Lue keskustelun säännöt.
Trauma matematiikan opettelusta
02.11.2021 |
Jos näen laskuja huomaan sydämeni sykkeen nousevan ja minulle tulee melkein joku paniikkikohtaus... olen aina ollut huono matematiikassa ja joutunut koulussa tukiopetukseen asian takia. Isäni aina huusi minulle jos en ymmärtänyt jotain laskua ja niiden muistojen laukaisevan jonkinlaiset stressireaktion. Se ei ainakaan kannustanut opiskelemaan matematiikkaa lisää, päinvastoin... tunnen syvää inhoa sitä kohtaan. Miten tästä voi päästä yli? Trauma tulee nyt esille kun ala-astelainen lapseni opettelee matikkaa eikä hän ymmärrä miksen osallistu siihen ja miten se voi olla minulla hankalaa. Oikeasti, auttakaa.
En osaa vieläkään kertotaulua ulkoa... tai ei vastaukset tule kuin apteekin hyllyltä. Joo, onhan se noloa.
Kommentit (2)
Tavallaan samaistun, vaikka mulla ei ole lapsia eikä matemaattinen lahjattomuus ole itselleni ongelma.
Muistan kuitenkin sen häpeän kun opettaja kysyi jonkun helpon kertolaskukysymyksen ja minä olin ainut joka ei osannut vastata. Ja sen miten isä raivosi kun yritti auttaa läksyissä. Mikä jeesuksen järki siinäkin mahtoi olla?
Nyt aikuisena tiedän jo että kaikessa ei tarvitse olla hyvä, enkä häpeä tippaakaan sitä että matikka ei ollut, ole tai tule olemaan mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä muista. Opettele se kertotaulu ihan itseäsi varten. Ei se ole edes vaikea ja muistisääntöjäkin on.