Lapsi koheltaa ja sählää. Miten tukea hänen itsetuntoa?

Opettelemalla possessiivisuffiksit.

aan

Minkä ikäisestä kyse?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisestä kyse?

4.

Ap

Ei osaa sanoa.

Meidän kuopus on myös tuollainen koheltaja, aina ollut.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut ihan siitä asti kun on ryömimään oppinut vauvana.

Silmät on pitänyt olla selässä ja hetkeksikään ei voinut jättää vahtimatta.

Meillä on asiaa auttanut erittäin runsas ulkoilu ja urheilu. Oppi nopeasti kävelemään, juoksemaan, ajamaan pyörällä, eli koheltaa, mutta liikkuminen on luontaista.

Nyt on teini, ja kohelluksia sattuu vieläkin aina silloin tällöin.

Urheilu on edelleen iso juttu ja onkin löytänyt paikkansa futis,- ja säbäkentiltä, on joukkuepelaaja henkeen ja vereen ja hurjapäinen koheltaja on saanut hienoja onnistumisen elämyksiä.

Laskettelu on myös antanut tilaisuuden toteuttaa vauhdin tarvetta, mutta kasvattanut siihen, että vauhtia saa olla, mutta rinteessä ei ole sijaa päättömyyksille. Muut on otettava huomioon.

Anna lapsesi olla oma itsesi, mutta ohjaa liikkumaan ja urheilemaan.

Kuopuksemme jaksaa kyllä nykyisin keskittyä rauhassa esim läksyihin, kun höyryt on päästelty treeneissä.

Kyseessä on myös tyttö, ei tämä ole vain poikien juttu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kuopus on myös tuollainen koheltaja, aina ollut.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut ihan siitä asti kun on ryömimään oppinut vauvana.

Silmät on pitänyt olla selässä ja hetkeksikään ei voinut jättää vahtimatta.

Meillä on asiaa auttanut erittäin runsas ulkoilu ja urheilu. Oppi nopeasti kävelemään, juoksemaan, ajamaan pyörällä, eli koheltaa, mutta liikkuminen on luontaista.

Nyt on teini, ja kohelluksia sattuu vieläkin aina silloin tällöin.

Urheilu on edelleen iso juttu ja onkin löytänyt paikkansa futis,- ja säbäkentiltä, on joukkuepelaaja henkeen ja vereen ja hurjapäinen koheltaja on saanut hienoja onnistumisen elämyksiä.

Laskettelu on myös antanut tilaisuuden toteuttaa vauhdin tarvetta, mutta kasvattanut siihen, että vauhtia saa olla, mutta rinteessä ei ole sijaa päättömyyksille. Muut on otettava huomioon.

Anna lapsesi olla oma itsesi, mutta ohjaa liikkumaan ja urheilemaan.

Kuopuksemme jaksaa kyllä nykyisin keskittyä rauhassa esim läksyihin, kun höyryt on päästelty treeneissä.

Kyseessä on myös tyttö, ei tämä ole vain poikien juttu.

Olen itse valitettavasti aivan surkea kaikessa urheilussa eikä lapsen isäkään harrasta mitään urheilua, ulkoillaan toki kaikki kyllä päivittäin. Täytyypä katsella kun menee kouluun jos olisi joku hy urheiluharrastus tarjolla, näin pienille täällä ei ole mitään. Ap

Voisiko mindfulnessin harjoittelu auttaa sähläämiseen, edes hiukan? Itse olen välillä ihan mahdoton koheltaja silloin kun en keskity kunnolla, kun en ole 'täysin läsnä'.

Itsetunnon tukemiseen en osaa muuta sanoa, kuin että vahingoista ei tulisi rankaista. Kannattaa ohjeistaa keskittymään paremmin siihen mitä lapsi tekee, ettei tulisi sählättyä niin helposti, mutta on kuitenkin tärkeää antaa sellainen viesti, että se on täysin inhimillistä mokailla, että joskus jokainen kaataa tai rikkoo jotakin. Ja toisille nyt vaan sattuu vahinkoja ehkä vähän useammin kuin toisille, ihmisiä kun on taipumuksiltaan erilaisia, ja se on ihan okei. Tärkeintä on, ettei tahallaan yritä olla harmiksi. Vahinko on aina vahinko, niitä vain sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kuopus on myös tuollainen koheltaja, aina ollut.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut ihan siitä asti kun on ryömimään oppinut vauvana.

Silmät on pitänyt olla selässä ja hetkeksikään ei voinut jättää vahtimatta.

Meillä on asiaa auttanut erittäin runsas ulkoilu ja urheilu. Oppi nopeasti kävelemään, juoksemaan, ajamaan pyörällä, eli koheltaa, mutta liikkuminen on luontaista.

Nyt on teini, ja kohelluksia sattuu vieläkin aina silloin tällöin.

Urheilu on edelleen iso juttu ja onkin löytänyt paikkansa futis,- ja säbäkentiltä, on joukkuepelaaja henkeen ja vereen ja hurjapäinen koheltaja on saanut hienoja onnistumisen elämyksiä.

Laskettelu on myös antanut tilaisuuden toteuttaa vauhdin tarvetta, mutta kasvattanut siihen, että vauhtia saa olla, mutta rinteessä ei ole sijaa päättömyyksille. Muut on otettava huomioon.

Anna lapsesi olla oma itsesi, mutta ohjaa liikkumaan ja urheilemaan.

Kuopuksemme jaksaa kyllä nykyisin keskittyä rauhassa esim läksyihin, kun höyryt on päästelty treeneissä.

Kyseessä on myös tyttö, ei tämä ole vain poikien juttu.

Olen itse valitettavasti aivan surkea kaikessa urheilussa eikä lapsen isäkään harrasta mitään urheilua, ulkoillaan toki kaikki kyllä päivittäin. Täytyypä katsella kun menee kouluun jos olisi joku hy urheiluharrastus tarjolla, näin pienille täällä ei ole mitään. Ap

Tuonikäisille on kyllä ylenesä vaikka mitä, luistelukoulu nyt ekana tähän aikaan vuodesta tulee mieleen. Jokin tanssi toimisi myös, samaten telinejumppa. Uimakoulu.

9 jatkaa että myös keskittymistä vaativa harrastus joka harjoittaa keskittymistä on hyvä.

Missä ap asutte, ilmeisesti ette ainakaan pk-seudulla? Täällä on kaikenikäisille tarjontaa niin paljon että vaikea valita, joten luulisi että myös pienemmillä paikkakunnilla olisi jotain harrasteita tarjolla.

Kumpaahan tyyppi lapsesi edustaa?

Sitä joka koheltaa siksi että vain liikkuu yksinkertaisesti moninkertaisen määrän muihin samanikäisiin verrattuna, vai sitä joka on vain kömpelö?

Oma lapseni oli tuota ensin mainittua tyyppiä, ja 6-vuotiaana hän jo osasi kävellä trapetsia pitkin... 

Hänen annettiin koheltaa ja tipahdella puista(autojen alle ei tietenkään annettu juosta), koska lapsi vain kehitti itseään. Kömpmelölle taas kannattaa alkaa opettamaan pallon kiinni ottoa, "temppuratoja" jne, jotta koordinaatio kehittyisi paremmaksi.

Adhd.