Sairaiden/erityislasten vanhemmat: Onko teitä tuomittu siitä että teitte lapsia?
Meillä on toinen lapsi perusterve, toisella taas on perussairaus. Pari kertaa olen kuullut "Ei olisi kannattanut tehdä lapsia tänne kärsimään" -kommentteja :(
Kommentit (24)
ei me ainakaan tiedetty etukäteen lapsen sairaudesta. Olisiko pitänyt ottaa hengiltä heti synnyttyään vai mitä? Meillä 2 tervettä ja yksi sairas.
Meillä on toinen lapsi perusterve, toisella taas on perussairaus. Pari kertaa olen kuullut "Ei olisi kannattanut tehdä lapsia tänne kärsimään" -kommentteja :(
arvoonsa, ovat erittäin yksinkertaisten (tyhmien) ihmisten suusta. Kierrän tuommoiset kaukaa.
Perinnöllistä alttiutta on. Toisaalta esikoinen täysin terve, samoin minä ja mies (veljelläni sama kuin lapsellamme).
ap
joskus jopa vasta koulussa. Miten nää lapset jätetään siinä vaiheessa tekemättä?
No joo, mutta ei ole onneksi tullut tuollaisia kommentteja. Kyllä varmasti tulisi otettua etäisyyttä tuollaisen sanojaan.
Meillä on toinen lapsi perusterve, toisella taas on perussairaus. Pari kertaa olen kuullut "Ei olisi kannattanut tehdä lapsia tänne kärsimään" -kommentteja :(
ihmisen mielestä myös kaikki sairaudenhoito turhaa, vai pitäskö kaikki mihin tahansa sairastuneet heti tappaa, jos hoidon antamatta jättäminen ei tapa.
Meillä on toinen lapsi perusterve, toisella taas on perussairaus. Pari kertaa olen kuullut "Ei olisi kannattanut tehdä lapsia tänne kärsimään" -kommentteja :(
tuomitsen hiljaa itsekseni ne, jotka ehdoin tahdoin tekee sairaita lapsia. Sellaisia, joilla esim on jo kaksi samaa sairautta ehkä hieman eri muodossaan kantavaa lasta, ja sitten tehdään vielä pari sairasta lisää, ja kaikki nämä lapset tarvittsee mittavia tukitoimia. En ymmärrä enkä hyväksy ollenkaan.
Enkä välttämättä just sitäkään, jos on jotain hankalaa perinnöllistä sairautta suvussa, että miksi pitää väen vängällä niitä sairaita geenejä jatkaa, saa sen oman lapsen muutenkin, vaikka keinohedelmöityksellä.
Edellä mainittujen seikkojen lisäksi on vielä hyvä muistaa Se Oikea Äidiksi Tulemisen Ikä!
Lapselle tulee ihan varmasti suuria traumoja, jos hänen maamonsa on väärän ikäinen. Puhumattakaan niista ongelmista, mitä ko. asia tulee aiheuttamaan päiväkodissa, neuvolassa, koulussa jne.Todella surullista.
veljelläni on myös tuo sairaus (voin sen nyt tässä kertoakin, se on epilepsia). Muuten tämä lapsi on onnellinen, tasapainoinen, iloinen, hyvin kehittynyt, mutta epilepsiakohtaukset, joita ei ole saatu kunnolla vieläkään tasapainoon tuottaa tietysti tuskaa ja kyyneliä, samoin tutkimukset yms. tähän liittyen. Ei ole muita liitännäissairauksia, vain tuo epilepsia. Siinäkin toki on tarpeeksi!
Niin ja enempää lapsia ei kylläkään ole suunnitteilla, osin juuri siksi että tämä sairas lapsi työllistää niin kovasti.
t. ap
tuomitsen hiljaa itsekseni ne, jotka ehdoin tahdoin tekee sairaita lapsia. Sellaisia, joilla esim on jo kaksi samaa sairautta ehkä hieman eri muodossaan kantavaa lasta, ja sitten tehdään vielä pari sairasta lisää, ja kaikki nämä lapset tarvittsee mittavia tukitoimia. En ymmärrä enkä hyväksy ollenkaan. Enkä välttämättä just sitäkään, jos on jotain hankalaa perinnöllistä sairautta suvussa, että miksi pitää väen vängällä niitä sairaita geenejä jatkaa, saa sen oman lapsen muutenkin, vaikka keinohedelmöityksellä.
Tosin meillä kuopus oli jo syntynyt ennen kuin esikoisen sairaus todettiin. Kuopus on terve. Eli sairaudesta ei vielä tiedetty, kun toista lasta puuhailtiin. Toista lasta olisi varmasti harkittu hyvin tarkkaan, mikäli sairaus olisi todettu aiemmin. Vaikka mistään perinnöllisestä sairaudesta ei varsinaisesti olekaan kyse.
Minäkään en ymmärrä sitä jos lapsia tehtaillaan, vaikka heillä olisi todella suuri riski olla jonkin todella vakavan sairauden kantajia ( ja elää pahimmassa tapauksessa lähes koko elämänsä laitoshoidossa ). Näitäkin perheitä löytyy. Jotkit lievemmän sairaudet ( epilepikon äiti täällä jo älähtikin )eivät saa niskavillojani pystyyn, puhun siis todella vakavista kehityshäiriöistä.
pahoja allergioita.
Minua/meitä ei suoraan ole kukaan syyllistänyt, mutta moni on heitellyt ilmaan sellaisia kysymyksiä kuin "Onko teillä molemmilla vanhemmillakin samaa?" "Onko teillä suvussa paljon tuota" ja sen jälkeen sitten on joku alkanut ääneen pohtia, että jos on suvussa paljon sairautta niin kannattaako lapsia väsertää jos on suuret riskit sairastua johonkin vakavaan tai ikävään sairauteen. Itse olen kyllä osallistunut omalta osaltani tähän keskusteluun ja kertoillut, että nämä ovat hyvin yleisiä sairauksia joiden kanssa kyllä tulee toimeen ja vaikka miehelläni on lievää astmaa, joka ei elämää haittaa, emme mitenkään voineet arvata että lapsellemme tulee tuo sairaus näin pahana. Toisekseen tämä on sairaus joka yleensä iän myötä helpottaa ja allergioita voi mm. siedätyshoitaa.
Mieheni on sanonut, ettei ehkä olisi halunnut toista lasta jos ensimmäinen olisi ollut noin sairaalloinen.
ja kyllä se nyt jo aika paksua olisikin, meidän lapsi kun on sairaudestaan huolimatta varsin tyytyväinen elämäänsä, eikä suurimman osan elämästään "kärsi" sen enempää kuin taviksetkaan. Moneen tavikseen verrattuna hän elää jopa onnellista elämää, sillä sairaudestaan huolimatta hän on rakastettu, älykäs, ja tulee aikanaan elmään ihan "hyödyllistä elämää". Mikä on jo enemmän kuin voi sanoa esimerkiksi monista ihan perusterveistä lapsista, joilla vain on huonot perheolot tms.
Unohda ap koko juttu,.
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Suuri osahan on ihan satunnaisia mutaatioita.
Useimmat meistä ovat jonkin sairauden kantajia (peittyvästi periytyviä), vaikka sairastumista ei olekaan tapahtunut.
Minäkään en ymmärrä sitä jos lapsia tehtaillaan, vaikka heillä olisi todella suuri riski olla jonkin todella vakavan sairauden kantajia ( ja elää pahimmassa tapauksessa lähes koko elämänsä laitoshoidossa ). Näitäkin perheitä löytyy. Jotkit lievemmän sairaudet ( epilepikon äiti täällä jo älähtikin )eivät saa niskavillojani pystyyn, puhun siis todella vakavista kehityshäiriöistä.
on vammautunut lapsi suurella todennäköisyydellä. Joku raja itsekkyydelläkin on.
ja kyllä se nyt jo aika paksua olisikin, meidän lapsi kun on sairaudestaan huolimatta varsin tyytyväinen elämäänsä, eikä suurimman osan elämästään "kärsi" sen enempää kuin taviksetkaan. Moneen tavikseen verrattuna hän elää jopa onnellista elämää, sillä sairaudestaan huolimatta hän on rakastettu, älykäs, ja tulee aikanaan elmään ihan "hyödyllistä elämää". Mikä on jo enemmän kuin voi sanoa esimerkiksi monista ihan perusterveistä lapsista, joilla vain on huonot perheolot tms. Unohda ap koko juttu,.
miettikää alkoholiriippuvaisia, narkkareita, narsisteja, luonnehäiriöisiä, väkivaltaisia, pedofiileja jne. jotka väkää lapsia. Eiköhän noiden ihan vaan pelkästään sairaiden lapsien elämä ole moninkertaisesti parempaa kuin olla lapsena kenellekään edellä mainituista.
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Suuri osahan on ihan satunnaisia mutaatioita.
Useimmat meistä ovat jonkin sairauden kantajia (peittyvästi periytyviä), vaikka sairastumista ei olekaan tapahtunut.
jossa saman perheen lapsista lähes kaikilla on vakavia kehityshäiriöitä ( kaikilla lapsilla jonkinasteisia häiriöitä ). Jo ensimmäisen lapsen jälkeen asiaa oli tutkittu ja todettu, että sairaus johtuu siitä, koska molemmat vanhemmat ovat sairauden kantajia, ja lasten sairastumisriski tulee olemaan todella suuri. Tästä huoliatta lapsia annetaan tulla niin paljon kuin niitä on tullakseen. Ei ajatella ollenkaan syntyvien lasten elämänlaatua.
Tuollaisissa tapauksissa mielestäni voidaan jo puhua todella suuresta riskistä, jos lähes 100 % vanhemmille syntyvistä lapsista on todella vakavasti sairaita ja kyseessä sama sairaus. Se on jo edesvastuutonta nykyaikana.
ei sulje pois sitä että tuomitsisi MYÖS lasten tekemisen huonoihin perheoloihin! Sitä voi tuomita molemmat.
Tuollaisissa tapauksissa mielestäni voidaan jo puhua todella suuresta riskistä, jos lähes 100 % vanhemmille syntyvistä lapsista on todella vakavasti sairaita ja kyseessä sama sairaus. Se on jo edesvastuutonta nykyaikana.
Meillä on suvussa hyvin vakavaa perinnöllistä tautia, johon kuolee suurella todennäköisyydellä. Enpä nyt silti ole ajatellut jättää lapsia tekemättä, kun ei ole mitään tietoa siitä, kannanko minä tuota viallista geeniä vai en. Sitä kun ei vielä osata tutkia. Ja mullekin lääkäri sanoi, että jos meille syntyisi sairas lapsi, niin sillä olisi todennäköisesti jokin muu sairaus. Sen verran paljon meillä jokaisella on niitä piileviä sairauksia tuolla geeneissä.
Tarjottiinko teille edes mahdollisuutta aborttiin?