Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole sellainen, että "veisi jalat alta", laimeammat suhteet taas eivät kestä
10.10.2021 |
Miten muut saavat sellaiset kaveripohjalta alkaneet tai ilman huumaa alkaneet jutut toimimaan? Itselläni suhteet aina lopahtavat, kun oma mielenkiinto alkaa loppua. Yksi ongelma on se, että en ole suhteissa ollut koskaan ihastunut - paitsi yhdessä, joka kestikin kymmenisen vuotta. Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut... Yleensä se menee niin, että alussa jaksan olla innostunut, mutta sitten alkaa kyllästyttää, en enää halua läheisyyttä, kun en tunne vetoa toiseen, ja oma mielenkiinto seksiä kohtaan vähenee (vaikka seksuaalisia haluja kyllä olisi). Minun on myös vaikea saada orgasmia, kun en syty toisesta, ja sen vuoksi kestää ja kestää ja kestää, ja lopulta joudun ottamaan jonkun lelun avuksi tai tyydyttämään itse itseni, kun ei kumppanin kanssa vaan tunnu tarpeeksi hyvältä. Ja lopulta nämä suhteet päättyvät, yleensä niin että toinen osapuoli alkaa kokea, etten ole yhtä rakastunut ja myös kärsii kun ei saa tarpeeksi läheisyyttä.
Kommentit (82)
Taitaa sellainen jalat alta- tyyppinen rakastuminen olla todella harvinaista. Jos jostain tykkään se riittää mulle ja saan orgasmin kyllä. Näin se menee. En vaadi liikoja vaikka välillä on ollut vau-tyyppejä. Loppujen lopuksi ihan tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niiden jalat alta -tyyppien kanssa suhteet kestäneet? Niinpä. Bipolaarina on tietty vaikea elää, mutta parempi varmaan kaikille, että jäät yksin.
Ketkä muut ja mitkä kaverisuhteista alkaneet. Viimeisinkin suhde alkoi siitä että mentiin heti naimisiin. Ei mitään suhdetta ylläpidä joku maaginen rakkaus se on päätös rakastaa ja tehdä töitä suhteen eteen. Jaksais vuosia odottaa ja vatvoa onko joku tosissaan vai ei.
Mitkään mun jalat alta- suhteet tai ihastumiset eivät ole koskaan kestäneet. Olen nostanut sitä toista liikaa jalustalle ja yrittänyt korjata itsessäni jotakin rikkinäistä. Mieheni kanssa ei lähtenyt jalat alta saman tien vaan jalat lähti alta ajan kanssa kun tajusin miten hienon tyypin olen saanut. Eli jalat alta- fiilis ei välttämättä takaa yhtään mitään ja se, että jalat eivät ole heti lähteneet alta ei tarkoita sitä etteikö niin voisi myöhemmin käydä suhteessa. Toki kiinnostusta ja ihastusta pitää olla. Ihastuminen ei aina tarkoita sitä, että polvet notkuu ja ajattelukyky katoaa vaan se voi olla lievempää tai erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?
Ei minusta kolme vuotta mahdoton aika olisikaan, mutta kun siihen voi mennä yli kymmenen vuotta. Olen kyllä siis ollut rakastunut pari kertaa eroni jälkeen, mutta en saanut näitä ihmisiä. Erostani on 10 vuotta, eli jos olisin odottanut oikeaa ihmistä, olisin ollut 10 vuotta sinkkuna. Ja elämässä on tietenkin paljon merkityksellisiä ja hyviä asioita ja nautin omasta elämästäni ja olen monelta osin siihen hyvin tyytyväinen, mutta on tiettyjä asioita, joita suhteelta kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aloittaisi suhdetta ilman huumaa kaveripohjalta. Uskon että voimakkaalla ihastumisella on tarkoituksensa; hormonit ja feromonit ohjaavat sopivat ihmiset toistensa luokse. Ystävät ovat eri asia, parisuhteeseen vaaditaan vahva kipinä.
Vierailija kirjoitti:
Onko niiden jalat alta -tyyppien kanssa suhteet kestäneet? Niinpä. Bipolaarina on tietty vaikea elää, mutta parempi varmaan kaikille, että jäät yksin.
En ole bipolaari. Ei rakastuminen (ja kyky kokea rakastumisen tunteita) tarkoita sitä, että ihmisellä on mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot nykyisin niin läski, ettei kukaan jaksa kampittaa sulta jalkoja alta, kjeh, kjeh räyh.
Ole ilman suhdetta jos ei kelpaa. Mikä siinä on monimutkaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla jossain suhteessa edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?
Ei minusta kolme vuotta mahdoton aika olisikaan, mutta kun siihen voi mennä yli kymmenen vuotta. Olen kyllä siis ollut rakastunut pari kertaa eroni jälkeen, mutta en saanut näitä ihmisiä. Erostani on 10 vuotta, eli jos olisin odottanut oikeaa ihmistä, olisin ollut 10 vuotta sinkkuna. Ja elämässä on tietenkin paljon merkityksellisiä ja hyviä asioita ja nautin omasta elämästäni ja olen monelta osin siihen hyvin tyytyväinen, mutta on tiettyjä asioita, joita suhteelta kaipaan.
Minä odotin noin 20 vuotta. Tietty elämässä oli paljon muuta täytettä. Mutta en missään tapauksessa pitänyt vaihtoehtona haaleaa suhdetta tai väkisin etsittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketkä muut ja mitkä kaverisuhteista alkaneet. Viimeisinkin suhde alkoi siitä että mentiin heti naimisiin. Ei mitään suhdetta ylläpidä joku maaginen rakkaus se on päätös rakastaa ja tehdä töitä suhteen eteen. Jaksais vuosia odottaa ja vatvoa onko joku tosissaan vai ei.
Itselläni ei taas ole suhteen kesto itseisarvo, vaan suhteen sisältö. Kaipaan kipinää, yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, jonka päälle suhde sitten rakentuu. Kuten kerroin, minulle käy niin, etten jotenkin pysty enää motivoitumaan suhteeseen, jos oikeasti en tunne mitään vetoa toista kohtaan. Minulla ei kai ole niin suurta tahdonvoimaa sitten siihen, että pelkkä päätös riittäisi, enkä kai jotenkin osaa motivoitua tekemään töitä suhteen eteen, jos ei riittäviä tunteita toista kohtaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla jossain suhteessa edes?
No onhan elämä erilaista suhteessa kuin sinkkuna. Suhteessa on seksuaalista vetovoimaa, seksiä, läheisyyttä, esimerkiksi. Ja tietty yhteenkuuluvuuden tunne. Kyllähän ne antavat sisältöä elämään. Moni muu kaipaa myös seuraa arkeen ja yhdessä tekemistä - se on kivaa myös, joskaan eivät itselleni mikään syy etsiä suhdetta. Kaikki eivät saa mitään yhden illan jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Kunhan vie jalkansa sivuille pari kertaa viikossa, niin riittää oikein hyvin.
M29
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Huh mitä keittiöanalyysiä tuntemattomasta ihmisestä ilman mitään taustatietoja. :D Mikä saa ihmisen riipustamaan palstalle pitkän kommentin moista soopaa?
Ohis
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Vierailija kirjoitti:
Ole ilman suhdetta jos ei kelpaa. Mikä siinä on monimutkaista?
No juuri sehän tässä on, että suhde kelpaisi oikein hyvin, mutta sopivaa kumppania ei tunnu löytyvän.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?