Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli itsetuhoisista ajatuksista?
15.10.2021 |
Mitään varsinaista lääkärin kirjoittamaa diagnoosia masennuksesta tai vastaavasta sairaudesta minulla ei ole.
Olin ennen todella elämäniloinen ja energinen ihminen, mutta noin viimeiset viisi vuotta tuntuu menneen jonkinlaisessa sumussa ilman päämäärää.
Haudon itsetuhoisia ajatuksia tahtomattani nykyään lähes päivittäin.
Vaikken ole koskaan yrittänyt riistää omaa henkeäni enkä tahtoisi tuottaa läheisilleni kipua ja surua, pelkään, että jos sama jatkuu vielä pitkään voin menettää otteeni todellisuudesta ja toteutan ajatukseni.
Haluaisin nyt kai lähinnä vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat joskus ajatelleet samoin.
Miten selviydyitte? Miten kaivoitte tienne ulos tästä loputtamasta lohduttomuudesta?
Miten kykenitte pidättäytymään varsinaisesta teosta vaikka ajatus oli mielessänne?
Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, nykyhetki jotenkin usvaiselta, ikäänkuin kaikki sulautuu yhteen eikä millään ole tarkoitusta tai päämäärää elämässä.
Kuvittelet elämän kuljettavan tiettyyn suuntaan ja tulevaisuus tuntuu olevan käden ulottuvilla, mutta lopulta oma rajoittuneisuus, saamattomuus ja lamaantuminen pysäyttää kaiken.
Kommentit (14)
Ole hyvä ja mene ulos luontoon! Kävele, hengitä ja nauti kauniista luonnosta. Tunnet olosi paremmaksi päivä päivältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta teet ? Onko velvotteita itseä tai muita kohtaan. Pelkkä miettiminen ei vie mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta teet ? Onko velvotteita itseä tai muita kohtaan. Pelkkä miettiminen ei vie mihinkään.
Ei ole perhettä tai lapsia.
Olen todella ison osan ajasta töissä, käytännössä kuusi päivää viikossa. Työpäivien keskimääräinen pituus on n. 9,5h. Rajoittunut vapaa-aika menee yleensä palautumiseen henkisellä tasolla, sillä työni ei ole ruumiillisesti ollenkaan kuormittavaa.
Läheisillä ihmisillä kai tarkoitin vain vanhempiani, sisaruksiani ja lähimpiä ystäviäni.
On totta, että miettiminen ei vielä tarkoita, että toteuttaisin ajatukseni. Pelkään kuitenkin, että jos tilanne jatkuu muuttumattomana pitkään, en enää jaksa pitää kulissia yllä jolloin ajatuksista tekoihin siirtyminen voi pahimmassa tapauksessa olla todennäköistä.
Pelkäätkö elämää ja tunteita. Haluatko muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta teet ? Onko velvotteita itseä tai muita kohtaan. Pelkkä miettiminen ei vie mihinkään.
Ei ole perhettä tai lapsia.
Olen todella ison osan ajasta töissä, käytännössä kuusi päivää viikossa. Työpäivien keskimääräinen pituus on n. 9,5h. Rajoittunut vapaa-aika menee yleensä palautumiseen henkisellä tasolla, sillä työni ei ole ruumiillisesti ollenkaan kuormittavaa.
Läheisillä ihmisillä kai tarkoitin vain vanhempiani, sisaruksiani ja lähimpiä ystäviäni.
On totta, että miettiminen ei vielä tarkoita, että toteuttaisin ajatukseni. Pelkään kuitenkin, että jos tilanne jatkuu muuttumattomana pitkään, en enää jaksa pitää kulissia yllä jolloin ajatuksista tekoihin siirtyminen voi pahimmassa tapauksessa olla todennäköistä.
Lopeta kulissien ylläpito. Teet liika töitä. Et saa lepoa tarpeeksi. Pelkkää työtä ilman huvituksia. Opettele rentoutumaan ja näkemään muutakin kuin sinun panoksesi yhteiskuntaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tk miepä hoitajalle aika, keskustelutuki, lääkitys ja omahoito keinot. Jos apu ei riittävä, sinut ohjataan eteenpäin. Saat apua ja elämä helpottaa.
Katso netistä tv 7 näin ensialkuun. Jumala parantaa ja tuo toivon. Hae masennuslääkkeet lääkäriltä maanantaina. Elämäsi tulee muuttumaan hyväksi vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä ei pääse yli. Joudut vaan odottamaan sitä mitä suurin osa pelkää eniten maailmassa.
Itse pyrkisin muuttamaan työn osapäiväiseksi, 4 tuntia päivässä mikäli mahdollista. Sitten on aikaa ja mahdollisuus palautua työstä. Jonkun ajan kuluttua alkaisin pikkuhiljaa tekemään työn lisäksi sellaisia asioita, joista olen syvästi kiinnostunut. Tietysti asioita, jotka ovat realistisia toteuttaa, vaikka ei ole juuri rahaa käytössä. Tekeminen sinänsä ei ole se pointti. Voi vaikka tarkkailla luontoa, tutkia elämänfilosofiaa, henkisyyteen liittyviä asioita, tai mikä nyt itseä eniten kiinnostaakaan. Jos taas täysipäiväinen työ on niin tärkeä, ettei siitä halua luopua, sitten pitäisi ainakin olla pari ystävää, joiden kanssa voi rennosti keskustella kaikenlaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki puoliso itsellesi sillä ei ole ihan normaalia että ihminen yksin elää lopun ikäänsä tai jotain vikaa on silloin ja luonnevikainen kun ei pysty kompromisseja tekemään kenenkään aikuisen ihmisen kanssa. Jotkut tekevät lapsen tai lapsia aikuisen ihmisen korvikkeeksi itselleen joita voi ohjailla mielin määrin ja itseään ei kukaan aikuinen kasvata ja voi olla luonnevikaisen oman itsensä herrana. Minun yksinhuoltja äitini on ihan kamala kun sillä ei ole ollut aikuista puolisoa koskaan sen jälkeen kun lapset on siitetty. Minä saan sitä kasvattaa ja kouluttaa kunnioittamaan vähän ihmisiä kun se on niin törkeä arvostelemaan.
Itse tuhoisista ajatuksista pääsee eroon tuhoamalla ne. Pullauta ne vaikka koivupölkyn päälle ja iske kirveellä. Saat samalla saunaklapeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain apua lääkäriltä, psykologilta, olin sairauslomalla . Kerroin ja puhuin ajatuksistani ammattilaisille ja parille läheiselle.
Pääsin eroon oikeastaan vasta sitten ajatuksista kun kerroin niistä muille ja sain apua.
Minulla oli ajatuksia viimeisen vuoden aktiivisesti ja ne loppuivat vasta kun jäin sairauslomalle töistä. Aiemmin on ollut myös kriisitilanteissa ja masennusaikoina. Nyt syy oli työuupumus.
Yksin yritin päästä ajatuksista mutta totta se om, että kun tarvitsee ammattiapua, tarvitsee ammattiapua ja yksin ei niistä asioista selviä.
Sain myös sitten lähetteen kelan psykoterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuhoisista ajatuksista pääsee eroon tuhoamalla ne. Pullauta ne vaikka koivupölkyn päälle ja iske kirveellä. Saat samalla saunaklapeja.
Onko tämä nyt oikeasti se win/win tilanne, mikä ei kait ole mahdollista?
Soita maanantaina tk:hon ja kerro nuo asiat mitkä kirjoitit.