämään tapahtuneita asioita johonkin tiettyyn aikaan. ne mitä on kertonut voi olla tapahtunut ihan milloin vaan eikä esim. 5-vuotiaana. enpä silti pidä tuota outona, on vain erilainen kuin minä, joka muistan vuosiluvut ja tapahtumatkin tarkkoina.

Pystyykö käymään töissä? Onko jokin koulutus? Onko teillä normaali seksielämä? Onko avioliitto ok? Jos näihin on vaustaus kyllä, tuskin on mitään vakavaa ongelmaa.

muistan vaikka mitä alkaen 4-5 -vuotiaasta joten tuntuu aivan ihmeelliseltä???

Ei muista esim. minkä nimisiä opettajia oli ala-asteella, vaikka itse muistan kaikki. Ei muista lapsuutenssa tapahtumia. Ei muista edes yhden tyttöystävänsä nimeä (niitä oli kaksi ennen minua).