Peruskoulussa oli ”coolia” olla poikamainen tyttö
Silloin pojat hyväksyivät tytön ”yhdeksi pojaksi” ja sitä kaikki muut tytöt ihaili. Ronskius, rohkeus, päämäärätietoisuus yms oli kaikki ihailtuja. Sen sijaan kiltteys, ujous tai hiljaisuus ei. Koulun liikuntatunnilla kun luisteltiin niin hokkarit oli sosiaalisesti hyväksytympiä tyttöjen keskuudessa mitä kaunoluistimet. En ymmärrä miks ”tyttömäisyyttä” niin ala-arvostettiin
Kommentit (6)
No ei ollut. Sä olit vaan yksi kundeista, jota muut tytöt piti outona.
Totta. Mutta tytöt eivät tiedosta, miten hiton typerältä näyttävät ja vaikuttavat. Luusereita!
Olin peruskoulussa raskasta musiikkia kuunteleva poikatyttö, mutta silti kiltti, ujo ja hiljainen. Ei ne sulje toisiaan pois.
Jep. Mutta jos poika olisi ollut tyttömäinen, olisivat muut pojat häntä kiusanneet.
Omalta peruskouluajaltani muistan, että asia oli juuri päinvastoin. Eli oli coolia olla mahdollisimman stereotyyppinen, samanaikaisesti sekä "tyrkky" että "alistuva" tyttö, jotta olisi päässyt piireihin. Poikatytöistä jotkut tykkäsivät mutta enempi heidät jätettiin ulkopuolelle ja pidettiin outoina.
Toivoisin yleisesti ottaen, että ominaisuuksia ei jaoteltaisi enää niin tarkasti miesmäisiin ja naismaisiin. Ihminen voi olla niin lempeä kuin määrätietoinen ja samanaikaisesti sekä hiljainen että rohkea. Laajempi skaala ihmisyydessä tekisi hyvää kaikille sukupuolesta riippumatta.
Kuka näistä maailman myrksyistä selvän ottaa. Mutta minähän vuonna tuo oli? Joskus vuostuhanne vaihteessako