Eräs lapsistani painoi syntyessään vain 900 grammaa. Raskauden tarkka kesto minulla ei ole tiedossa että kuinka pitkään se kesti.

Kuitenkin lapsi oli liian pieni ja kehittymätön jäämään eloon. Sentään hän hengitti ja hänen sydämensä löi kun hän syntyi. Napanuora leikattiin ja solmittiin nopeasti samoin kuin lapsi pestiin, kuivattiin ja käärittiin johonkin lakanaan. Sitten hänelle toimitettiin hätäkaste siellä synnytyshuoneessa ja hänet annettiin minun syliini, missä hän sitten vähitellen hiipui pois. Hengitys loppui ja sydän lakkasi lyömästä. Lapsi eli vain hetken, mutta hänet hätäkastettiin, hän sai nimen ja hänet saatiin haudata hautausmaalle. Minä ja mieheni kaipaamme häntä yhä mutta meitä lohduttaa, että meidät haudataan aikanaan samaan hautaan hänen kanssaan ja sitten meidän sielumme pääsevät Taivaaseen hänen luokseen. Hän on meille kirkas johtotähti Taivaalla lähemmäs Jumalaa ja Jeesusta.