Nykyään on tällainen trendi lapsiluvun suhteen:

ne jotka niitä tehtailevat hankkivat niitä sitten enemmän eli yli kolme.

etä nykyään voidaan itse päättää, minkä kokoisen perheen haluaa.

Ennen niitä vain tuli, vaikka ei halunnutkaan.



Hassua puhua tehtailusta. Hiukan loukkaavaa kun puhutaan ihmisen elämästä. Osoittaa aika paljon sellaisen ihmisen arvomaailmasta, joka kokee, että uusi ihmiselämä on vain tehtailua.

jotka eivät oikeasti halua /jaksa lasta, ne hankkivat yhden statussymboliksi.



Ne jotka haluavat lapsia, mutta tajuavat ensimmäisen tultua etteivät jaksakaan niitä, ne hankkivat kaksi.



Ne jotka ovat taloudellisesti varoissaan ja oikeasti pitävät lapsista vielä senkin jälkeen kun ovat jonkin aikaa olleet vanhempia, ne hankkivat kolme tai nykyään entistä useammin jopa neljä lasta.

Varsinkin koulutetuilla, hyvätuloisilla.

Minä olen asian taas ymmärtänyt niin, että arvot ovat muuttuneet. Suuret ikäluokat tekivät todella vähän lapsia kun heille oli tärkeää mammonan kerääminen itselle.



Nykyään ajatellaan enemmän elämässä olevan muitakin tärkeitä arvoja ja siihen kuuluu lapset.



Kyllä omat 4 lastani ei ole mikään trendijuttu vaan ihan jokaista on rakastettu ja haluttu omana itsenään.

Nykyään on selkeästi trendikästä hankkia kolme lasta.Varsinkin koulutetuilla, hyvätuloisilla.

Muuten samaa mieltä, mutta olisin sanonut neljä lasta.

Nykyään on kuitenkin ihan luotettavat ehkäisykeinot.



Mutta ympäristön painostus hankkimaan lisää lapsia on kova. Isovanhemmat toitottavat että kyllä lapsella pitää olla sisaruksia, netissä selostetaan että olet itsekäs jne jos et hanki ainakin toista lasta sopivalla ikäerolla, kaverit kyselevät, että milloin tulee toinen.

Nyt on trendikästä korostaa slow lifea ja lapsia ja perhettä ja kotia yms.



Siksi on trendikästä hankkia yli kaksi lasta.



10 vuotta aikaisemmin samaiset ihmiset olisivat ajaneet muita arvoja ja kahta lasta.

Mummoni kertoi (9 lasta), että hänelle aina kauhisteltiin, että lapsia on niin paljon. Synnytyksessä oli kuollut 3 näiden lisäksi. Olivat köyhiä ja evakkoaikaan oli todella tiukkaa kun pappa oli sodassa.

Äitini kertoi (4 lasta), että hänelle oli kauhisteltu kun oli lapsia niin paljon.

Minulle on kauhisteltu ja siunailtu ja ihmetelty ja kitisty kun lapsia on liikaa (4 lasta)

Kaverini suvussa taas toisin päin. Heillä on ollut vaikea saada lapsia. Suvun naisilla endometrioosia.

He ovat taas saaneet kokea sitä, että on kauhisteltu ja kitisty kun lapsia ei ole kuin 1 ja 2.

Aina on ihmisillä ollut tapana kitistä muiden ratkaisuista jos ne ovat erilaisia kuin heidän.

Nykyään on kuitenkin ihan luotettavat ehkäisykeinot.

Mutta ympäristön painostus hankkimaan lisää lapsia on kova. Isovanhemmat toitottavat että kyllä lapsella pitää olla sisaruksia, netissä selostetaan että olet itsekäs jne jos et hanki ainakin toista lasta sopivalla ikäerolla, kaverit kyselevät, että milloin tulee toinen.

Nyt on trendikästä korostaa slow lifea ja lapsia ja perhettä ja kotia yms.

Siksi on trendikästä hankkia yli kaksi lasta.

10 vuotta aikaisemmin samaiset ihmiset olisivat ajaneet muita arvoja ja kahta lasta.

että aina on joku jolle mikään ei kelpaa. Voi olla että minusta vain tuntuu siltä, että juuri yksilapsisia syytellään eniten siitä, että ovat itsekkäitä ja riistävät lapselta sisarusten rikkauden ja mitähän kaikkea muuta, ihan vain sen takia, että meillä on yksi lapsi.

tosiaan se on niin, että toisten valintoja vain pitää aina olla arvostelemassa. Oli asia mikä hyvänsä.



Varmaan moni muukin "trendikäs" nelilapsinen on saanut kuulla:" Ihanko totta teillä on niin KAMALAN paljon lapsia?" "Ettekö ole kuulleet ehkäisystä?" "Ovatko kaikki omia?"



Samaa oli ilmassa jo kolmen lapsen kanssa, mutta nyt neljän kanssa entistä enemmän.

neljän lapssen perhe', eli trendikkäitä ilmeisesti olemme. Ja ei kukaan ole vihjaillut meille, että emme osaisi ehkäistä, tai että meillä olisi liian paljon lapsia.



Joku kaupanmyyjä joskus kysyi, että ovatko kaikki samaa sarjaa, mutta en itse kyllä ottanut sitä ollenkaan pahalla, olen lapsistani ylpeä.



Ja tuttavapiirissämme on muitakin neljän lapsen perheitä, kolme on melkein kaikilla. Ja onhan se niin, että kun tuntee monilapsisia perheitä, on itselläkin pienempi kynnys yrittää sitä neljättä, kun ajattelee, että hienostihan noilla muillakin menee.



Miehen esimiehillä on muuten nykyisessä työpaikassa aina ollut neljä lasta, ja siellä vitsailevat, että se on johtajan merkki, että on neljä lasta. On erittäin miesvaltainen työpaikka.

Minusta on huvittavaa, kun sekä isäni että äitini sisaruksille, jotka syntyneet 40- ja 50-luvuilla (äitini on 8-lapsisesta perheestä ja isäni 7-lapsisesta)

se AINOA OIKEA lapsiluku on KAKSI, vieläpä niin, että poika ja tyttö, ihankuin sen voisi itse päättää :-D yksi äidin siskoista tosin "sai" tehdä kolmannen, kun ne kaksi ekaa olivat tyttöjä. Voi elämänkevät...

Minä odotan kuudetta, olen ihan outo lintu; serkuillani ja veljelläni on 0-2 lasta.

toteamus vain. Nyt vain on trendinä korostaa kotia ja hankkia monta lasta.

kun ei tarvitse kotiin jäädä, eikä pelätä urakehityksen puolesta. Meidänkin firmassa kaikilla miesjohtajilla on vähintään kolme lasta, naisjohtajilla taas korkeintaan yksi tai ei yhtään...

Miehen esimiehillä on muuten nykyisessä työpaikassa aina ollut neljä lasta, ja siellä vitsailevat, että se on johtajan merkki, että on neljä lasta. On erittäin miesvaltainen työpaikka.

oli ensimmäinen joka teki silloisen asenneilmapiirin sallimat yksi tai kaksi lasta. Nyt me nuoret aikuiset kärsimme yksinäisyydestä, juurettomuudesta ja suuren suvun puuttumisen tuomasta turvattomuuden tunteesta. Masennus on yleistynyt räjähdysmäisesti, ja siitä kärsimme me nuoret aikuiset sekä vanhempamme, joiden ainokaiset lapset ovat muuttaneet kauas ja vanhetessaan he kokevat yksinäisyyttä ja turhautumista. Tästä viisastuneena haluamme useamman lapsen. Omat vanhempani ovat tajunneet virheensä ja kannustavat tekemään jälkikasvua.



viiden äiti

Mutta neljä lasta tai enemmän ei enää ole trendikästä, vaan lapsiluku on liian iso. Nelilapsisessa perheessä on jotain epäilyttävää (uskonnollisuus, huono koulutustaso, äiti ei jostain syystä halua työelämään jne.).

Tyydyn mielelläni siis "liian vähään", eli yhteen. Meillä tässä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että koemme yhden lapsen riittävän. Asuntoon mahtuisi, rahamme riittäisivät useampaan jne.

No, ehkä en koe itseäni tarpeeksi "kotiäidiksi" siinä mielessä, että jaksaisin olla vuodesta toiseen kotona lapsilauman kanssa.

- 2 kelpaa jos on syytä miksei tee kolmatta, esim. pienet tulot, äidin väsymys/masennus/pinna kireällä

- jos kaikki on sujunut hyvin ja äiti nauttii lapsistaan ja erityisesti jos perhe on ns. parempi perhe niin oletus on että kyllä se kolmas tehdään

- yksi on liian vähän

Mies ei ole kovin lämmennyt ajatukselle.

Enkä kyllä itsekään ihan vielä koska 1. lapsi nyt vasta vähän päälle 11kk.



Tuntuu etten jaksaisi lapsia kauhean pienellä ikäerolla.



Itsellä ja veljelläni ikäeroa 3 vuotta.