Mittelspitz vai schipperke? Hyvät ja huonot puolet?

Mittelien naama on ruma, sipukoilla ei ole.

Sipuli. Sporttisempi.

Vierailija kirjoitti:

Mittelien naama on ruma, sipukoilla ei ole.

Entäs luonne?

Onko schipperkellä kova metsästys- tai saalisvietti?

Tuntemani mittelit ovat kovia räkyttämään. Kai tuota voi koulutuksella vähän kitkeä, mutta se on niillä verissä, joten töitä sen eteen saa todennäköisesti tehdä. Ja ennen kuin oku tulee sanomaan, että ei meidän mitteli vaan, niin uskon kyllä, että on myös hiljaisempia yksilöitä, mutta yleensä se on sitä jatkuvaa jipjäpjipjäp. 

Itse ottaisin schipperken. Veikkaisin että niistä saa enemmän lenkkiseuraa koska ovat hieman isompia ja pitkäjalkaisempia kuin mittelit. Ovat muutenkin enemmän sopusuhtaisen ja terveen näköisiä. Toki en tunne rotua kovin hyvin.

Meillä on ollut tyttöschipperke. Niillä kai esiintyy jonkin verran epilepsiaa ja sitä tutkitaan jollain testeillä, siis otetaan huomioon kasvatuksessa/jalostuksessa.. meidän koiralla ei ollut mitään, oli aina terve.

Se tuli meille kun olin lapsi ja koirakokemusta omaavat vanhemmat kai kasvatti sen aika hyvin. Haukahteli, muttei pahasti räksyttänyt vaikka on pieni pystykorva. Meinasi joskus lähteä liian pitkälle seuraamaan hajuja jos piti irti, muttei kuitenkaan karkaillut. Jaksoi liikkua pitkiä matkoja ja oli innokas leikkijä ihan loppuun asti (eli 16-vuotiaaksi), mutta osasi kotona rauhoittuakin hyvin. Tosi hyväluonteinen koirayksilö. 16v sitten vaan kupsahti, varmaan jokin sydänkohtaus tms(?). Mielestäni se oli sinänsä vain hyvä, että sai elää terveen ja pitkän elämän ja lähtö oli niin helppo.

Hirveen kiltti koira, leikkisä, lapsirakas. Ei aivan pelkkä seurakoira sinänsä, mutta todella seurallinen kuitenkin oli ainakin meidän koira. Se oli kyllä ihana koira. Meillä on harkinnassa nyt myös koiranotto ja ottaisin heti toisen schipperken jos eivät vain kaikki olisi mustia ja niin toistensa näköisiä. Tuntuisi minusta vähän oudolta jos koira näyttäisi melkolailla aivan samalta. Klein- ja mittelspitz ovat meillä myös harkinnassa, joten seuraan ketjua. :)

Schipperkeiltäkin lähtee muuten aivan pirusti karvaa pari kertaa vuodessa. Vaikka onkin niin pieni niin huh... :D

Toisten koiria olen ulkoiluttanut, mutta ensimmäinen omani (toistaiseksi) on mittelspitz.

Älykäs, kaunis, oppivainen, hurmaava, hyväntahtoinen ja ystävällinen ... ja todella itsepäinen => 

kamala paketti!

Oppi kouluttamalla helposti, mutta teki silti juuri niin kuin sitä itseään kulloinkin huvitti.

Silti niin ihana, että sille oli vaikea olla vihainen ja torua.

Se teki esim. tyyliin: sai pienessä metsikössä alle vuoden ikäisenä olla vapaana. Hävisi omille teilleen, ei palannut vaikka huutelin ääneni käheäksi. Sitten kun sille itselleen taas sopi palata tutkimusmatkaltaan, niin iloisena ja suu korvissa nelisti luokseni: tadaa, enkös olekin ihana!