Millainen on luonteeltaan aviomies, jota kohtaan tunnet vielä vuosien jälkeen palavaa rakkautta
Mietin tätä omassa syyllisyydentunnossani.
En tiedä rakastanko enää miestäni. Hän on olut vuosien saatossa äkkipikainen, vihamielinen, ilkeä, painostava, ivaileva, poissaoleva, helposti väsyvä ja raivostuva sekä pahimmillaan jopa aggressiivinen josta otti opikseen.
Olemme olleet naimisissa 11 vuotta. Olen monesti miettinyt millainen olisi mies, jota vielä näiden vuosienkin jälkeen voisi palavasti rakastaa.
Kertokaa! Haluan uskoa vielä rakkauteen!
Kommentit (17)
Minulle: Lempeä, hauska, luotettava, utelias, hyväntahtoinen, täynnä rakkautta.
Muille: Sisäänpäinkääntyvä, vaikeasti tulkittava, hitaasti lämpenevä, asiallinen, etäinen.
Huomioiva, tekee kotitöitä, ei ole vihaisenakaan uhkaava, huolehtii lapsista, aikaansaava, huumorintajuinen, ei hassaa rahojaan, ei pelaa yötämyöten, käyttää alkoholia kohtuullisesti, huolehtii myös naisensa nautinnosta. Rakkaus ei ole samanlaista jalat alta vievää tunnetta kuin alussa, mutta tasaista ja hyvää. Vaikka minulla on monia hyviä ystäviä, puoliso on ihan paras ystäväni. Ystävyys ei poissulje intohimoa. Silti ”palavasti rakastaminen” on minusta vuosien jälkeen vähän liikaa vaadittu. Tai ehkä minä vaan ymmärrän sen sellaisena kokonaisvaltaisena kaiken pois sulkevana huumana niinkuin alkuun oli.
Onko vain kolmella ihmisellä mukava mies?
Mun mies on näin 9 vuoden jälkeenkin luotettava, avulias, empaattinen, hauska, vastuuntuntoinen, huolehtii lapsista, rakastaa perhe-elämäämme, ei ole koskaan edes hermostuessaan millään tavalla pelottava, käyttää alkoholia kohtuudella (lasi viiniä max. muutaman kerran viikossa), ei omaa mitään isoa kaveripiiriä (ei siis harrasta mitään miesten reissuja).
Ex-mieheni (henkistä väkivaltaa käyttävä egomaani) jälkeen tämä kokemus on jotain uskomattoman parantavaa. Olen niin kiitollinen, että saan kokea uuden liiton tämän ”mukavan miehen” kanssa.
Emme asu mieheni kanssa yhdessä, mutta 17 vuoden jälkeen tunteeni häneen vain syvenee. En kuule häneltä koskaan rakkaudentunnustuksia, mutta teoillaan ja käytöksellään minua kohtaan hän ilmaisee
tunteitaan. Hän on kiltti, huomaavainen, avulias ja hyväkäytöksinen minua ja muita ihmisiä kohtaan. Hän ei koskaan sano minulle pahasti, emmekä riitele koskaan, mutta on hänellä silti omat jämäkät mielipiteensä.
Me vain sovimme toisillemme kuin vakka ja kansi.
Luotettava, tykkää kissoista. Yleensä hyvällä tuulella. Uskollinen.
Vähän itsekäs, mutta kykenevä muuttamaan tapojaan kun huomaa aiheuttavansa pahaa mieltä. Sitkeä ja lojaali, tulee kotiin eikä mene omiin juttuihinsa, viettää lasten kanssa aikaa. Ottaa keskustelun helposti kritiikkinä, mutta tietää sen, ja palaa aiheeseen jossain vaiheessa. Enimmäkseen väsynyt ja äreä, mutta tekee kaikkensa jaksaakseen arkea. Ei kaadu vieraaseen koloon, ei valehtele. Vaikea pässinpää, mutta perheuskollinen. Edelleen rakastan, ehkä auttaa nätti naama.
Empaattinen, sanansa mittainen, suoraselkäinen, kärsivällinen, lempeä, vakaa, käytännöllinen ja järkevä parisuhde-ja perhekeskeinen yhden naisen mies, jolla on korkea moraali ja jota edelleen ihailen, uusperheen jälkeenkin.
16 v takana, olen edelleen pöhkörakastunut.
Älykäs, mukava, epäitsekäs, luotettava ,hyvä isä lapsilleen ja rakastava kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Minulle: Lempeä, hauska, luotettava, utelias, hyväntahtoinen, täynnä rakkautta.
Muille: Sisäänpäinkääntyvä, vaikeasti tulkittava, hitaasti lämpenevä, asiallinen, etäinen.
Siis onko meillä sama mies? :-)
Meillä takana 20 vuotta yhdessä. Tuohon listaasi lisäisin vielä: älykäs, asioista kiinnostunut, seuraa uutisia, tykkää jutella maailman tapahtumista.
Hän on aito, rohkea, oikeudentuntoinen, empaattinen, itsereflektiokykyinen, keskustelutaitoinen, rehellinen, luotettava, suoraselkäinen, hellä, feministi, itsevarma. Arvostaa minua tasavertaisena ihmisenä, vaikka olenkin myös seksuaalinen olento.
Miehelleni on alusta asti ollut tärkeintä, että hän kohtelee minua mahdollisimman hyvin. Hän on aina kysellyt minulta mieltymyksistäni. Sama toimii toisinpäin.
On helppoa olla parisuhteessa, kun kumpikin haluaa miellyttää toista ja samalla elää myös omaa elämää. Eo tarvitse vetää toista perässä, mutta toisaalta suojelemme toisiamme tarpeen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle: Lempeä, hauska, luotettava, utelias, hyväntahtoinen, täynnä rakkautta.
Muille: Sisäänpäinkääntyvä, vaikeasti tulkittava, hitaasti lämpenevä, asiallinen, etäinen.
Siis onko meillä sama mies? :-)
Meillä takana 20 vuotta yhdessä. Tuohon listaasi lisäisin vielä: älykäs, asioista kiinnostunut, seuraa uutisia, tykkää jutella maailman tapahtumista.
Luultavasti, koska nuo lisäkuvailut sopii. Välillä tuntuu, että hän on liian hyvä ollakseen totta. Ehkä hän sitten pyörittää meitä molempia :D Meillä 15v tuore suhde.
Minun rakas aviomieheni on edelleen palavan rakkauteni kohde, hän on:
Uskollinen kaikella tapaa eli ei katsele tai kommentoi ikinä muita naisia vaan jaksaa kehua että olen hänelle se kaunein ja paras kaikista, on rehellinen, perhekeskeinen, eläinrakas, järkevä, tasapainoinen, avulias, hauska mutta samalla vakava, ymmärtäväinen ja tsemppaava. Hän välittää myös vanhempiensa hyvinvoinnista ja auttaa hädässä sukulaisia yms. Hän osallistuu minulle tärkeisiin asioihin, vaikkei ne aina olisi hänen juttu. Hän on myös talousasioissa järkevä ja osaa laskea kaiken niin että perhe pärjää tiukkounakin aikoina. Minä olen se luova taiteilija ja haaveilija ja hän on jalat maassa ja järjen ääni.
Tosin sama pätee toiseenkin suuntaan. Hän tulee kirppikselle, minä lähden pilkille, hyvin toimii :) Haluan myös olla miehelleni se paras vaimo ja ottaa häntä huomioon kaikella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle: Lempeä, hauska, luotettava, utelias, hyväntahtoinen, täynnä rakkautta.
Muille: Sisäänpäinkääntyvä, vaikeasti tulkittava, hitaasti lämpenevä, asiallinen, etäinen.
Siis onko meillä sama mies? :-)
Meillä takana 20 vuotta yhdessä. Tuohon listaasi lisäisin vielä: älykäs, asioista kiinnostunut, seuraa uutisia, tykkää jutella maailman tapahtumista.
Luultavasti, koska nuo lisäkuvailut sopii. Välillä tuntuu, että hän on liian hyvä ollakseen totta. Ehkä hän sitten pyörittää meitä molempia :D Meillä 15v tuore suhde.
Tuossa kuvauksessasi sopi niin hyvin varsinkin tuo ero sen välillä mitä muut näkevät ja mitä puolia hän näyttää minulle. Jos muilta kysyttäisiin sanoisivat varmaa että hän on hiljainen, varsin vakava ja asiallinen, fiksu, mutta ei välttämättä kovin empaattinen ja muiden heikkouksia sietävä.
He eivät näe sitä miestä jonka kanssa nauraa räkätetään ihan älyttömille asioille, joka 20 vuoden jälkeenkin joka päivä lohkaisee jotain hauskaa ja mielenkiintoista, ja joka on minua kohtaan loputtoman hellä ja hyväksyy nekin hetket kun olen kuin pelokas pikkulapsi.
Lisäksi en ole koskaan tavannut ihmistä joka olisi niin itsevarma hyvällä tavalla. Hän ei kertakaikkiaan välitä siitä mitä mieltä muut ovat hänestä, koska viihtyy itse hyvin nahoissaan. Sanoisin että olen tuosta ainoa poikkeus; hänelle on tärkeää että arvostan häntä (kuten teenkin ja kerron sen usein). Lisäksi hän osaa vaatia ja olla jyrkkä tarvittaessa, esim. jos pitää hoitaa joku asian jonkin yrityksen kanssa joka ei ole hoitanut hommiaan. Minä olen varsinainen nössö enkä osaa puolustaa oikeuksiani.
Toisaalta minä sitten huolehdin asioista joissa vaaditaan pehmeyttä ja empatiaa. Kaikenkaikkiaan täydennämme hyvin toisiamme.
Kärsivällinen, huolehtiva, rakastava... Hän aina huolehtii minusta, että olen turvassa ja voin hyvin ja olen onnellinen ja tyydytetty. Jo kahdeksan vuotta. Eikä haittaa että hän on minusta komea ja raamikas. Olen edelleen umpirakastunut häneen.
Sellainen joka vaihtuu kahden vuoden välein parempaan malliin.
Huolehtii perheestään, rakastaa syvästi lapsiaan, aina ajattelee vaimoaan ensin: tankkaa esim autoani, järjestää yllätyksiä, helpottaa elämääni. On rauhallinen ja järkevä.