Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sellaisen yllättäen päälle humahtavan onnellisuudentunteen?
01.11.2021 |
Tiedän että mulla on asiat pääosin hyvin. (On meinaan ollut huonostikin, on siis kyllä vertailupohjaa.)
Mutta tästä tiedosta huolimatta harvoin kokee sellaisen pakahduttavan onnentunteen, jonka tuntee kropassaan ihan fyysisesti. En tiedä mistä se tulee ja miksi.
Saisi kyllä tulla useamminkin, on ohikiitävän lyhyt, kropassa ja mielessä tuntuva erittäin miellyttävä 'humahdus'.
Eilen sellaisen koin, tuli ihan yhtäkkiä, en edes ajatellut mitään ihania asioita tai listannut mielessäni kiitollisuudenaiheita tms. Istuin vain olohuoneessa, kitara sylissäni jota hajamielisenä rämpytin, katselin ikkunasta ulos, kuulin kuinka ulkoa kuului vaimeana poikani moporälläysääni, ja vierestä mieheni päiväunituhina.
Ja koin yhtäkkiä olevani todella, todella onnellinen.
Kommentit (32)
Kyllä niitä tulee.
Ne tulevat vain sellaisina rauhallisina, "hitaina" hetkinä, kun ei tarvitse erityisesti tehdä mitään eikä ajatella mitään, vaan vain havainnoida ympäristöään ja huomata, kuinka kaikki olemisen palapelin palat ovat vain yksinkertaisesti saumattomasti toisissaan kiinni.
Juuri tuollaisissa tilanteissa, jossa läheiset ovat läsnä, koti on rauhallinen ja mikään työ, asia tai ajatus ei ole kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Mulla onneksi tulee niitä päivittäin. Elämäntilanne on melko raskas: taloudellisesti on tiukkaa ja kolmen pienen lapsen kanssa on aika rankkaa ajoittain. Silti päivittäin tulee joku hetki kun humahtaa sellainen onnen tunne ylle. Joskus se tulee kun katson mun perhettä touhuilemassa, joskus kun kävelen vaikka saunan jälkeen terassille ja haistan raikkaan ulkoilman, tai kun saan istutettua kesäkukat pihalle, laitettua joulukoristeet paikoilleen, sytytettyä illalla kynttilät ja istuttua alas, laitettua taaperon kanssa pyykkikoneen päälle tai vaikka kun nuuhkin yöllä vauvaa ja pidän kiinni pienestä pehmeästä kädestä. Aika sellaisia arkisia asioita mistä se humahtava onnen tunne tulee. Vaikka kaikki ei olekaan täydellistä, niin juuri siinä hetkessä kaikki on hyvin.
Tulee, mutta minun kohdallani se on nimeltään nousuhumala.
Vierailija kirjoitti:
Hetkittäin tulee sellaisia.
Kun on hyvä hetki.
Kokonaisuutena elämä on vetänyt maton jalkojen alta.
Aloitimme yrityksen, saimme nopeassa tahdissa 5 lasta, kaikki tuntui olevan mallillaan.
Sitten alkoi jobinposti.
Pakko on rimpuilla lasten takia ainakin muutama vuosi.
Yritys ajautunut sellaiseen tilaan, että investointeihin ei ole mahdollisuutta, ne nostetaan itselle palkaksi, eläkeikä 15 vuoden päässä, mikäli sitä ei nosteta sitä ennen.
5:stä lapsesta 1 terve.
Oma ja puolison terveys reistaa enemmän tai vähemmän.
Siis voi herrajumala. Onko tämä nyt kaikki ihsn totta?
Elän varmaan jossain hyvis-kuplassa, mutta en tunne ketään enkä osaa kuvitellakaan teidänkaltaista elämäntilsnnetta! Olen pahoillani.
Tiedän, kun saunasta tulee jäähylle ja sihauttaa oluttölkin auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Tiedän tosin yllättäen päälle humahtavan tunteen siitä, että voi olla ylpeä itsestään. On tapahtunut kerran, oli hämmentävä ja omituinen kokemus, ja onneksi nopeasti ohi.
Samaten yllättäen päälle humahtavan vapauden tunteen. Tapahtui, kun luulin töissä sössineeni useamman kymppitonnin virheen yhden hankinnan kanssa. Olin varma, että potkut ja korvausvaatimukset ja karenssi tulee. Päätin töissä lähtiessäni, että tarkistan asian huomenna vielä kerran, ja sitten menen pomon puheille. Kotiin ajaessani oli ihan uskomaton vapauden tunne, vaikka kaikki oli niin huonosti kuin voi olla. Seuraavana päivänä tarkistin asian, eikä siellä mitään virhettä edes ollut.
En kyllä kaipaa tuollaisia ihme "piikkejä" tunne-elämässä. Harmaa jokapäiväinen sohjo on parempaa, sitä ei tarvitse ihmetellä tai yrittää ymmärtää sen kummemmin.
Mulla on itseni kanssa sopimus, että pyrin elämän ongelmista huolimatta löytämään ne kauniit ja positiiviset asiat maailmasta ja tuonkaltaisia onnellisuuden välähdyksiä tulee kyllä ajoittain, elämän ongelmista huolimatta. Luonnossa, kun on hiljaista ja metsä tuoksuu ja maailman äänet kaikuvat pakkasilmassa jostain tosi kaukaa. Tai kun istun tulen äärellä, rakastan liekkejä, ne rauhoittavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hieno tunne ja kun sen kokee niin tietää mistä puhutaan.
Pari kertaa elämän aikana, yhden kerran muistan aivan selvästi. Satoi lunta ja lumihiutaleet kimalteli katuvalojen loisteessa. Valtasi semmoinen pakahduttava onnen ja hyvänolon tunne, joka ei varsinaisesti johtunut mistään enkä tiedä, mistä se oikein tuli. Elämä ei todellakaan ollut silloin helppoa eikä kivaa eikä mitkään asiat varsinaisesti hyvin.
Aina sanotaan, että ajattele positiivisia ajatuksia, niin voit hyvin, mutta eihän itseään voi pakottaa olemaan onnellinen, tai kokemaan jotain tunnetilaa, joka ei itselle ole sillä hetkellä mahdollinen. Eikä kaikki ihmiskehossa, saati mielessä aina ole rationaalista ja kontrolloitavissa.
Aito kiitollisuus on minusta myös vahvasti kehollinen tunnetila eikä synny siitä, että teet jotain voimalauseita ja listoja. Se vaan on, ei sitä voi suorittaa. Kun kokee aitoa kiitollisuutta, ymmärtää mistä siinä on kyse. Eikä sitäkään voi väkisin pakottaa. Kuten ei voi rakkauttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Mitäköhän aivoissa tapahtuu kun humahdus tulee? Samanlaisen tunteen voi kokea juostessa, silloin aiheuttaja on endorfiinit.
Dopamiini, serotoniini? Oksitoniini?
Hetkittäin tulee sellaisia.
Kun on hyvä hetki.
Kokonaisuutena elämä on vetänyt maton jalkojen alta.
Aloitimme yrityksen, saimme nopeassa tahdissa 5 lasta, kaikki tuntui olevan mallillaan.
Sitten alkoi jobinposti.
Pakko on rimpuilla lasten takia ainakin muutama vuosi.
Yritys ajautunut sellaiseen tilaan, että investointeihin ei ole mahdollisuutta, ne nostetaan itselle palkaksi, eläkeikä 15 vuoden päässä, mikäli sitä ei nosteta sitä ennen.
5:stä lapsesta 1 terve.
Oma ja puolison terveys reistaa enemmän tai vähemmän.