Lue keskustelun säännöt.
Vaikea suhde anoppiin
06.11.2021 |
Nyt olisi neuvot kalliit. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3v ja asumme edelleen eri osoitteissa. Siksi koska mieheni asuu äitinsä kanssa samalla tontilla.
Yritin alkuun tulla toimeen. Mielin ilkeitä kommentteja milloin mistäkin. Milloin poti vieraiden läsnäollessa aiheuttaa hämminkiä kun minun ruuassa olevalle ruoka aineelle hän on allerginen, mutta omatekemänä ei ole. Tämä ruoka-aine muuttuu toki tilanteen mukaan ja joka kerta on uusi yllätys. Toisinaan se on tomaatti, joskus omena, milloin tavallinen sokeri ja milloin naudanliha. Ne kaikki ovat ok itse laittamana. Tämän ongelman ratkaisin sillä että ostan vain valmisruokia synttäreille jne. En jaksa enää vieraiden kauhistelua kun anoppi taas dramaattisena ilmestyy kertomaan että toivottavasti nyt ei käy huonosti. Tämäkään ei toki ole oikein sillä HÄN olisi kyllä kokannut itse.
Antamani lahjat miehen lapsille ovat vääränlaisia ja vaikka lapset olisivat alkuun olleet innoissaan niin ” mummi sanoi sitä ja tätä” sen jälkeen ovatkin pettyneitä kun ei muka olleetkaan sitä mitä sanoin. Kyse on koruista joten voitte päätellä itse.
En osaa leikata nurmikkoa, en siistiä pensaita. Kaikki kuolee kun teen väärin.
En siivoa tarpeeksi usein enkä tarpeeksi hyvin. Olen liian lihava sillä hänkin lihoi vain muutaman kilon jopa raskaana ollessaan. Näitä tapauksia on niin paljon ettei riitä palstatila, mutta tässä siis esimerkkejä.
Hänen erinomaisuuteensa on huomattavaa.
Ja tiedättekö kun minä en enää jaksa niellä. Mieskään ei jaksa. Mies on pyytänyt meille omaa rauhaa. Mies on jopa kieltänyt tulemasta meille kun olen siellä. Mies siis puolustaa minua kyllä, mutta rouvan tarinat muuttuvat erilaisiksi kun asiasta koitetaan keskustella. ” Rn ole sanonut noin” on aina se vastaus. Ja minusta tuntuu typerältä inttää että sanoi juuri kuten sanoi. Aina jää typerä olo kun tarina muuttuu lennossa siihen suuntaan mikä on hänelle parempi.
Ongelma on nyt siinä että itse asunnoton paikkakunnalla arjen. Koirani muutti miehelleni jotta voin tehdä pitkiä päiviä jolloin voin viettää pidennettyä viikonloppua. Näinollen vietämme viikonloput siellä ja yhdessä.
Nykyään en sinne enää halua mennä. Mä hermostun jo anopin äänestä. Saatan pillahtaa itkuun jo siitä kun hänen autonsa ilmestyy taikka saan jo matkalla sinne paniikkikohtauksen.
Miehen mielestä meidän pitäisi taas kerran puhua, mutta mitenkäs selvität ongelmaa kun jännäri ota vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään? Hän ei ole sanonut tai tehnyt noin on vastaus aina.
Tämä rupeaa jo vaikuttamaan parisuhteeseen kun pitkien päivien jälkeen viikonloppuni ovat täynnä itkua ja ahdistusta.
Mun luokse ei oikein voi mennä sillä mulla on pieni asunto johon ei mahdu 4 ihmistä ja kahta koiraa. Muualle ei oikein voi muuttaa kun mies remontoi kotia meille, mutta olo on sietämätön. Olen niellyt niin paljon ettei enää mahdu.
Mitä mä teen?
Kommentit (31)
Oikeasti häivy ja vähän äkkiä. Tuossa kuviossa vain sairastut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa vaikea selkosta, autocorrect?
Yhteinen asunto teille jostain kaukaa anopista tai sitte muutat miehen asuntoon ja anoppi lähtee tontilta vaikka palvelutaloon allergioineen. Tai sitte vaan eroat.
Mulla on anoppi jonka mielestä teen myös kaiken väärin ja olen vääränlainen persoona väärästä taustasta. Tiedän miten kurjaa se on ja miten ilkiön ajatteleminenkin ahdistaa.
Etäisyyttä ottamalla olen selvinnyt. Mies käy anopilla lasten kanssa pääosin.
Minulla on samanlaiset appivanhemmat. Appi vielä pahempi.
Lakkasin olemasta tekemisissä kun tekivät kiukutteluoharit esikoisen kanssa
Sitä ennen appi pilasi hääni jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatat itsetunnon.
Ap on tosiaan jo iso tyttö ja hänen pitäisi saada se suu auki, kun toinen alkaa nillittämään. Kunnioitus on ansaittava.
Mies vähättelee ongelmaa. Ratkaisuja tuossa tarvitaan eikä mitään keskusteluja. Keskustelut on jo käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää, ellei anopin kuolema häämötä aivan nurkan takana tai mies muuta kanssasi sen verran kauas, ettei terrorisointi ole mahdollista usein.
Anoppi on selvästi sen verran mielenterveystapaus, ettei sellaisen kanssa mitään keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini ei ole ihannoin paha mutta rajaton kuitenkin ja napanuora ei ole koskaan katkennut. Asia tuli esille, kun meille syntyi lapset ja muutimme parin tunnin ajomatkan päähän heistä ja he hankkivat mökin paikkakunnaltamme. Poijasta ei ole laittamaan heille rajoja. Ilman lapsia olisin häipynyt jo ajat sitten.
Miten mies pärjää äitinsä kanssa? Millaiset välit heillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisistä ihmisistä on kyse? Varsinkin anopin ikä?
Onko miehen ja lastensa muuttaminen pois ko. pihapiiristä edes mahdollista ( maatila?)?
Onko anopilla mielenterveysongelmia?
Hoida pääsi kuntoon. Varsinainen ongelmasi ei ole anoppi vaan oma ylireagointisi. Käyköön mies sinun luonasi viikonloppuisin, kun sinun käyntisi miehen luona ovat noin vaikeita.
Kun ette edes asu yhdessä, on silkkaa teeskentelyä, että muka voi olla niin, että ei tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä.
Minäkin tein anopin mielestä aina kaiken väärin. Siihen oli monta ratkaisua. 1. jätin tekemättä ne hommat, joita ei ollut pakko 2. tein omalla tavallani välittämättä anopin mutinoista 3. jatkoin edellistä kohtaa viemällä oman tapani vielä pitemmälle liioittelun puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vähättelee ongelmaa. Ratkaisuja tuossa tarvitaan eikä mitään keskusteluja. Keskustelut on jo käyty.
Vahva itsenäinen nainen tarvitsee prinssiä pelastamaan itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Mies vähättelee ongelmaa. Ratkaisuja tuossa tarvitaan eikä mitään keskusteluja. Keskustelut on jo käyty.
Eihän miehellä olekaan ongelmaa van aloittajalla. Hänen pitää se myös ratkaista.
Ei kai mies ole samalle tontille rakentamassa missä äitinsä asuu. Ei saanut selvää. Jos näin on , nosta kytkintä. Jos ei ole , mies määrätietoisesti sanoo äidilleen että jos käytös ei siistiydy ja aikuistu hommaatte lähestymiskiellon. Piste. Ei mitään keskusteluja enää , ilmoitusluontoinen asia. Mummo miettii itsekseen haluaako nähdä lapsenlapsiaan. Jos äidin käytös ei parannu hommaatte sen lähestymiskiellon. Kannattaa kerätä todisteita , viestit , puhelut yms. Meillä toimi.
Anoppi samalla tontilla ja lapsia. Huh huh, aika ihana mies saisi olla, että tohon lähtisin.
Kuulostaa siskoltani. Ainoa keino oman mielenterveyden säilyttämiseen on totaalinen radiohiljaisuus ja minimaalisen vähän kasvokkain tapaamista. Tuollaisille ihmisille on ihan turha ruveta sanomaan mitään koska he aloittavat hulluksi haukkumisen - vtn gaslight-tekniikka.
Juokse ja lujaa.
Onkohan teillä kaikilla mielenterveysongelmia?
No: jos tämä ei ole fake news, niin ota nyt ero siitä porukasta ja asu yksin, tee työsi ja rakenna elämäsi uudelleen hyvien ystävien kanssa, harrastusten parissa. Se anoppi haluaa omia poikansa. Ja se poika on saapas, kun ei kuvaamissasi tilanteissa voi äidilleen sanoa: ”Mitä helvettiä, sinä olet aina voinut syödä tomaatteja! Mene omalle puolellesi kiukuttelemaan siitä!”