Jättäisitkö 1,5- ja 5 -vuotiaan viikoksi isovanhemmille ja

Kyllä voi ihmiset olla yksinkertaisia!

Isommasta voisin olla hyvin pitkän viikonlopun, ja pienemmästä ehkä päivän, pari...Mutta molemmista viikon niin nou nou.



Ja nuokin ajat vaan sillä edellytyksellä että saisin oman äitini ja isäni hoitoon ne, ja olisivat jo olleet siellä aikaisemmin useasti lyhyemmillä yökeikoilla.



Mutta en tuomitse jos joku lähtee.

1,5-vuotiasta en missään nimessä, kun on ollut mummin kanssa max pari tuntia koko elämässään. 5-vuotiaan nyt ehkä. Mutta ylipäätään en lähtisi miehen kanssa kaksin etelään, koska haluan että lapsetkin pääsee mukaan ja nautin perheeni seurasta.

pienten kanssa ja kyllä nauttivat kovasti. Täällä oli vielä tosi kylmä. Itse en ole koskaan aurinkolomista perustanut, mutta lasten kanssa olikin hauskempaa. On ihanaa seurata kuinka pikkuinen kaivautuu onnessaan lämpimään hiekkaan ja isompi keräilee näkinkenkiä.

että voiko jättää vai ei. Itse jättäisin kyllä mummolaan, jossa lapset viihtyy. Itse olen veljeni lapselle hyvin läheinen täti ja tyttö 2v oli luonani kaksi viikkoa vanhempien häämatkaillessa. Ei mitään ongelmaa.

Alle 2v ikäiselle on tutkitusti tärkeää että hänellä säilyy yksi ihminen pääasiallisena hoitajana oli se sitten äiti, isä, mummi, vaari, lastenhoitaja tai vaikkapa täti. Viikon poissaolo sen pääasiallisen hoitajan luota ei ole lapselle hyväksi.

Meillä isovanhemmat lapsille läheisiä ja viihtyvät siellä hyvin,viime kesänä olivat 4päivää vanhemmila kun kävimme matkalla.Ollaan käyty myös koko perheen voimin paljon matkoilla ja tottakaki lapset niistä nauttii..nämä matkat tehdään lasten ehdoilla ja ei nautita esim.alkoholia ollenkaan.Kerran vuoteen sitten lähetään kauemmaksi kaksin ja silloin tehdään asioita aikuisten näkökulmasta=)

Alle 2v ikäiselle on tutkitusti tärkeää että hänellä säilyy yksi ihminen pääasiallisena hoitajana oli se sitten äiti, isä, mummi, vaari, lastenhoitaja tai vaikkapa täti. Viikon poissaolo sen pääasiallisen hoitajan luota ei ole lapselle hyväksi.

Jos "ei ole lapselle hyväksi", niin mistä sen sitten myöhemmin näkee? "Joo, tämä lapsi on selvästi ollut pienenä kerran viikon mummolassa, aijai" Hah hah.

Alle 2v ikäiselle on tutkitusti tärkeää että hänellä säilyy yksi ihminen pääasiallisena hoitajana oli se sitten äiti, isä, mummi, vaari, lastenhoitaja tai vaikkapa täti. Viikon poissaolo sen pääasiallisen hoitajan luota ei ole lapselle hyväksi.

Jos "ei ole lapselle hyväksi", niin mistä sen sitten myöhemmin näkee? "Joo, tämä lapsi on selvästi ollut pienenä kerran viikon mummolassa, aijai" Hah hah.

Siitä ettei uskalla luottaa ihmisiin. Pelkää jätetyksi joutumista. Pelkää ettei kelpaa kenellekään - että se "joku" joka on itselle rakas ottaa ja jättää.

1,5vuotiaan. Miten olisi kaupunkiloma?

Kevyesti

Alle 2v ikäiselle on tutkitusti tärkeää että hänellä säilyy yksi ihminen pääasiallisena hoitajana oli se sitten äiti, isä, mummi, vaari, lastenhoitaja tai vaikkapa täti. Viikon poissaolo sen pääasiallisen hoitajan luota ei ole lapselle hyväksi.

Jos "ei ole lapselle hyväksi", niin mistä sen sitten myöhemmin näkee? "Joo, tämä lapsi on selvästi ollut pienenä kerran viikon mummolassa, aijai" Hah hah.

Siitä ettei uskalla luottaa ihmisiin. Pelkää jätetyksi joutumista. Pelkää ettei kelpaa kenellekään - että se "joku" joka on itselle rakas ottaa ja jättää.

Mutta hän on luottavainen ja lähtee hoitoon jatkossakin mielellään? Eikö kuitenkin ole lapsenkin luonteesta ja kehityksestä kiinni?

1,5-vuotiaani maksimissaan 2-3 yöksi hoitoon. En vaan itse kestäisi olla erossa niin kauan eli viikkoa:) Reipas tyttöni on ihan innoissaan mummilla, ja ei ole moksiskaan, jos tulen häntä seuraavana päivänä sieltä hakemaan. Pitää mummista ja syö ja nukkuu hyvin mummillakin, eli ei näemmä kärsi lainkaan:) Luultavasti pärjäisi siellä viikon, varsinkin jos olisi tuttu sisaruskin siellä. Silti en itse voisi olla erossa hänestä viikkoa!

mutta ollaan me myös oltu viikon reissuissa miehen kanssa kaksinkin. On se kuit. ihan erilaista lomaa kuin lasten kanssa. Meillä on kyllä lapset isovanhempien kanssa pari-kolme yötä joka viikko, kun ollaan työ- ja opiskelureissuilla. Tottuneet siis ovat olemaan mamman ja papan kaa pienestä pitäen. Ja hyvä heillä on niitten kanssa olla. Turvallisia ja tuttuja aikuisia!



Varmaan ehkä jokainen tekee päätöksensä ihan sen perusteella miten lapsensa tuntee! Ja kukas ne paremmin tuntisi kuin ne omat vanhemmat :)! Mutta siis, jos itse olisin ekaa kertaa tollasta reissua tekemässä, niin täältä varmaan vikana kanttaa neuvoja kysyä ;)!

Helpostikkin jos olisi mahdollisuus. 1,5 v mikään pieni ole enää. miksei vois jäädä? Ei lapsia yhtään harmittais viettää viikkoa mummolassa, sillä nauttivat siitä kovin :) Eikä niitä harmita sekään että eivät mukaan pääse, kun eivät tiedä mistä jäävät paitsi.

Ne vaipat vaan vähän hämää, mutta nauttivat kovin kun ei tarvitse viikkoon vanhempiaan katsella! Muisti ja ymmärryskin tuon ikäsellä jo pelaa niin, että mainiosti ymmärtää että aikuisten tarvii joskus vähän relaa. Vai miten se oli...

Valitettavasti täytyy todeta,että yllä oleva ei pidä nykytutkimuksen valossa(eikä käytännön kokemuksen) paikkaansa. Puolitoistavuotiaan aikakäsityksestä ja hahmotuskyvystä löytyy paljonkin kirjallisuutta. Lapsi ei ymmärrä aikaa kuten vanhemmat. Hän elää vielä hetkessä ja pystyy säilyttämään vanhemman "turvallisuusobjektina" mielessään ikätasolleen tyypillisen ajan.Tästä suositus 1vuosi=1vrk erossa jne. Lapsi ei todellakaan ymmärrä ajatusta vanhemman tarpeesta relata:) Ihmisen varhaislapsuus on hyvin erilaista henkilöstä riippuen. Ihmiset myös selviävät huonoistakin kokemuksista jopa yllättävänkin hyvin.Monesti on paljon korvaavia kokemuksia.Kuitenkin kannattaisi pitää mielessä ensimmäisten 3-vuoden merkityksellisyys koko loppuelämän kannalta. Merkitys on todella iso, perusturvallisuus, myöhemmin läheiset suhteet ja miten niihin pystyy, itsetunto, sressinsieto yms. Kantsii miettiä niitä, kun tekee päätöksiä. Jokainenhan kuitenkin määrittelee itse mitä pitää tärkeänä ja hyväksyttävänä myös lapselleen

Koko perheellä lähtisimme. Viikonlopuksi ehkä miehen kanssa kahdestaan ja tuonikäiset isovanhemmille hoitoon.

tai pikemminkin ohjenuoran, ovat kehittäneet lastenpsykiatrit... Mikä sinun koulutuksesi on, kun tuomitset säännön?? Itse kasvatustieteiden lisensiaattina pidän neuvoa erittäin hyvänä yleisohjeena.

Kommentti noista mahdollisista vaikutuksista aikuisuudessa... Eli vähän aikaa sitten luin erään psykoterapeutin haastattelun, jossa hän kritisoi tätä nykymeininkiä mm. aikuisten masennuksen suhteen. Nykyään melkein jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus masentua ja ainakin osittain syyttää siitä vanhempiaan tai jotain lapsuudessa koettua tapahtumaa. Tämä spykoterapeutti ei kieltänyt etteikö joillakin ihmisillä oikeasti olisikin traumaattisia kokemuksia lapsuudessa mutta siis joku raja niissäkin. Aikuisten ihmisten pitäisi ottaa kuitenkin vastuu itsestään ja omista mahdollista haitallisista valinnoistaan eikä hamaan vanhuuteen asti syyttää kaikesta omia vanhempiaan tai muita ihmisiä. Tästä siis on tavallaan tullut eräänlainen muoti-ilmiö jo, että jokainen alle kolmevuotiaana hoitoon jätetty saa luvan kanssa aikuisena, laiskana ja työtävieroksuvana kitistä kurjaa kohtaloaan ettei vaan tarvii tehdä mitään!

jo pelkästään siitä syystä, että viikko olisi liian pitkä aika kummallekin (ja todellakin tuo 1 yö per ikävuosi on ihan asiantuntijoiden suosittelema juttu).



Toisekseen: haluamme lomailla perheenä. Aikuisten etelänlomia on tullut tehtyä ihan tarpeeksi ennen lapsia.

5v:n ehkä. Meillä mahdollisuus tällaiseen mutta en noin pientä noin pitkäksi aikaa jättäisi, max yhdeksi yöksi kerrallaan.