Millaista on kun lapsi on yläkoulussa,

En näe mitään eroa alakouluun.

Stressaavaa koska lukioiden pääsyrajt häämöttää.

Itseä ahdistaa kun ei ole enää tuon jälkeen lapsi vaan nuori. Tuntuu, että on iso muutos aiempaan. Ap

Stressaavaa kun lapsi on huono koulussa

Suurin ero on se työn määrän lisääntyminen ja odotetaan enemmän itsenäisyyttä. Mulla vanhin ysillä ja sen kanssa alkaa olla "haikeaa" kun miettii jatko-opintoja, asumiskuvioita jne.. Nuorempi seiskalla ja se on ihan "pieni" vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa kun ei ole enää tuon jälkeen lapsi vaan nuori. Tuntuu, että on iso muutos aiempaan. Ap

Outo ajatus. Että lapsi yhdessä yössä muuttuisi joksikin toiseksi. Se on sun lapsi edelleen, sama henkilö ja persoona. Teini-iässä jännästi vuorottelee lapsen ja nuoren ja nuoren aikuisen piirteet. 

Älä tee koulusiirtymästä isompaa asiaa kuin se on. Avoimin mielen vaan katsot, mitä tulee eteen.

Vai ajatteletko kaikesta tosi kategorisesti? Että tytöt on tuollaisia, pojat tuollaisia, naiset tällaisia, yläkoululaiset sellaisia, amikset tuollaisia, keski-ikäiset tällaisia..?

En tiedä. Meillä on vain ylä aste ja ala-aste

Eipä se juuri muuten vaikuttanut kuin että ei ollut enää luokanopea, kaikki aineet aineenopettajan johdolla.

Mä pelkään, että ei enää jouluja tai muuta mikä pientä lasta innosti. Joku tuollainen mua ahdistaa. Että se lapsi vain kasvaa ja mä en enää saa tehdä hänen kanssaan mitään kivaa kuten ennen. Voi olla ihan outoa, mutta näin koen. Ap

Meillä esikoisen kanssa yläkouluaika oli aika stressitöntä. Koulunkäynti oli yhtä vaivatonta kuin ennenkin, oma persoona ja vahvuudet tulivat selkeämmin esiin ja harrastukset muuttuivat. Välillä eristäytyi huoneeseensa ja otti niin etäisyyttä vanhempiin. Ysin lopulla oli jo vastuullinen, nuori aikuinen, joka pääsi heittämällä kovan keskiarvorajan lukioon.

Kuopuksella yläkouluaika toi mukanaan jatkuvan kulkemisen kaverien kanssa ulkona, raivarit kun on pistetty rajoja, motivaation puutteen ja huonon käytöksen koulussa, stressin siitä mihin lukioon keskiarvo riittää (haluaa siis lukioon). Hyvinä hetkinä on ihan mahtavan hauska ja mukava kotonakin, mutta koti ja perhe eivät ole minkäälaisessa prioriteetissa hänellä vaan lähinnä pakkopullaa. Kavereita on paljon, on sosiaalisesti rento ja luonteva, koulussa sujuu parhaiten esitelmät ja muut missä puhutaan ja ollaan esillä. Pärjääjäluonne siis, kunhan vaan kehittyy ja kypsyy tuosta.

Molemmat poikia.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään, että ei enää jouluja tai muuta mikä pientä lasta innosti. Joku tuollainen mua ahdistaa. Että se lapsi vain kasvaa ja mä en enää saa tehdä hänen kanssaan mitään kivaa kuten ennen. Voi olla ihan outoa, mutta näin koen. Ap

Ymmärrän tuon haikeuden ja sitä on minulla itsellänikin välillä, lapset nyt 14v ja 16v. Mutta se ei ole totta, että mitään kivaa ei heidän kanssa muka pysty tekemään. Kyllä pystyy, mutta tietenkään ei mitään pikkulapsijuttuja. On esim. ihan mahtava huomata yhteisiä kiinnostuksenkohteita maailmassa ja samanlainen huumorintaju.

Tartu hetkeen ja ole mukana nuorten elämässä. Mutta se tapahtuu tietenkin nuorten ehdoilla. Siitä pitää osata päästää irti, että ei voi vanhempana määritellä kaikkea kuten pienten lasten kanssa.

Meidän nuoren mielestä yläaste on kivempi, luokkahuoneiden ja opettajien vaihtuvuuden vuoksi. Arvosanat noussut huomattavasti. Ottaa enemmän vastuuta koulun käynnistä.

Älä huoli, ei se lapsi katoa mihinkään. Lukemisen ja läksyjen lomassa nollaa aivot rakentamalla legoilla, piirtää, pelaa lautapelejä, juttelee ja viettää aikaa meidän vanhempien kanssa, katsoo joskus lastenohjelmia nuoremman sisaruksen kanssa. Niin ja lahjatoiveet kirjoitta paperille, odottaa joulua.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Meillä on vain ylä aste ja ala-aste

Siis teillä oli joskus vuosikausia sitten?

Termit ylä- ja ala-aste ovat jääneet jo kauan sitten historiaan. Peruskoulussa on nykyään alakoulu ja yläkoulu.

Helsingissä on monta ala-astetta. Liittyy siihen, että täällä on monta yksityistä koulua, jotka oli ennen oppikoulu + lukio. Nyt niissä on yläaste ja lukio. Ja ne alueen koulut, joissa luokat 1-6 ovat ala-asteita.

Esim. Kaisaniemen ala-aste, Tehtaankadun ala-aste, Munkkivuoren ala-aste, Paloheinän ala-aste....

Kuulis mielellään lisää kokemuksia siitä, miten nuoren elämä muuttui yläkouluun mennessä!

Tulee enemmän mietittyä sitä, minne nuoret polku jatkuu peruskoulun jälkeen. Ja sitä, että ehtiikö ysillä vielä parantaa keskiarvoa.

Periaatteessa päättötodistuksen numerot kuvaavat nykyään koko yläkouluaikaa. Ei pelkästään ysin kevättä, kuten silloin joskus 80-luvulla kun itse olin yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Tulee enemmän mietittyä sitä, minne nuoret polku jatkuu peruskoulun jälkeen. Ja sitä, että ehtiikö ysillä vielä parantaa keskiarvoa.

Periaatteessa päättötodistuksen numerot kuvaavat nykyään koko yläkouluaikaa. Ei pelkästään ysin kevättä, kuten silloin joskus 80-luvulla kun itse olin yläasteella.

Tämä on mielestäni hyvä muutos, eli pitää olla hereillä muulloinkin kun se viimeinen puoli vuotta. 

No se "pieni" kiltti poika sai kivoja uusia ystäviä ja veti ekat kännit seiskan syksyllä ja poliisit toivat oksentelevan pojan kotia. Oli siinä mullakin järkytystä kun siihen asti oli ollut ihan jotenkin pikkupoika. Murrosikä iski ihan rytinällä ja alkoi se vinkuminen kaupungille ja ties mihin. Seiska luokka oli todella hankala. Ja kouluarvosanat laski niin, että siirrettiin pienemmälle luokalle. Kasilla alkoi sitten helpottamaan.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa päättötodistuksen numerot kuvaavat nykyään koko yläkouluaikaa. Ei pelkästään ysin kevättä, kuten silloin joskus 80-luvulla kun itse olin yläasteella.

Tämä on mielestäni hyvä muutos, eli pitää olla hereillä muulloinkin kun se viimeinen puoli vuotta. 

En tiedä, mitä hyvää on siinä, jos ysiluokan alkaessa tilanne on se, ettei kannata edes yrittää muutosta, jos 7. ja 8. luokat on menneet niin ja näin.

Ei yläkoulun ole tarkoitus olla mitkään pudotuspelit. Kolme vuotta on tuon ikäiselle pitkä aika, pitää olla mahdollisuus kehitykseen ja muutokseen.