Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen 25v ja olen syönyt 10v mielialalääkkeitä. En edes nuku ilman pilleriä. Voinko päästä irti?

Vierailija
02.11.2021 |

Vai olikohan maailman suurin virhe alkaa syödä mielialalääkkeitä teininä? Huomaan myös, että koko ystäväpiirini on kaltaisiani mt-kuntoutujia eli olen kai aika syvällä tässä suossa.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit. Minäkin pääsin syötyäni 11 vuotta. Ei olisi koskaan pitänyt aloittaa tai ainaki olisi pitänyt lopettaa viim parin vuoden käytön jälkeen.

Vierailija
2/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikamoista uuden opettelua ja pitkää ja kivistä tietä tulossa, mutta jos sinulla on motivaatiota olemassa niin kaikki on mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todennäköisesti voi päästä irti, vähitellen vähentää ja panostaa samaan aikaan laadukkaaseen ruokaan sekä vahvoihin vitamiineihin. Liikunta tai joku kiva harrastus myös varmasti auttaa asiassa.

Vierailija
4/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos <3 Näistä saa vähän toivoa. Ap

Vierailija
5/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nou hätä! Hitaalla vieroituksella onnistuu. Onko kyseessä ssri vai snri? (tai kenties trisyklinen, noitahan käytetään harvoin pelkkään mielialaoireiluun nykyään.)

Tarpeeksi hitaalla vieroituksella pääsee irti mistä tahansa. Se on vaan sekin, että jos ei ole oppinut mitään terveitä tunteidensäätelytaitoja ennen lopetusta, niin voi olla vähän hankalaa. Varsinkin jos lääke kohdallasi "toimii"= turruttaa, eikä toimi pelkällä plasebovaikutuksella.

Toisaalta moni kokee saavansa elämänsä takaisin kun värit palaavat elämään, mun elämästä noi lääkkeet (ssri escitalopram ja snri venlafaksiini) vei valitettavasti 15 vuotta. Nyt lääkkeettömänä ja 33-vuotiaana on ollut oma prosessinsa sekin, kun pitänyt käsitellä vihan tunteita psykiatreja ja koko tuota liukuhihnasysteemiä kohtaan. Mutta siis kaikki tosi hyvin tänä päivänä pähkinänkuoressa. 😊 Diagnoosit mulla olivat sos.tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, keskivaikea masennus ja vuosien koulukiusaaminen oli taustalla.

Vierailija
6/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä voit päästä irti, mutta helppoa se ei varmaan tule olemaan. Vaatii paljon sulta itseltäsi henkisesti, että saat muutettua elämänasenteesi, löydettyä uudet keinot tunteiden käsittelyyn, saat elämäntavat ja harrastukset yms sellaiseen malliin että tunnet elämäsi olevan tasapainossa. Ja tietysti pitää vähitellen vähentäen lopettaa lääkkeet eikä yhtäkkiä. Ootko käynyt terapiassa? Jos et, vaan pelkillä lääkkeillä mennyt, niin ehdottomasti nyt terapia tueksi. (toki sinne on vaikea päästä!) Monissa "parantumistarinoissa" mitä oon kuullut, on ollut jonkinlainen "hurahtaminen" joka on auttanut löytämään uudenlaisen elämänmerkityksen, vaikka meditointiin tai urheiluun tai johonkin harrastukseen tai sitten jopa uskoon tuleminen tms rajumpi muutos. Unen saaminen kuntoon on yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvinvoinnille, sun pitää keksiä keinot miten saat yöunet pidettyä ilman lääkettä. Paljon tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psyykkinen sairaus on sama kuin ihmisellä olisi joku loppuelämän fyysinen vaiva, en tajua miksi lääkitys pitää lopettaa jos se on selvästi hyvä sinulle? Minä itsekin käytän Sertralinia enkä lopeta ihan hetkeen koska se auttaa minua selviytymään kun kerran aivojen välittäjäaineissa on vikaa. Ei mielialalääkitystä tarvitse hävetä.

Vierailija
8/8 |
02.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Psyykkinen sairaus on sama kuin ihmisellä olisi joku loppuelämän fyysinen vaiva, en tajua miksi lääkitys pitää lopettaa jos se on selvästi hyvä sinulle? Minä itsekin käytän Sertralinia enkä lopeta ihan hetkeen koska se auttaa minua selviytymään kun kerran aivojen välittäjäaineissa on vikaa. Ei mielialalääkitystä tarvitse hävetä.

Psyykkinen sairaus ei todellakaan ole automaattisesti loppuelämän vaiva. Minulla mielialalääkkeestä ei ollut  lopussa enää mitään hyötyä, rahaa meni ja koko ajan paska olo. Vieroittautuminen oli vaikeaa mutta kannatti ja nyt elämä on niin paljon parempaa. Itellä lääkkeet estivät aidon tunnetyön, traumojen läpikäynnin ja sen tunteiden säätelyn opettelun mitä lapsuuden epävakaassa kodissa en koskaan oppinut iässä jossa olisi pitänyt. Olihan se melkoista yli 30 v aikuisena tehdä se kaikki, opetella elämään ja ikään kuin vihdoin aikuistua, mutta tosiaan kannatti.Harmi etten tehnyt aikaisemmin ,mutta tukeuduin henkisesti lääkkeisiin ja psykiatrisuhteeseen, koska ne olivat ainoa tuki mitä elämässä olin koskaan saanut. terv vastaaja 1