Olin yli 20 vuotta suhteessa miehen kanssa, joka ei rakastanut minua.

"Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä – usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.

Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille."

Löydätkö itsesi tästä?

Voihan olla että olet ollut suhteessa yksin oleisen pelosta. Ehkä olet valinnut epätyydytttävän suhteen pelottavan yksinolon sijasta?

Ehkä olet ajatellut että et ehkä löydä ketään muuta ja se on tuntunut pelottavalle?

Tai sitten olet vain niin kerta kaikkiaan totttunut siihen kuvioon. Et oletullut edes ajtelleeksi muuta vaihtoehtoa?

Joka tapauksessa jos nyt olet irti epätyydyttävästä suhteesta, onneksi olkoon!

Voit alkaa tutustua itseesi, siihen kuka ja mitä olet, mitä oikeasti haluat. Voit alkaa opetella ihan omaa oman näköistäsi elämää :) Onnea matkaan!