Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sellaisen yllättäen päälle humahtavan onnellisuudentunteen?
01.11.2021 |
Tiedän että mulla on asiat pääosin hyvin. (On meinaan ollut huonostikin, on siis kyllä vertailupohjaa.)
Mutta tästä tiedosta huolimatta harvoin kokee sellaisen pakahduttavan onnentunteen, jonka tuntee kropassaan ihan fyysisesti. En tiedä mistä se tulee ja miksi.
Saisi kyllä tulla useamminkin, on ohikiitävän lyhyt, kropassa ja mielessä tuntuva erittäin miellyttävä 'humahdus'.
Eilen sellaisen koin, tuli ihan yhtäkkiä, en edes ajatellut mitään ihania asioita tai listannut mielessäni kiitollisuudenaiheita tms. Istuin vain olohuoneessa, kitara sylissäni jota hajamielisenä rämpytin, katselin ikkunasta ulos, kuulin kuinka ulkoa kuului vaimeana poikani moporälläysääni, ja vierestä mieheni päiväunituhina.
Ja koin yhtäkkiä olevani todella, todella onnellinen.
Kommentit (32)
Ja siis, olen kuitenkin köyhä, työtön, lihava ja vielä ajoittaisista kävelyn estävistä kivuista kärsivä keski-ikäinen henkilö. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, ja nykyään saan niitä entistä useammin. Ja elämäni ei tosiaan ole ollut helppoa.
Ne tulevat, kun saa irtioton mielestä, siis ajatuksista. Kun vain ”on”, eikä ajattele mitään.
N53
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, ja nykyään saan niitä entistä useammin. Ja elämäni ei tosiaan ole ollut helppoa.
Ne tulevat, kun saa irtioton mielestä, siis ajatuksista. Kun vain ”on”, eikä ajattele mitään.
N53
Mulla ei tule suoraan niistä hetkistä, vaikka osaan kyllä olla läsnä hetkessä, ajattelematta mitään, ja, tällöin olo on hyvä, rento, rauhallinen, tyytyväinen, neutraali.
Mutta tällainen pakahduttava onnentunne on erilainen, voimakas, humahduksena läpitunkeva, ja paljon harvinaisempi. Esiintyy ehkä kerran vuodessa. Ainakin itselläni siis näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile mennä töihin IT-alalle, niin ei enää onnellisuudentunteet paljoa yllättäen päähän humahtele.
Jos minäkin jäisin sohvalle rämpyttelemään kitaraa, raha kilahtaisi tilille ja leipä pöytään jonkun muun toimesta, niin ehkä saattaisi joskus vielä se onnellisuus ja elämänilo hetkeksi palautuakin.
Muistan tuon tunteen.
Viimeksi olen ollut onnellinen vuonna 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi harvoin olen kokenut. Sen sijaan sellaisia voimakkaita ahdistuksen ja alakulon aaltoja tulee. Erityisesti jos kosketan nännejäni niin tulee sellainen voimakas pahanolon humahdus.
Joo tiedän. Niitä tuli erityisesti silloin kun tytär oli pieni (nyt jo aikuinen). Tytär oppi tunnistamaan minusta sen ja tiesi, että se johtuu hänestä ja meidän yhteisistä hetkistä. ”Äiti, sulle tuli taas onnen kyyneleet”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile mennä töihin IT-alalle, niin ei enää onnellisuudentunteet paljoa yllättäen päähän humahtele.
Jos minäkin jäisin sohvalle rämpyttelemään kitaraa, raha kilahtaisi tilille ja leipä pöytään jonkun muun toimesta, niin ehkä saattaisi joskus vielä se onnellisuus ja elämänilo hetkeksi palautuakin.
Niin no luitko tuon kommenttini missä kirjoitin olevani mm. köyhä ja työtön... Tämä onnenhumahdus oli jotain joka tuli yllättäen, aikalailla (muttei tietysti täysin) olosuhteista riippumatta.
Tsemppiä sulle kuitenkin, toivon vilpittömästi että elämänilosi löytyy. Tiedän kokemuksesta, jota en nyt viitsi tähän kirjoittaa, mitä on elämä ilman sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon tunteen.
Viimeksi olen ollut onnellinen vuonna 2019.
Mulla alkaa olla jo vaikeuksia muistaa onnellisuuden tunne. Luulen että viimeksi 2017 mutta voi siitä olla kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se tulee, kun katson leikkiviä (tai nukkuvia) lapsiani. Tai edes ajattelen. Tai kun menen aviomieheni kainaloon sohvalle. Nyt viime aikoina olen kokenut onnen tunteita myös kodistani, kun olen lopulta päässyt muuttamaan omakotitaloon, se on ollut suuri haaveeni pitkään. Illalla kun lapset nukkuu, kuljeskelen vain hymyillen ympäriinsä. Tällä hetkellä elämäntilanne on semmoinen, että usein tulee olo, että minulla on nyt kaikki ja yritän parhaani mukaan nauttia tästä hetkestä. Tottakai välillä on rankkaakin ja v*tuttaa kaikki, mutta kyllä lapset ja talo ovat lisänneet merkittävästi näitä onnen, kiitollisuuden ja rakkauden tunteita.
Joo tiedän ja aina kun sellainen (hyvin harvoin) iskee niin se pelottaa koska yleensä sen jälkeen on tapahtunut jotakin pahaa lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin kertoja olen kokenut. Voi kun kokisi niitä useammin, milloin lie viimeksi tuntenut niin. N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon tunteen.
Viimeksi olen ollut onnellinen vuonna 2019.Mulla alkaa olla jo vaikeuksia muistaa onnellisuuden tunne. Luulen että viimeksi 2017 mutta voi siitä olla kauemmin.
Ihan vaan (toivottavasti rohkaisevana) välihuomautuksena kerron, että itselläni on ollut aiemmin yli 10 vuoden ajanjakso elämässä, jolloin en tuntenut onnentunnetta kertaakaan.
Onneksi jaksoin sen ajanjakson yli. Elämä ja oma mieli voi pitkänkin onnettoman jakson jälkeen muuttua, parempaan.
Ap
Joo, tuttu tunne.. Se on se ensimmäinen viiva... johtuu lähinnä siitä että aivot tietää saavansa sen seitsemän lisää...
Tiedän, onneksi. Koin viimeksi helmikuun lopussa, kun istahdin teekupin kanssa sohvalle aivan tavallisen työpäivän päätteeksi ja tunsin, miten julmetun onnellinen olen juuri nyt. No, siitä 3 päivän päästä alkoikin alamäki, jota tässä edelleen koitan himmailla. Pahin suru on helpottanut, onnellinen en ole, olo on mitäänsanomattoman valju. Toivon vielä kokevani sellaisen onnen tunteen. Ja kyllä tuo juuri ennen alamäkeä humahtava onnen tunne on auttanut jaksamaan, kun tiedän että se ei tarvitse mitään ihmeellistä, silloinkin asiat olivat aivan tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, olen kuitenkin köyhä, työtön, lihava ja vielä ajoittaisista kävelyn estävistä kivuista kärsivä keski-ikäinen henkilö. :D
Ap
Tuleehaan noita välillä. Tai suunnatonta iloa :)
Mulla taas ei ole miestä, vaikka haluaisin. Mutta ihanat lapset.
Mulle taas tuli hirvee suru, kun kuuntelin Beethovenin kuutamosonaattia.
Joo tiedän, on vaan harvenemaan päin.
T. M-57