Tunnetteko tosi lihavia ihmisiä?
Aloin miettimään että onkohan Suomessa paljonkin näitä Hurjan painonpudotuksen osallistujien kokoisia ihmisiä, tuntuu että katukuvassa ei näy ainakaan täällä länsirannikolla. Missään tilastoissakaan ei taideta sanoa kuinka isolla prosentilla bmi on yli 40, 50 tai 60. Puhutaan vaan lievästä ylipainosta ja lihavuudesta.
Toivon että ketju pysyy asiallisena. Itse olen hoikka enkä pidä sitä minään saavutuksena. En ole koskaan piitannut kokkaamisesta ja käyn juoksemassa "nollautuakseni", tiedän että monella ylipainoisella tuo menee toisin päin. Olisi minullakin vaikeaa, jos pitäisin syömisestä yhtä paljon kuin urheilusta mutta liikunta ei saisi aikaan euforiaa.
Kommentit (28)
Sairaalassa olen nähnyt, nuori mies joka käytti rollaattoria liikkumiseen. Painoa varmaan yli 200 kiloa, toivottavasti sai pudotettua ja voi paremmin.
Tunnen useamman. 4 miestä ja 2 naista tulivat heti mieleen. Yksi naisista kävi lihavuusleikkauksessa, sitä ennen oli niin iso, että pystyi liikkumaan tosi huonosti.
Tunnen. Uimahallissa näkee joka viikko. Hyvä asia on että tulevat vesijumppaan ja vesijuoksemaan.
Olen tavannut yhden. Hän pääsi laihdutusleikkaukseen ja on nyt normaalipainoinen.
Muutaman. Veli, hänellä adhd ja ei oikein kontrolloi syömistään, muistaakseni 177 cm ja n. 150 kg. Pari tätä isompaa miestä tunnen myös, ei kovin hyviä tuttuja mutta sellaisia moikataan kun nähdään -tuttuja. Naisia tunnen sellaisia reilusti ylipainoisia jonkin verran, mutta en ihan tätä tasoa kuitenkaan. Äitini oli alle 160 cm ja painoi enimmillään ehkä 120 kg. Ylipainon mukana tuomiin sairauksiin kuolikin ennen eläkeikää. Olen itse ollut tarkkana etten tuohon kokoon koska mene.
Toivottavasti osa tuosta patoutuneesta liikunnan halusta, menee aloittajan miehelle. Nollausta se on sekin, tavallaan.
En tunne yhtään, över nöf, nöf tyyppistä miestä..
mies53v
No onhan niitä. Toki suurin osa tuntemistani ylipainoisista ei ole ihan noin reilusti ylipainoisia, mutta ainakin äitini, työkaverini ja kaverini kumppani ovat. Myös setäni oli, mutta oli pari vuotta sitten lihavuusleikkauksessa ja nykyään ei siis ole kuin ehkä lievää ylipainoa.
Itse olen myös tosi lihava, vastaavia mittoja nähty ko. ohjelmassakin. Olen siis 162 cm ja painan 124 kg. Elämäntaparemontti on meneillään ja -7 kg lähtenyt nyt syksyn aikana, toivottavasti jatkuu samaa rataa. Kunpa uskaltaisin mennä vastaavaan ohjelmaan missä saisi laajasti tukea asiaan, ei ole nimittäin helppoa tämä kun on kaikenlaisia vaivoja, erittäin voimakasta tunnesyömistä, masennusta yms tässä mukana.
Olin itse ennen ylipainoinen, nyt en ole enää
Kyllä tunnen yhden naisen, joka painaa varmastikin sen about 200 kg. On kyllä aika pitkä naiseksi (180 cm?), mutta silti todella iso. On fiksu kouluja käynyt nainen ja hyvässä työssä, mutta joku syömishäiriö hänellä on.
Mies 1981 kirjoitti:
Minä olen itse todella lihava, painoindeksi on reilut 51. Teen parhaani että laihtuisin ja painan nyt noin 10 kiloa vähemmän kuin mitä painoin isoimmillani. Lihavuusleikkaukseen menosta en tiedä että uskaltaisinko mennä sinne, minua pelottaa nukutuksen ja leikkauksen riskit.
Ihan varmasti uskaltaisit! Ja ainakin mennä lääkärille juttelemaan.
Puolisoni.
Seksielämämme toimii oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Näitä läskejä ja pullukoita näkee joka päivä Treella. Kamalaa katsottavaa ähisevät ja puhisevat näiden läskiensä kanssa.
Olen tuntenut nuorempana yhden miehen. Käytiin pikaruokaravintolassa ja hänellä meni varmaan minuutti syödä kaikki. Muut olivat vasta haukanneet ensimmäisen palan hampurilaisesta tai aloittaneet ranskisten dippaamisen siinä samalla jutellen, kun yksi oli jo valmis.
Naapurin mies on todella lihava. Kauhea huohotus vaan kuuluu, kun kävelee kotioveltaan vaikka postilaatikolle. Muutenkin todella vaivalloisen näköistä liikkuminen. Työelämässä hän vielä on ja ikää ehkä 50v. ja on vaimo ja lapsiakin.
Tunnen lihavia, mutten sellaisia, etteivät kykenisi hoitamaan ihan itse normaaleja ariasiointejaan. Isänikin oli tosi lihava ja useampi sukulainen.
Olen aina ajatellut, että itsepähän kilonsa kantavat, että ei ole minun ongelmani, eikä kuulu minulle pätkääkään. Ei lihavuus tai laihuus ihmistä pahenna.
Miksi sua liikuttaa toisten läskit? Ihan asiallisesti kysyn tätä.
Ja miksi sinulle pitäisi tilastoida tätä? Riittää kun tiedetään monta prosenttia on ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut nuorempana yhden miehen. Käytiin pikaruokaravintolassa ja hänellä meni varmaan minuutti syödä kaikki. Muut olivat vasta haukanneet ensimmäisen palan hampurilaisesta tai aloittaneet ranskisten dippaamisen siinä samalla jutellen, kun yksi oli jo valmis.
Minä taas olen huomannut, että ne lihavat syövät kaikista hitaimmin ja närppivät ruokaansa. Jättävät myös osan syömättä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä. Toki suurin osa tuntemistani ylipainoisista ei ole ihan noin reilusti ylipainoisia, mutta ainakin äitini, työkaverini ja kaverini kumppani ovat. Myös setäni oli, mutta oli pari vuotta sitten lihavuusleikkauksessa ja nykyään ei siis ole kuin ehkä lievää ylipainoa.
Itse olen myös tosi lihava, vastaavia mittoja nähty ko. ohjelmassakin. Olen siis 162 cm ja painan 124 kg. Elämäntaparemontti on meneillään ja -7 kg lähtenyt nyt syksyn aikana, toivottavasti jatkuu samaa rataa. Kunpa uskaltaisin mennä vastaavaan ohjelmaan missä saisi laajasti tukea asiaan, ei ole nimittäin helppoa tämä kun on kaikenlaisia vaivoja, erittäin voimakasta tunnesyömistä, masennusta yms tässä mukana.
Hae reippaasti mukaan vaan, jos täytät kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua liikuttaa toisten läskit? Ihan asiallisesti kysyn tätä.
Ja miksi sinulle pitäisi tilastoida tätä? Riittää kun tiedetään monta prosenttia on ylipainoisia.
Joku haluaa tuntea olevansa parempi ihminen. Mainostaa vielä hoikkuuttaan.
On mulla yksi miespuolinen kaveri, joka on sairaalloisen ylipainoinen.
Naisensa on melkein yhtä pullea, mä en käsitä kuinka ovat löytäneet toisistaan oikeat paikat ja saaneet kaksi lastakin.
Kerran olen nähnyt Suomessa niin lihavan ihmisen, että se ahtautui auton tavaratilaan matkustamaan.