Onko normaalia; 2,5v poika toistaa samaa kysymystä, on aggressiivinen?

kysymysten toistaminen todellakaan tee lapsestasi autistista. Kyllä siihen diagnoosiin tarvitaan laajempia kommunikaation ja vuorovaikutuksen ongelmia. Ilmeisesti lapsessasi ei mikään muu sinua huolestuta, joten eiköhän tuo ole vain yksi kehitykseen kuuluva asia!

ei muita huolenaiheita, vaan tuo siskon kommentti alkoi mietityttää :O

vai voiko olla normaalia.



esim kun lapsi on päiväkodissa kiltti ja käyttäytyy hyvin, voi kaikki se mitä se näkee muiden tekevän ja itse sivusta seuraavana katsoa tarkkaan jos joukossa on vaikka yksi lapsi tai useampi jotka tekee asioita mitkä hän itse jättää tekemättä.

ja miettii ja pohtii ja tuo kotona ne esiin,



esim oma tyttö meni eskariin ei ikinä ollut hoidossa, vaan kotihoidossa sen 6vuotta, oli eskari syksy rankka, tyttö aina herttainen ja kiltti mutta muuttui niin että kotona huusi, löi pikkuveljeään, rikkoi tavaroita ja tiuski vanhemmille. tästä keskustelin eskari open kans, ja oli sitä mieltä, et näkee eskarissa toisten lasten käytöstä, mitä ei kotona ole nähny, joten kokeilee kotona nyt kaikkea sitä uutta mitä oppii. eli voi olla tälläistä opettelua ja ihmettelyä, kun muutkin tekee mut ite ei saa.

Tuon ikainen etsii rajojaan, ja on kiinnostunut niista ja saannoista yleensa. Meilla poika 3 v kyselee samanlaisia, on hyvin kiinnostunut saannoista, ja saattaa myos aika ajoin hyvinkin aggressiivinen (mutta hankin vain kotona, paivahoidossa on hyvakaytoksinen ja kiltti). Tuo etta pystyy tarvittaessa (=paivakodissa) kayttaytymaan hyvin, on minusta merkki siita, etta kyseessa ei ole mitaan erityisen patologista. Ne lapset joilla on isompia ongelmia, eivat pysty hallitsemaan kaytostaan tuolla tavalla.

taitaa tosiaan olla tuota, että kokeilee kotona kaikkea mitä näkee päiväkodissa, ja muutenkin ottaa selvää mitä saa tehdä ja mitä ei. Onhan se iso muutos päivähoidon aloittaminen, kotihoidossa ollut tähän syksyyn saakka.



Alkoi vaan mielikuvitus laukkaamaan mulla!

ei sitä näe. Siellä on todella monimutkaiset nokkimiskuviot, kestää minkäikäiselle tahansa pitkän aikaa päästä niistä selville. Ei se mikään onnen ja autuuden paikka ole. Sosiaaliset pelit rasittaa myös, koska kokoajan pitää olla valppaana ja tiedostaa mitä muut tekevät. Sitä rauhassa leikkimistä ei paljoakaa ole, syystä.

2,5-v kyselee tällä hetkellä, saako sitä ja sitä rikkoa tai lyödä. Vastaan tietysti aina että ei saa ja uskoisin että kyllä tuo kysely siitä laantuu. En ole nähnyt tätä suurena ongelmana.

että muidenkin samanikäiset kyselee tommosia. Lähipiirissä ei kenenkään lapsella ole tuollaista ollut. (niillä on tietysti sit omat juttunsa, mitä mun lapsi taas ei harrasta)



-ap

jankata samaa kysymystä kymmenen-viisitoista kertaa peräkkäin eikä edes huomannut jos hänelle vastasi. Lopulta jankutus kiihtyi ja kiihtyi, ihan itkuun ja huutoon asti. Sain tilanteen rauhoittumaan kun huomasin että tyttö ei pysty havaitsemaan ohimennen antamaani vastausta vaan että hänen luokseen pitää mennä, ottaa olkapäistä kiinni ja ikäänkuin "herättää" ennen kuin vastaa. Tyttö oli niin omissa mietteissään ettei kyennyt noteeraamaan vastausta ollenkaan ennen kuin hänen huomionsa herätettiin kunnolla. Tämä jäi pois joskus tuossa kolmen vuoden kohdalla ja nyttemmin on ihan normaalisti kuuleva, ymmärtävä ja puheeseen reagoiva.