Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko pilaa elämäni
09.11.2021 |
Tänään taas tajusin, kuinka paha tuo sos. tilanteiden pelko minulla on. Kävimme siskoni kanssa kahvilla ja se sujui vielä ihan ok sillä istuimme kaukana muista ihmisistä. Heti kun siirryimme tavarataloon, alkoi hirvittävä hengenahdistus ja huimaus. Jalkani alkoivat täristä ja tuntui, että nieleminen on vaikeaa. Koronan vuoksi on tullut käytyä hyvin vähän missään ja se on selvästi vielä nostanut kynnystä poistua kotoa ja kohdata ihmisiä.
Joskus pystyn käymään kaupassa ilman paniikin tunnetta, usein kuitenkin ihan lähikaupassakin asiointi on suuri haaste. Jotkut todella läheiset kaverit eivät ahdista, mutta jos tiedän että tapaan aivan uuden ihmisen, paniikki iskee. Isot porukat ahdistavat ja helposti ennen niin sosiaalinen minä löytää usein itsensä hiljaa istumasta nurkassa ja häpeävänsä itseään.
Harmittaa, kun tämä rajoittaa elämääni niin paljon. Harmittaa läheisten puolesta joiden kanssa olisi kiva tehdä "normaaleita juttuja" ilman hirvittävää ahdistusta. Puoliso ei aina ymmärrä ja olen saanut kuulla rumiakin, epäymmärryksessä lauottuja kommentteja tästä. Alkoholi auttaa jos lähden istumaan iltaa ihmisten sekaan, mutta tiedän ettei se voi olla ratkaisu loppuelämäksi. Olen käynyt lääkärissä ja kertonut vuosia kestäneistä mt-ongelmista, tämä paniikkioireilu ja sos. tilanteiden pelko tuoreimpana kaikista. Viimeksi lääkäri kohteli minua kuin olisin nrkki, kun tärisin ahdistuneena kertoessani tilannettani hänelle. Olen pyytänyt lääkitystä jo kahdelta eri lääkäriltä, sillä vaikka hyvin lääkevastainen olenkin, olen ymmärtänyt että en pääse tästä eteenpäin ilman lääkettä. Molemmat ovat kieltäytyneet sillä nuo rauhoittavat ovat hyvin koukuttavia (tiedän). Turhauttaa. 😔 Uskon, että pelkästään tieto siitä, että tilannetta helpottava lääke löytyy laukusta, auttaisi minua. Olen kertonut näille lääkäreille, että työkyvyttömyyteni on pitkälti kiinni juurikin tästä. Sanonut, että tahdon kyllä töihin ja olen sitä kokeillutkin, mutta alani (asiakaspalvelu) ei suju tämän pelon ja ahdistuksen kanssa.
Muita? Miten eteenpäin? Taas kerran eri lääkärille vain ja toivoa parasta? Onko muille ollut terapiasta apua tähän? Olen turhautunut ja tahtoisin pikaista helpotusta tähän, ikävöin töihin ja raha-asiatkin stressaavat.
Kommentit (35)
Mulla ei enää alkoholi auta kun tulee entistä pahemmat ylivireysoireet.
Ssri ym lääkkeet kokeiltava, ei rauhoittavia (heti ) anneta.
Kunnalliselle psykan puolelle.
Facebookissa hyviä ryhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sen kanssa on vaan elettävä sen mitä sietää.
Töissä olen kauhusta kankeana mikä uuvuttaa lentokonematkailu uuvuttaa, vierailut yms...yhteinen tekijä lienee että on kuin sillit purkissa. Ei mulla kotonakaan ole koskaan levollinen olo.
Haluan uskoa, että tästä voi toipua. Oletko hakenut koskaan mitään apua tuohon? Kuulostaa raskaalta. Ap
Sun pitäis löytää osaava lääkäri.
Terapia, kirjallisuus ym auttaa joillain.
Luultavasti koen paljon samanlaista kuin sinä.
Kelan tukemaa terapiaa voisit kysyä, työkyvyn ylläpitämiseen tähtäävää. Lääkäriin vaan uudestaan. Jos lääkitys, niin siinäkin lääkäri on kuitenkin asiantuntija, jonka kanssa voi keskustella. Onko sinulla alkoholiongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sen kanssa on vaan elettävä sen mitä sietää.
Töissä olen kauhusta kankeana mikä uuvuttaa lentokonematkailu uuvuttaa, vierailut yms...yhteinen tekijä lienee että on kuin sillit purkissa. Ei mulla kotonakaan ole koskaan levollinen olo.Haluan uskoa, että tästä voi toipua. Oletko hakenut koskaan mitään apua tuohon? Kuulostaa raskaalta. Ap
Ns kaikkea kokeiltu, en osaa muuttaa itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmisissä pelottaa? Harvemmin ne purevat.
Hanki masennuslääkkeet. Ne turruttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaa ja siedätystä. Itselläni ei lääkkeet ikinä auttaneet.
Asiakaspalvelutyössä pääsin lopulta eroon, mutta vei vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisissä pelottaa? Harvemmin ne purevat.
Kiusaaminen, tuomitseminen yms yms huonot kokemukset.
Esim jos 0 vuotiaasta asti on pelännyt ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä oli paniikkihäiriö. Hikoilua, sosiaalisten tilanteiden pakoilua yms. Hän pääsi siitä eroon n.30-vuotiaana. Hän ei käyttänyt mitään lääkkeitä, käynyt terapiassa tms. Vaan se oli oikeasti vain hänen oma päätöksensä muuttua. Hänen oli pakko työnsä vuoksi esiintyä yleisön edessä ja siitä se lähti. Hänellä toimi siis täydellisesti ”kohtaa pelkosi”-menetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa ja siedätystä. Itselläni ei lääkkeet ikinä auttaneet.
Asiakaspalvelutyössä pääsin lopulta eroon, mutta vei vuosia.
Siedätys? Sostilpelot töissä...töissä siedättyy? ei toimi.
Ryhmäterapia ei tule kuuloonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä oli paniikkihäiriö. Hikoilua, sosiaalisten tilanteiden pakoilua yms. Hän pääsi siitä eroon n.30-vuotiaana. Hän ei käyttänyt mitään lääkkeitä, käynyt terapiassa tms. Vaan se oli oikeasti vain hänen oma päätöksensä muuttua. Hänen oli pakko työnsä vuoksi esiintyä yleisön edessä ja siitä se lähti. Hänellä toimi siis täydellisesti ”kohtaa pelkosi”-menetelmä.
Lucky him. Harvinainen tapaus. Miehet onkin putkiaivoja, helpompi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa ja siedätystä. Itselläni ei lääkkeet ikinä auttaneet.
Asiakaspalvelutyössä pääsin lopulta eroon, mutta vei vuosia.
Siedätystä olen yrittänyt paljon, mutta tuntuu että jokaisen kerran jälkeen tilanteista tulee vain vaikeampia, kun tapahtuu "epäonnistuminen" ja menen paniikkiin. Positiiviset kokemukset ja onnistumiset varmasti auttaisivatkin. Huono homma kun yrittää ja paniikki iskee, pelko yrittää uudestaan kasvaa kerta kerralta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoholi auttoi sosiaalistentilanteiden pelkoon, nyt kun olen lopettanut juomisen niin sosiaaliset tilanteet jännittää tosi paljon. Tuttujen ihmisten seurassa olen rauhallinen ja oma itseni mutta jos tulee tuntemattomia ihmisiä niin silloin tämä pelko puhkeaa esiin. Sukupuoleni on mies.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä oli paniikkihäiriö. Hikoilua, sosiaalisten tilanteiden pakoilua yms. Hän pääsi siitä eroon n.30-vuotiaana. Hän ei käyttänyt mitään lääkkeitä, käynyt terapiassa tms. Vaan se oli oikeasti vain hänen oma päätöksensä muuttua. Hänen oli pakko työnsä vuoksi esiintyä yleisön edessä ja siitä se lähti. Hänellä toimi siis täydellisesti ”kohtaa pelkosi”-menetelmä.
Vai että ihan päätti muuttua. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoholi auttoi sosiaalistentilanteiden pelkoon, nyt kun olen lopettanut juomisen niin sosiaaliset tilanteet jännittää tosi paljon. Tuttujen ihmisten seurassa olen rauhallinen ja oma itseni mutta jos tulee tuntemattomia ihmisiä niin silloin tämä pelko puhkeaa esiin. Sukupuoleni on mies.
Mullakin on todella vaikea olla etenkin tuntemattomien seurassa ilman pientä ns turvakänniä. Mutta se ei ole ratkaisu, enkä tietenkään voi mennä töihin hiprakassa saati humalassa.
Terapiaa ja itsensä altistamista. Eli jotain vähiten kamalaa ihmisten seurassa olemista joka päivälle. Ikävää, että olet kokenut huonoa kohtelua lääkärissä, mutta joskus hekin arvioivat tilanteet väärin (ja on niitä mulkkujakin heidän joukossaan). Uudelle lääkärille vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisissä pelottaa? Harvemmin ne purevat.
Kiusaaminen, tuomitseminen yms yms huonot kokemukset.
Esim jos 0 vuotiaasta asti on pelännyt ihmisiä.
Jep. Ja sitten kun rohkaiset itsesi puhumaan jotain ylimääräistä ja kepeää eli sitä kuuluisaa "small talkia" niin vastapuoli katsoo halveksien ja tekee kaikin tavoin selväksi että häivy..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoholi auttoi sosiaalistentilanteiden pelkoon, nyt kun olen lopettanut juomisen niin sosiaaliset tilanteet jännittää tosi paljon. Tuttujen ihmisten seurassa olen rauhallinen ja oma itseni mutta jos tulee tuntemattomia ihmisiä niin silloin tämä pelko puhkeaa esiin. Sukupuoleni on mies.
Mullakin on todella vaikea olla etenkin tuntemattomien seurassa ilman pientä ns turvakänniä. Mutta se ei ole ratkaisu, enkä tietenkään voi mennä töihin hiprakassa saati humalassa.
Olen kenelle vastasit mutta työssäni pystyn olemaan koska meitä on työpaikalla vain 3 minun lisäksi ja he ovat kaikki tuttuja minulle.
Festareille tai vaikka jääkiekkopeliin en mielellään mene koska siellä pelko iskee päälle. Ennen pystyin olemaan kyseisissä tapahtumissa humalassa.
Minulla sospelko esiintyy siten että alan hermoilemaan eli käteni tärisevät ja en saa sanoja sanotuksi kunnolla, usein saatan puhua ihan asian vierestä eli keskittyminen myös herpaantuu.
Lääkärille en ole mennyt juttelemaan koska en kehtaa ja en uskalla.
Olen nykyään melkein kaiken vapaa-aikani sisällä ilman ihmiskontakteja.
Kai sen kanssa on vaan elettävä sen mitä sietää.
Töissä olen kauhusta kankeana mikä uuvuttaa lentokonematkailu uuvuttaa, vierailut yms...yhteinen tekijä lienee että on kuin sillit purkissa. Ei mulla kotonakaan ole koskaan levollinen olo.