vankilasta vapautunut

Joo ei ole lapselle etu todellakaan et on välil kotona ja taas otetaan pois (mut täs kyllä kävi niin et sossut suoraan valehteli, piti olla vaan lyhytsijoitus synnytykseni ajan, jotta myös mies pääsi mukaan) ja yht.äkkiä tehtiinkin huostaanotto. Jännä myös sinällään kun tästä meidän nuoremmaisesta ei ole mitään huolta lastensuojelulla. Ja kuka on sanonu et ei olla oltu hyviä vanhempia, mulla esim. sairaus teki paljon ennenkuin oikea lääkitys löytyi että en pystynyt lapsista huolehtimaan, onko se huonoa vanhemmuutta että pyytää silloin viranomais apua vai olisiko lasten pitänyt mielummin olla kotona ja katsoa täysin voimatonta ja sairasta äitiään?? Ja kyllä olemme muuttaneet, mutta tämä pienin lapsi nyt tuskin hirveästi siitä edes ymmärtää ja kyllä meidän on vielä kerran muutettava koska meille on tätä perhettä tulossa lisää......

Mun mielestä sillä ei ole merkitystä hyvän vanhemmuuden kannalta, onko ollut vankilassa vai ei. Mutta tuo kaikki muu. Hyvä vanhemmuus edellyttää myös pysyvyyden tarjoamista lapselle. Sitä, ettei koti kokoajan muutu. Ei ole lapsen etu, että välillä on kotona, välillä muualla (huostaanotto). Jos sossu joutuu puuttumaan peliin, niin silloin on hyvä vanhemmuus jo pahasti hukassa. Teiltä on ollut lapsi/lapsia huostaanotettuina. Sillä perusteella ette ole olleet riittävän hyviä vanhempia. Huostaanotto ja sitä edeltänyt aika on lapselle aina traumaattista. Kun luin kotisivunne esimmäisen sivun, en voi sanoa muuta kuin että elämänne vaikuttaa olevan yhtä kaaosta. Sossu siellä, lääkärit täällä, muutto jne. Jos haluatte olla hyviä vanhempia, rauhoittukaa. Pysykää aloillanne, älkää muuttako, miettikää, harkitkaa, vakauttakaa elämäntilanteenne. Antakoon Jumala teille rakkautta ja ymmärrystä. Auttakoon Jumana teitä eheytymään ja kantamaan vastuunne.

nosto...

niin olette avoimin mielin ja ihan oikeasti yritätte saada selkoa siitä, että miksi sossu oli lapsistanne huolissaan, miksi huostaanottoon mentiin. Ei sitä yleensä ihan vaan huvin vuoksi ja kiusanteon kannalta tehdä vaan on joku syy olla huolissaan. Vaikuttaa siltä kirjoituksienne perusteella ettette oikein ymmärrä tai hyväksy näitä perusteita. Vaikka ilmeisesti isojakin ongelmia on ollut.

Joskus sossu voi tehdä suuria virheitä ja vääryyksiä, mutta huomattavasti tavallisempia tapauksia on kuitenkin ne, että huoliin on olemassa syitä ja se että vanhemmat eivät sitä itse lainkaan tajua on yksi suuri syy siihen, että huostaanottoon on jouduttu.

Ehkä te ette kuulu tähän porukkaan vaan siihen vääryyksien kohteeksi joutuneeseen porukkaan mutta teitä täysin tuntemattomat tarinaanne netistä lukevat eivät voi sitä tietää. Suuri osa vanhemmista joiden lapsia on huostaanotettu kirjoittaa että sossu valehtelee ja lapsista on aina huolehdittu hyvin.

Mun mielestä teidän ei kannattaisi kirjoitella netissä itsestänne tunnistettavasti. Siinä on iso riski siihen että kirjoitukset antavat päinvastaisen kuvan kuin haluaisitte ja lapsenne siitä ensimmäisenä kärsivät.

Joo ei ole lapselle etu todellakaan et on välil kotona ja taas otetaan pois (mut täs kyllä kävi niin et sossut suoraan valehteli, piti olla vaan lyhytsijoitus synnytykseni ajan, jotta myös mies pääsi mukaan) ja yht.äkkiä tehtiinkin huostaanotto. Jännä myös sinällään kun tästä meidän nuoremmaisesta ei ole mitään huolta lastensuojelulla. Ja kuka on sanonu et ei olla oltu hyviä vanhempia, mulla esim. sairaus teki paljon ennenkuin oikea lääkitys löytyi että en pystynyt lapsista huolehtimaan, onko se huonoa vanhemmuutta että pyytää silloin viranomais apua vai olisiko lasten pitänyt mielummin olla kotona ja katsoa täysin voimatonta ja sairasta äitiään?? Ja kyllä olemme muuttaneet, mutta tämä pienin lapsi nyt tuskin hirveästi siitä edes ymmärtää ja kyllä meidän on vielä kerran muutettava koska meille on tätä perhettä tulossa lisää......

Mun mielestä sillä ei ole merkitystä hyvän vanhemmuuden kannalta, onko ollut vankilassa vai ei. Mutta tuo kaikki muu. Hyvä vanhemmuus edellyttää myös pysyvyyden tarjoamista lapselle. Sitä, ettei koti kokoajan muutu. Ei ole lapsen etu, että välillä on kotona, välillä muualla (huostaanotto). Jos sossu joutuu puuttumaan peliin, niin silloin on hyvä vanhemmuus jo pahasti hukassa. Teiltä on ollut lapsi/lapsia huostaanotettuina. Sillä perusteella ette ole olleet riittävän hyviä vanhempia. Huostaanotto ja sitä edeltänyt aika on lapselle aina traumaattista. Kun luin kotisivunne esimmäisen sivun, en voi sanoa muuta kuin että elämänne vaikuttaa olevan yhtä kaaosta. Sossu siellä, lääkärit täällä, muutto jne. Jos haluatte olla hyviä vanhempia, rauhoittukaa. Pysykää aloillanne, älkää muuttako, miettikää, harkitkaa, vakauttakaa elämäntilanteenne. Antakoon Jumala teille rakkautta ja ymmärrystä. Auttakoon Jumana teitä eheytymään ja kantamaan vastuunne.

oikeestaan oisin kaivannu vieläkin kriittisempiä kommentteja. Aika paljon ihmisillä on tietämättömyyttä ja ennakkoasenteita ja media tietysti on tehnyt oman asiansa. Syynä siihen että nyt onnistuu tai toivottavasti onnistuu koska koskaan ei voi olla varma, tietysti uskolla on suurin merkitys mutta myös sillä että elämässä on käyty jo pohjalla ja täytyy myöntää että vankilakin teki hyvää ja vankeuden pituuskin oli riittävän pitkä. Ehkä parisuhteen ongelmissa auttaa juuri se että on elämässä nähnyt niin paljon kaikkee ja ollu vaikeuksia ja niistä on selvinnyt niin miks ei myöskin niistä eteen tulevista ja kun molemmilla on rikkonainen tausta niin on helpompi toista tukea. Mutta tulevia ongelmia on turha miettiä, ne tulee jos on tullakseen, tärkeämpää on keskittyä tähän päivään eikä murehtia sellasta mitä ei vielä ole. Rakkaus taitaa kuitenkin olla se avain sana.. Millasen elämän haluaisin lapsilleni??? Mä haluisin tietysti hyvän... mut ite haluisin siihen vaikuttaa olemalla luotettava ja sellanen iskä jolle vois asiat kertoo vaikka ne ois mitä, kannustava ja sellanen joka antaa paljo aikaa lapselle, mut jokainen lopulta tekee itse valintansa elämässä.

onko teillä joku valistusmissio? Miksi? Siksikö ne kaikki telkkarit ja kirjat ja nettisivut ja muut?



Ehdotan että annatte suuren yleisön olla ihan rauhassa niin tietämättömiä kuin ovat ja keskitytte oman perheen ja lasten hyvinvointiin.



Siinä on varmaankin ihan tarpeeksi suuri sarka toistaiseksi ja yleinen valistuksen levittäminen voi odottaa.

Haetaan julkisuutta tai ei me vaan ne asiat mitä oot myöskin käyny lukemassa. Mitä enemmän puhutaan niin sitä helpommin asiat kuulee myös niistä päättävät. Yleisesti halutaan keskustelua lukemistanne asioista ei niinkään meistä..

sivuilla oli juttua telkkarista ja kirjasta ja ylipäänsä se että teette sivut itsestänne ja lapsistanne ja levitätte osoitetta täällä ja ehkä muuallakin. Kerrotte lapsistannekin aika yksityiskohtaisesti. Haetteko julkisuutta? ... Mun mielestä ei kannata. Miettikää tarkkaan. Kuka ja miten siitä hyötyy että täysin asiaankuulumattomatkin ihmiset saavat tietää teidän ja lastenne taustalla olevista ongelmista? Sen sijaan siitä voi olla paljon haittaa koska kaikki eivät tule tekemään sanomisistanne niitä johtopäätöksiä joita toivoisitte heidän tekevän.

mut unohtu liittää alkuperäinen teksti..

kommenteista täällä? Minkä itse ajattelet olevan "syynä" siihen, että nyt elämä onnistuu ja että pystytte huolehtimaan lapsistanne. Olette olleet aika vähän aikaa yhdessä. Parisuhde on välillä aika vaikea taitolaji, varsinkin pitkä sellainen. Miten selviätte väistämättä eteen tulevita vaikeuksista (niitähän on jokaisen parisuhteessa)? Millaisen elämän haluat lapsillesi?

Päänsilittelyä tuskin kaipaatkaan etkä sitä suuremmin toki ole ansainnutkaan. On joka tapauksessa hienoa, että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja pikkuhiljaa tajuamassa vanhemmuuden ISON vastuun: et enää vastaa vain itsestäsi vaan myös lapsistasi. Ei ole enää vain oma asiasi käytätkö aineita vai et, vaan sillä vaikutat suoraan lapsiisi.



Tulevia ongelmia on tosiaan turha miettiä, mutta siltikin ehkä sinuna tekisin hyvinkin aktiivista ajatustyötä sekä tulevan että tämän hetken suhteen. En ole itse ikinä riippuvainen ollut, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, voi retkahdus tapahtua pitkänkin ajan jälkeen "heikkona hetkenä". Sinun tärkein tehtäväsi on pitää huoli, että selviät tulevista heikoista hetkistä, joita jokaiselle meistä tulee--> silloin et voi sortua aineisiin.



Kirjoitat fiksusti tuossa viimeisessä kappaleessa, että haluat itse vaikuttaa minkälaisen elämän lapsesi tulevat elämään. Ja että olisit luotettava isä. Hyvä niin, sillä olemalla luotettava, aikaansa antava ja lupaukset pitävä isä, todellakin vaikutat aivan huikeasti lastesi elämään.



Tsemppiä siis jatkoon!



T: Toinen isä

Siis keneen haluatte vaikuttaa? Vankilaviranomaisiin, mielenterveystyöhön? Sosiaaliviranomaisiin? Että kun perheenne on telkkarissa ja sossussa lukevat nettisivunne niin sen jälkeen he tajuavat olleensa ihan väärässä koko ajan, palauttavat lapset ja pyytävät anteeksi?



Miettikää ihan oikeasti sitä että lapsille voi olla suurta haittaa siitä, jos perhe profiloituu netissä ja telkkarissa moniongelmaisiksi sosiaalitapauksiksi.

Eikö lapsien ole hyvä nää asiat tietääkin? Miks pitäs asioita salata ja jopa sit valehdella? Me ei ainakaan siihen lähdetä että lapsille valehdellaan vaikka yleisesti sitä pidetään parhaana vaihtoehtona.

kasvaa ja menevät kouluun. Mitähän ne tykkää kun oppivat lukemaa, surffaafat netissä ja löytävät tekstit mitä isä+äiti sinne on heistä kirjoittanut. Voi olla että lapset kärsii tilanteesta paljonkin myöhemmin.

sivuilla oli juttua telkkarista ja kirjasta ja ylipäänsä se että teette sivut itsestänne ja lapsistanne ja levitätte osoitetta täällä ja ehkä muuallakin. Kerrotte lapsistannekin aika yksityiskohtaisesti. Haetteko julkisuutta? ... Mun mielestä ei kannata. Miettikää tarkkaan. Kuka ja miten siitä hyötyy että täysin asiaankuulumattomatkin ihmiset saavat tietää teidän ja lastenne taustalla olevista ongelmista? Sen sijaan siitä voi olla paljon haittaa koska kaikki eivät tule tekemään sanomisistanne niitä johtopäätöksiä joita toivoisitte heidän tekevän.

omille vanhemmilleni maistui alkoholi paljonkin kun olin lapsi/nuori. Tekivät täyden muutoksen elämässään, eivät tosin uskon kautta.

Mutta minun mielipiteeni on se, että kaikille pitäisi suoda uusi alku. Jos menneet hölmöilyt on sovitettu, niin se pitää riittää. Sen jälkeen on annettava uusi mahdollisuus ja alku.

Pitää myös osata olla itselleen armolline ja antaa itselleen anteeksi. Se on varmaan se suurin juttu sille, että uusi alku onnistuu.

Toivon teille hyvää jatkoa! Olette sen ihan samalla tavalla ansainneet kuin kuka tahansa muukin.

Siis minä Marko olin vankilassa hyvin useista väkivallanteoista, ryöstäjä, pahoinpitelyjä jne. jne. lista on pitkä.. Täällä esitettiin myös että viha, masennus jne. edesauttais kierteen jatkoa ja että pitäs hakeutua terapiaan mutta mä olin myöskin pakkohoidoissa useamman kerran ja ei paljo terapiat auttanu. Lisäks on päihteiden väärinkäyttäjä(kaikki muu paitsi heroiini) n. 10v, lähes päivittäin. Ammattiauttajat oli voimattomia ja myöskin jo uskovaiset menetti toivonsa ja uskonsa mutta tän kaiken jälkeen oon kuitenkin isä lapsilleni ja vielä varaiskä 2 muullekin lapselle, olen selvinpäin tänä päivänä, psykiatrian poli sano viime syksynä ettei he voi auttaa tervettä miestä, ainuttakaan rikosta en ole tehnyt vapautumisen jälkeen, krimi totes jo puolen vuoden valvonnan jälkeen että valvonta on turha, ei ole syytä epäillä.. Mielestäni oon ihan hyvä iskä vaikka virheitä ja vääriä valintoja elämässäni oon tehny. Kukaan meistä ei oo toistaan parempi ja jokainen tekee virheitä, ne on vain erilaisia ja niinku yks tuttu sano että jokainen meistä tekee myös rikoksia mutta toiset jää kiinni ja toiset ei ja ne on erilaisia mutta Jumalan silmissä rikokset(synnit) ovat samanarvoiset.. <a href="http://pekkariset.webs.com" alt="http://pekkariset.webs.com">http://pekkariset.webs.com</a&gt;

toivotaan heräävän todellisuuteen ettei vaan aseteta ihmisiä lokeroon että kaikki täytyy ottaa yksilöinä.. ...jos profiloituu... onneksi saamme aika paljon itse vaikuttaa siihen sisältöön..

Siis keneen haluatte vaikuttaa? Vankilaviranomaisiin, mielenterveystyöhön? Sosiaaliviranomaisiin? Että kun perheenne on telkkarissa ja sossussa lukevat nettisivunne niin sen jälkeen he tajuavat olleensa ihan väärässä koko ajan, palauttavat lapset ja pyytävät anteeksi? Miettikää ihan oikeasti sitä että lapsille voi olla suurta haittaa siitä, jos perhe profiloituu netissä ja telkkarissa moniongelmaisiksi sosiaalitapauksiksi.

Kyse oli siitä, että julkisuuteen ei kannata juoruta omasta perheestään ihan kaikkia tosiasioita, koska se leimaa lapsia.



Lapsilla on oikeus omaan yksityisyyteensä. He eivät välttämättä halua, että koulukaverit googlettavat heidän nimensä ja löytävät sieltä vanhempien vuodatuksia kahinoista sossun kanssa ja lasten terveysongelmista ja vanhempien rikoshistoriasta ja psykiatrisista ongelmista sun muuta.



Kaverit voivat olla todella julmia joskus, ja muukin ympäristö suhtautua lapsiinne tarpeettoman ennakkoluuloisesti.

Kaltaisias on hyvin vähän tai niitä on jotka puhuu samoin mutta ajattelee toista..

omille vanhemmilleni maistui alkoholi paljonkin kun olin lapsi/nuori. Tekivät täyden muutoksen elämässään, eivät tosin uskon kautta. Mutta minun mielipiteeni on se, että kaikille pitäisi suoda uusi alku. Jos menneet hölmöilyt on sovitettu, niin se pitää riittää. Sen jälkeen on annettava uusi mahdollisuus ja alku. Pitää myös osata olla itselleen armolline ja antaa itselleen anteeksi. Se on varmaan se suurin juttu sille, että uusi alku onnistuu. Toivon teille hyvää jatkoa! Olette sen ihan samalla tavalla ansainneet kuin kuka tahansa muukin.

Siis minä Marko olin vankilassa hyvin useista väkivallanteoista, ryöstäjä, pahoinpitelyjä jne. jne. lista on pitkä.. Täällä esitettiin myös että viha, masennus jne. edesauttais kierteen jatkoa ja että pitäs hakeutua terapiaan mutta mä olin myöskin pakkohoidoissa useamman kerran ja ei paljo terapiat auttanu. Lisäks on päihteiden väärinkäyttäjä(kaikki muu paitsi heroiini) n. 10v, lähes päivittäin. Ammattiauttajat oli voimattomia ja myöskin jo uskovaiset menetti toivonsa ja uskonsa mutta tän kaiken jälkeen oon kuitenkin isä lapsilleni ja vielä varaiskä 2 muullekin lapselle, olen selvinpäin tänä päivänä, psykiatrian poli sano viime syksynä ettei he voi auttaa tervettä miestä, ainuttakaan rikosta en ole tehnyt vapautumisen jälkeen, krimi totes jo puolen vuoden valvonnan jälkeen että valvonta on turha, ei ole syytä epäillä.. Mielestäni oon ihan hyvä iskä vaikka virheitä ja vääriä valintoja elämässäni oon tehny. Kukaan meistä ei oo toistaan parempi ja jokainen tekee virheitä, ne on vain erilaisia ja niinku yks tuttu sano että jokainen meistä tekee myös rikoksia mutta toiset jää kiinni ja toiset ei ja ne on erilaisia mutta Jumalan silmissä rikokset(synnit) ovat samanarvoiset.. &lt;a href="<a href="http://pekkariset.webs.com" alt="http://pekkariset.webs.com">http://pekkariset.webs.com</a&gt;" alt="<a href="http://pekkariset.webs.com" alt="http://pekkariset.webs.com">http://pekkariset.webs.com</a&gt;"&gt;<a href="http://pekkariset.webs.com&lt" alt="http://pekkariset.webs.com&lt">http://pekkariset.webs.com&lt</a>;/a&gt;

se ongelma ei häviä koskaan.Aika kovat terapiat täytyy käydä läpi jos tuosta väkivaltaisuudesta pääsee.En huolisi.

Jumalalle kaikki on mahdollista ja toivottomia tapauksia ei ole.

osittain. Mutta se että ollaan täysin rehellisiä joka asiassa eikä jätetä mitään piiloon, vie paljon pidemmälle, ettei kukaan tuu sanomaan että ette oo sitä ja tätä kertoneet jne. ja uskotaan että lopputulos on parempi..

Kyse oli siitä, että julkisuuteen ei kannata juoruta omasta perheestään ihan kaikkia tosiasioita, koska se leimaa lapsia. Lapsilla on oikeus omaan yksityisyyteensä. He eivät välttämättä halua, että koulukaverit googlettavat heidän nimensä ja löytävät sieltä vanhempien vuodatuksia kahinoista sossun kanssa ja lasten terveysongelmista ja vanhempien rikoshistoriasta ja psykiatrisista ongelmista sun muuta. Kaverit voivat olla todella julmia joskus, ja muukin ympäristö suhtautua lapsiinne tarpeettoman ennakkoluuloisesti.

osittain. Mutta se että ollaan täysin rehellisiä joka asiassa eikä jätetä mitään piiloon, vie paljon pidemmälle ja uskotaan että lopputulos on parempi..

silloin kun joku sellainen kysyy jolle tästä tiedosta voi olla hyötyä teidän auttamiseksenne



ei sitä että nettiin kannattaa vuodattaa kaikki omat ja lasten kipeät asiat niin että ne on siellä kaikkien luettavissa, sellaistenkin jotka käyttävät tietoa vain lapsianne vastaan.

Onhan esim. Hurstien elämäntarina aika uskomaton. Hyvin harvinaista sellainen varmaan kuitenkin on. Toivon, että jaksatte yrittää elää mahdollisimman tasapainoista lapsiperheen elämää jatkossa. Nettijulkisuuden ja julkisuuden yleensä jättäisin kohdallanne vähemmälle - ihan kaikella ystävyydellä.

riittää että mä huolin ja rakastan niin hyvinä kun huonoina päivinä, niinkun ollaan Jumalan edessä vannottu. Ja kyllä ihminen vaan voi muuttua. Marko on lapsille erittäin hyvä isä ja minulle hyvä aviomies, se riittää mulle ihan sama mitä mieltä muut on!!! PIIA

se ongelma ei häviä koskaan.Aika kovat terapiat täytyy käydä läpi jos tuosta väkivaltaisuudesta pääsee.En huolisi.