Lue keskustelun säännöt.
kieltenopettajat: neuvoja lukihäiriöiselle?
23.11.2009 |
Meillä on kuudesluokkalainen lukihäiriöinen poika. Englanninkokeen numero tyypillisesti 6. TÄllä hetkellä todistuksessa on 7 sillä sai viime keväänä yhdestä kokeesta kasin.
Ongelmana on kaikki mahdolliset ääntämisen ja oikeinkirjoituksen ja fonologisen prosessoinnin ongelmat. Kuullunymmärtämisestä ei tajua juuri mitään. TEkstiä pystyy seuraamaan, jos on hyvä päivä ja jaksaa kunnolla, mutta yhtä usein tulee täydellinen jumi, jossa kaikki eilen osattu on unohtunut, enkä tiedä, johtuuko se väsymyksestä, hutuksenputteesta vai siitä, että sitä ei eilenkään oikeasti osattu. Kieliopin säännöt hän teoriassa osaa, mutta ei millään muista niitä kaikkia yhtäaikaa, eikä oikein tahdo keksiä, mitä missäkin tehtävässä milloinkin halutaan, kun koulussa ilmeisesti ei ole nykyään tapana käydä kielioppia läpi kielioppina eikä "preesensinä" tai "Imperfektinä" tai niin edelleen. Nuo sanat on siis ihan tuntemattomia ja luulen, että koko lauseenjäsennys on, sillä äidinkielessäkään noita ei ole käyty. (Lapsi on ollut äidinkielessä pienryhmässä, tuon lukihäiriön takia, voi olla että nuo nimet on käyty läpi tavallisen luokan tunneilla mutta varsinaista lukiopetusta ei ole saanut.)
Mitä meidän pitäisi tälle tehdä? Koulusta on turha odottaa apua, asenne siellä on lähinnä että no "voivoi kun on oppimishäiriö niin ei siitä mitään tule". Harmittaa kun kuulee, että jossain päin maailmaa lukihöiriöille "tehdään" jotain ja kieliäkin voi kuulemma opiskella toisilla menetelmillä.
Jostain luin, että olisi tärkeää kuunnella vaan paljon, vaikka auditiivinen kanava ei toiikaan kunnolla. Lisäksi pitäisi harjoitella omaa ääntämystä. Kun meidän poika lukee tekstiä ääneen, sieltä jää kaikki artikkelit ja prepositiot kuulumatta. En tiedä, kuuleeko poika niitä mallinauhalta tai mun puheeltani, hän itse väittää sanovansa ne, mutta pois ne jäävät. Muutenkin se ääntämys on lievästi ongelmallista. Ääntämyksen opetteleminen kuulemma tukisi sitten oikeinkirjoitusta ja lauserakennetta ja kielioppia. Eli siihenkö meidän nyt pitäisi panostaa? Minä en ole jaksanut siitä naputtaa, kun olen ajatellut että jos se nyt lukisi edes jollain lailla niin hyvä sekin. Mutta pitäisikö? Toinen ongelma on, että poika mielellään lukisi isänsä kanssa - mutta isän puheessa kuuluvat ihan vastaavat ongelmat kuin pojankin. Mun oma englanti on aika hyvää koska olen vuosia asunut Briteissä, mutta pojan isä on oppinut kielensä vasta ylen tekstitysongelmien ansiosta ja se on siis sujuvaa ja käyttökelpoista mutta kaikkea muuta kuin oikeaa. Onko siitä siis pojalle mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko parempi klukea edes jotain vai pitäisikö pyrkiä siihen "oikeaan" versioon?
Kommentit (9)
kirjoihin kuulu cd:t tai ne lisänä voisi ostaa. Tai jos ei löydy niin voisi hankkia vastaavan kirjasarjan cd:n kanssa eiköhän ne samat asiat sieltä löydy. Lataisi ne mp3 ja kuuntelisi niita iltasella ja vaikkapa bussissa ja muiden askareiden ohessa jos ne jotenkin sinne iskostuisivat ei siitä ainakaan vahinkoa ole.
Kirjoittaminen tietysti on toinen juttu, mutta jos nyt ekaksi oppisi sen ääntämisen ja muistamaan
ne sanat.
Älkää miettikö mitä poika ei osaa vaan sitä mitä hän osaa ja keskittykää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäå kyllä epäilen, että tällä menolla poika ei koskaan mene lukioon asti, eikä kirjoita edes aa:ta. Mutta yritän toki kehua kaikesta muusta. Vaikka siinä muussakin on tietysti omat ongelmansa..
Mutta joku kieltenopettaja voisi nyt antaa arvionsa siitä, että oilisiko mun parempi naputtaa ja nalkuttaa nosita pikkusanoista vai tähdätä siihen, että lapsi ylipäänsä lukee ääneen jotain? Ja miten sen miehen tönkköenglannin vaikutus on - hyvästä vai pahasta? Poika kun lukisi mieluummin isänsä kansa kuin mun kanssani, mutta isän opetukset on sitten tönkkötasolla?
korostat ne huomiotta jäävät sanat jostain tekstistä
koulun kirjoihin ei tietty saa tehdä mitään merkintöjä, mutta jospa otan kopioita.
kirjasta Yli esteiden - Oppimisvaikeudet ja vieraat kielet (Kari Moilanen). Tästä voisi olla kovasti hyötyä, jos haluat tukea lapsen kielenoppimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaipaisin nyt vähän lisää konkretiaa.
se huomattiin ala-asteella ja vieraissa kielissä oli aina ongelmia. en edelleenkään ole perillä noista pikkusanoista, nyt ei tule yhtään mieleen niistä. sanojen opetteleminen oli todella vaikeaa. ne ei vain jääneet päähän, vaikka opettelin tunteja joka päivä.
ainoa neuvo, jonka osaan antaa: kehu, kehu, kehu. kehu kaikissa muissa asioissa. hyvällä itsetunnolla ei haittaa esim. puhumista vaikka se ei aivan oikein menisikään.
kannattaa panostaa muihin aineisiin. itse sain yo-tutkinossa englannista ja ruotsista A:n, muista M, M, E.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kiinnitetään huomiota vain siihen, mikä ei suju, menee varmasti viimeinenkin motivaatio. Eli koita positiivisen kautta. Voi tietysti olla hyvä huomioida välillä erityisesti ne pikkusanatkin ja miettiä niiden merkitystä. Prepositioita voi esim. harjoitella leikin avulla ja sitten etsiä tekstistä (esim. pallon piilotus). Miettiä sitten, mitä tarkoittavat.
Naputtamisella ei saavuteta hyviä tuloksia. Isän kanssa lukeminen voi olla hyvä, jos siihen liittyy positiivisempi tunnetila. Juttele lapsen kielenopettajan kanssa ja kysy, miten voisitte tukea oppimista. Hyvin monella ala-asteelaisella muuten on vaikeuksia muistaa esim. artikkeleita, kun niitä ei suomessa ole.