Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kohtele lapsiamme tasapuolisesti
22.11.2009 |
Olemme uusperhe ja saman katon alla olemme eläneet nyt reilun 4v ja tämä ongelma on aina ollut olemassa, ensin sen huomattuani luulin/toivoin, että johtuisi sopeutumisesta uuteen tilanteeseen tmv, mutta tämä ei ole muuttunut minnekään. Lisäksi tein jokin aika sitten positiivisen raskaustestin, mutten tiedä mitä tehdä raskauden kanssa ja tämä asia saa miettimään vielä enemmän jatkaako raskautta tai edes suhdetta. Minulla on edellisestä liitostani nyt 10v poika, 8v kaksostytöt ja 7v poika ja miehellä on 11v tyttö ja 9v poika. Tyttö on viikon äidillään ja viikon meillä, poika asuu meillä, mutta on viikonloppuisin ja välillä viikolla yhden tai kaks yötä äidillään. Minun biologiset lapset sen sijaan ovat aina meillä, koska heidän isänsä on kuollut, välillä kyllä ovat esim. kummeillaan tai mummolassa, jotta saamme välillä kahdenkeskistäkin aikaa.
Tiedän, että biologiset lapset ovat miehelleni varmasti ne rakkaimmat eikä omani mene koskaan niiden edelle. Tästä huolimatta lapsia pitäisi minusta kohdella tasapuolisesti eikä suosia omiaan. Ollaan puhuttu tästä miehen kanssa useaan otteeseen ja hetken muistaakin tuon tasavertaisuuden, mutta sitten se taas unohtuu. Olen myös miettinyt, voisko tuo käytös juontaa juurensa miehen lapsuudesta. Hänen vanhempansa erosivat ja miehen mukaan heitä ei kohdeltu tasapuolisesti koskaan. Tiedän, että mies välittää lapsistani, on sen itse sanonut ja muuten kaikki toimii periaatteessa ainakin hyvin, mutta tähän haluaisin muutoksen. Siis lopullisen muutoksen enkä sellaista, että hetken muistaa taas olla tasapuolinen kunnes se jää taas unholaan.
Kommentit (21)
Uusioperheet pitäisi kieltää. Lapsi kärsii niissä lähes aina. Vanhemmat säätää suhteesta toiseen, pentuja on sulla mulla ja meillä, pennuilla monta kotia ja epämääräisiä sukulaisuussuhteita sinne ja tänne. Parasta lapselle on asua selkeästi jommankumman vanhemman (sen paremman) kanssa yhdessä kodissa, eikä elää mitään matkalaukkuelämää. Järkyttävää. Siunaukseni kuitenkin niille hyyyyyvin harvoille onnistuneille uusiofuusioille.
Ap:n mies on kuollut. Yksinkö ap:n pitäisi elää kunnes lapset on aikuisia. Vittu sä olet yksi pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisit ehkäisystä huolta, jos et lasta kerran halua? Ja voin hyvin kuvitella, kuinka ryhdyt kiristämään miestäsi abortilla, jos ei osaa muuttaa käytöstään... apua teidän kanssanne.
Uusioperheet pitäisi kieltää. Lapsi kärsii niissä lähes aina. Vanhemmat säätää suhteesta toiseen, pentuja on sulla mulla ja meillä, pennuilla monta kotia ja epämääräisiä sukulaisuussuhteita sinne ja tänne. Parasta lapselle on asua selkeästi jommankumman vanhemman (sen paremman) kanssa yhdessä kodissa, eikä elää mitään matkalaukkuelämää. Järkyttävää. Siunaukseni kuitenkin niille hyyyyyvin harvoille onnistuneille uusiofuusioille.
Ap:n mies on kuollut. Yksinkö ap:n pitäisi elää kunnes lapset on aikuisia. Vittu sä olet yksi pelle.
Ne nyt vielä vähemmän (poikkeuksia löytyy varmasti) osaa olla tasapuolisia.
Uusioperheet pitäisi kieltää. Lapsi kärsii niissä lähes aina. Vanhemmat säätää suhteesta toiseen, pentuja on sulla mulla ja meillä, pennuilla monta kotia ja epämääräisiä sukulaisuussuhteita sinne ja tänne. Parasta lapselle on asua selkeästi jommankumman vanhemman (sen paremman) kanssa yhdessä kodissa, eikä elää mitään matkalaukkuelämää. Järkyttävää. Siunaukseni kuitenkin niille hyyyyyvin harvoille onnistuneille uusiofuusioille.
Ap:n mies on kuollut. Yksinkö ap:n pitäisi elää kunnes lapset on aikuisia. Vittu sä olet yksi pelle.
söin minipillereitä kun muut ei sovi, mutta mikään ei näköään ole täysin varma.
Ja tarkoitin, etten haluaisi lapsen syntyvän tilanteessa, jossa jo olemassa olevia lapsia ei kohdella tasapuolisesti.
En koskaan tule käyttämään raskauttani minään kiristysvälineenä, jotta miehen käytös muuttuisi, siinä nyt olis mitään järkeä. Onko sinulla vähän kieroutunut ajattelutapa?
ap
Mitäs jos pitäisit ehkäisystä huolta, jos et lasta kerran halua? Ja voin hyvin kuvitella, kuinka ryhdyt kiristämään miestäsi abortilla, jos ei osaa muuttaa käytöstään... apua teidän kanssanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee abortti, kun et ole edes varma suhteesta mieheen.
kuitenkin puhuisit miehesi kanssa. Pidä huoli, ettet edes vahingossa jätä mitään noista aloitusviestissäsi mainitsemiasi asioita sanomatta ja ottamatta esille. Ja muista, että tuskin riittää yksi keskustelu aiheesta, varmaan olisi paras keskustella siitä vaikka joka ilta.
Meillä ainakin, vaikkei uusiofuusioperhe ollakaan, vaan ihan tavan ydinperhe, on myös asioita, joista joudutaan päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta ja vuodestakin toiseen, jankkaamaan ja jankkaamaan - koska miehelle ei vain mene jakeluun. Nyt, kun on viisi vuotta joka viikko muistutettu, että imurointi sisältää myös nurkista imuroinnin, ei pelkkää keskilattian sohaisua, niin alkaa se imurointikin sujua. Sellaista se elämä on noiden putkiaivojen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kongreettisia tilanteita, missä miehesi ei ole tasapuolinen. On hyvin vaikea kirjoittaa mitään rakentavaa, tai antaa neuvoja muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustele miehesi kanssa kaikista asioista, joita avauksessasi toit julki. Enkä aborttia suosittele, mutta miehelläsi on ainakin oikeus tietää raskaudesta ja päätös jatkosta tehdään yhdessä.
tee sen mukaan päätös.Itse ehkä pitäisin vauvan jos voimavarat muuten ok.
miehen pistäisin pihalle.
meillä on uusioperhe ja toimii hyvin, mies hyväksyy lapseni kuin ominaan, jo alusta asti.Ehkä minulla kävi sitten iso tuuri!=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan miehen kanssa sovittu yhteisistä säännöistä eli esim. koneella saa olla tietyn ajan päivässä. Mies saattaa kuitenkin antaa esim. tyttönsä olla koneella pidempään millon mistäkin ei pätevästä syystä. Jos on joku koulujuttu ja sitä ei lapsi saa tuossa ajassa tehtyä niin sitten on lupa olla koneella pidempään. Tai jos jompi kumpi lapsista ei halua tulla syömään samaan aikaan kun muut niin mies voi hyvinkin antaa periksi ja sanoa, että voi syödä myöhemmin. Tällaisissa arkiasioissa mies siis antaa monesti periksi lapsilleen ja lapsi saa tehdä mielensä mukaan. Jos taas joku minun lapsistani haluaisi olla koneella pidempään niin siihen mies kyllä sanoo jyrkästi ei.
Lapsille on siis myös kerrottu säännöistä. Äitinsä luona lapset on pienenä saaneet tahtonsa läpi itkemällä ja nyt isompina kiukuttelevat ja äitinsä antaa periks. Mies myös viettää aikaa enemmän omien lastensa kanssa, toisaalta tuon ymmärrän, mutta välillä voisi ottaa kaikki lapset mukaan. Lapseni ovat monesti sanoneet haluavansa lähteä miehen ja hänen lastensa kanssa, johon mies on pääsääntöisesti todennut, että joku toinen kerta. Minä en aiemmin tapahtuneen tapaturman takia vielä kauheasti kykene liikkumaan eli koko perheenä emme voi tällä hetkellä lähteä. Asiat oli ehkä hivenen paremmin ennen tapaturmaani, jollon vietimme aikaa hyvin myös koko perheenä muuallakin kun kotona.
Ja ei, en sano, ettei mies saisi viettää yhtään aikaa vain lastensa kanssa vaan pitäisi myös huomioida minunkin lapseni.
Olen mielestäni kohdellut lapsia (omia ja miehen) tasavertaisesti. Olen pitänyt sovituista säännöistä kiinni ja sen lisäksi, että oon viettänyt aikaa omien lasten kanssa oon pyrkinyt huomioimaan myös miehen lapset. Miehen lapsissa ei ole vikaa, ovat fiksuja ja kivoja lapsia, mutta koettavat meilläkin kiukuttelulla saada tahtonsa läpi.
En aio aborttia tehdä ainakaan ennen kun olen miehen kanssa keskustellut raskaudesta ja muista mieltäni painavista asioista. En itse ole abortin kannalla ja vauva olisi toisaalta ihan tervetullut, jos perhetilanteemme olisi toisenlainen, siis kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisesti huolimatta siitä kenen lapsesta kyse.
Anna kongreettisia tilanteita, missä miehesi ei ole tasapuolinen. On hyvin vaikea kirjoittaa mitään rakentavaa, tai antaa neuvoja muuten.
Olen kasvanut uusioperheessä ja helvettiä oli, pelkkää kilpailua ja jatkuvaa kyttäämistä, kuka suosii ketä.
Se leimaa edelleen meidän sisarusten välejä - ja isän jälkeinen perunkirjoitus oli hornaa.
En tajua miksi joku tuollaiseen ryhtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...puhetta. Jos miehesi kerran periaatteessa on kanssasi lasten tasavertaisuudesta samaa mieltä, mutta "unohtaa" asian, niin sitten tehtäväsi yksinkertaisesti on häntä siitä usein muistuttaa.
On selvää, että tilanteenne on haastava lapsille joka tapauksessa, mutta jos lapset kokevat, ettei "uusi isä" heitä halua, niin se on pitkän päälle tuhoisaa.
On miehen, aikuisen, vastuulla, että lapsilla on kaikki hyvin tuossa tilanteessa. Jos mies on kerran kanssasi kimppaan lähtenyt, hän EI voi vain napsia rusinoita pullasta, ja syrjiä millään lailla sinun lapsiasi.
Olen muuten kanssasi eri mieltä siitä, kun sanot, että mies viettää aikaansa enemmän omien lastensa kanssa, että tämä olisi ok. Etenkin kun sinun lapsesi ovat paikalla, ja he sanovat haluvansa lähteä esim. jonnekin mukaan. Lapsia EI saa syrjiä tällä lailla! Naapurin muksuille sanotaan, ettet pääse nyt meidän kanssa, mutta jos mies on sinun ja lastesi kanssa yhteen muuttanut, niin silloin hänen velvollisuutensa on kohdella sinun lapsiasi tasavertaisesti.
Karkeasti sanottuna: lapsihan totta kai ajattelee, ettei tuo meillä asuva "isä" meistä voi tykätä, jos kerran ei meitä mukaankaan ota paikkaan X.
Miehesi ei selvästikään tajua, että hän on perheessä se aikuinen, jonka pitäisi kantaa vastuunsa kaikista perheen lapsista. Jos sinä hänen kanssaan tulet jatkossakin asumaan, on mielestäni sinun tehtäväsi saada hänet muuttamaan käytöstään. Tässä ei nimittäin ole kyseessä mikään pikkuasia, tyyliin imuroinnin opettaminen, vaan lastesi henkiselle hyvinvoinnille aivan olennainen juttu, jonka seuraukset (hyvät tai huonot) näkyvät koko heidän elämänsä.
jossa alkuun oli omat ongelmansa. Ei kuienkaan mitään ap:n kuvaaman kaltaista. Ap:n kuvio vaikuttaa minusta täysin kestämättömältä.
Epäselvässä tilanteessa priorisoisin omat lapseni ja todennäköisesti pistäisin miehen pihalle ja keskeyttäisin alkaneen raskauden. Keskeyttäisin siksi, että seitsemäs lapsi on tilanteesen liikaa ja toiseksi siksi, että mikäli suhde lopahtaa, tulee uudesta vauvastakin reissulainen. Ap silti tekee tietysti omat ratkaisunsa.
Parempaa jatkoa sinulle, ap
Meillä oli samanlainen tilanne 7v sitten. Muutimme yhteen, molemmilla edellisistä liitoista kaks lasta. Mies ei yhteen muutettuamme osannut alkuun kohdella lapsia tasapuolisesti, mutta kun 2v aikana asiasta puhuttiin säännöllisesti, että miten tehtiinkään ja miksi se on tärkeää niin sen jälkeen mies alkoi muistaa, että miten toimitaan. Nyt ei tarvitse enää muistutella ja olen ikionnellinen, etten heittänyt kirvestä kaivoon heti vaan jaksoin yrittää. Nyt olemme lapset ja me aikuiset todella onnellisia ja perhe-elämä sujuu erittäin hyvin ja kolme yhteistä lastamme ovat ihania ja ovat täysin samassa arvossa kun muutkin lapset.
että miehen lapsille on varmasti "kamalaa" joutua asumaan "vieraan" naisen ja tämän lapsien kanssa. Miehen lapset varmasti kaipaavat yhteistä aikaa isänsä kanssa...!
Ehdottaisin sellaista, että aina kerran vuodessa (vaikka kesälomalla) mies tekee jonkun reissun lapsiensa kanssa. Eli menee vaikka vaeltamaan, laskettelemaan, kylpylään, tmv. 2-7 päiväksi JA sinä teet samoin lapsiesi kanssa. Toki nyt huono tilanne kun et pääse liikkumaan :( mutta onhan se teillekin omaa aikaa kun saatte olla sinä+lapsesi keskenään kotona.
Vaikka te olette nyt perhe, niin kuitenkin lapset varmasti halauvat viettää aikaa sen oman biologisen vanhemman kanssa. Ihan ydinperheissäkin tehdään niin, että toinen vanhemmista lähtee lasten kanssa reissuun toisen jäädessä kotiin, tai toinen vanhemmista lähtee yhden lapsen kanssa johonkin, eli lapsille annetaan omaa yksillöllistä aikaa.
Miehen lapsilla on myös se "ongelma", että sinun lapsesi ovat AINA kotona (koska eivät pääse v-loppuisin/lomilla isälleen), joten teidän kotinne saattaa miehen lapsista tuntua sinun&lastesi kodista enemmän mitä heidän kodiltaan, eli he kokevat tavallaan olevansa "vähempiarvoisia" asukkaita, "vierailijoita" enemmän kun täysivaltaisia perheenjäseniä.
Sinun lapsesihan saavat elää "ydinperhe-elämää" aina silloin kun miehen lapset ovat äidillään. Eli lapsesi saavat sinun (ja miehen) jakamattoman huomioin säännöllisesti, miehen lapset taas eivät saa isänsä jakamatonta huomioita kun satunnaisesti. Uskon että siitä syystä mies mielellään ottaa vain oman/omat lapsensa mukaan johonkin, että saa edes hetken antaa jakamatonta aikaansa hänelle/heille.
Ja kannattaa miettiä syitä lepsuiluun; joskus vanhempi jolla on huono omatunto jostakin antaa periksi helpommin. Tai ehkä sinä olet vain tarkempi?
Ydinperheissäkin monesti toinen lepsuilee ja toinen on tiukempi VAIKKA pelisäännöt olisi yhdessä sovittu. Ehkä mies ei "uskalla" antaa sinun lapsillesi lisää tietokone aikaa koska kokee että se on sinun tehtäväsi, mutta omilleen sitä kokee voivansa antaa.
Fakta on se, että omat lapset ovat omia. Vaikka toisen lapsia oppisi rakastamaan, niin omat tulevat kuitenkin ykkösinä! Ja niin minusta kuulukin olla, se on luonnollista. Toki ei missään nimessä saa olla epäreilu...!!! Eli suosiminen ei saa olla liian näkyvää, mutta en näe mitään pahaa jos joskus mies sanoo sinun lapsillesi ettei saa tulla mukaan, menen X:n kanssa tänään. Oletettavasti mies on joskus mennyt sinun lapsesi kanssa johonkin ilman X:ää, mutta X ei ole sitä tiennyt koska on ollut äidillään...?
Ikävää että lapsillasi ei ole isää :( Mutta miehesi ei tarvitse heille olla 100% uusi isä, vaan ne omat lapset voivat olla pikkiriikkisen tärkeämpiä hänelle, se on ihan ok. Varmasti sinullekkin omat lapsesi ovat tärkeämpiä kun miehesi lapset, HUOM: en tarkoita ettet rakastaisi ja huolehtisi miehesi lapsista hyvin jne.! Mutta varmasti side omiin lapsiin on erilainen mitä miehen lapsiin, vaikka kaikki hyvin kohtelet jne.
Ymmärrän mitä tarkoitat enkä kyllä ole missään sanonut mielestäni, että miehen pitäisi korvata täysin lasteni biologinen isä ei hän voi eikä edes tarvitse, en siksi tästä valita. Vaan siksi, että näen miten lapseni pahoittavat mielensä kun eivät pääse miehen mukaan ja kun olen tästä lasten kanssa puhunut niin kokevat, ettei mieheni välitä heistä.
Edellisessä jo sanoinkin, että alunperin meillä oli tarkoitus, että kahdesti vuodessa lähtisimme molemmat omien lastemme kanssa reissuun ja näin saisivat molemmat omaa aikaa lasten kanssa. Näin teimmekin, kunnes vajaa vuosi sitten minulle sattui tapaturma ja siitä alan nyt pikkuhiljaa toipumaan, toipuminen on ollut todella hidasta. Tätä mietin osin siksikin, että mies on sanonut olevansa halukas adoptoimaan lapseni (olemme menossa naimisiin ensi kesänä), mutta ennen tuota olisi saatava muut asiat järjestykseen.
Toisaalta miehen lapset voivat ehkä kokea olevansa vieraita meillä, koska minun lapset eivät mene isälleen. Yleensä kyllä ovat aika säännöllisesti kummeillaan tai mummolassa, mutta se ei sinänsä ole sama asia.
Tiedän, että miehellä on huono omatunto kun ei ole voinut osallistua lastensa hoitoon kun he olivat vauvoja ja ehkä siksi antaa herkemmin periksi. Minä en siis ole kuitenkaan mikään turhan tarkka. Haluan, että säännöistä pidetään kiinni, mutta jos on lapsella esim. joku koulujuttu, jota ei saa tietyssä ajassa tehtyä niin sitten saa toki olla koneella pidempään, mutta se että jos antaa olla vain siksi, että lapsi kiukuttelee syystä tai toisesta niin se ei mene ihan oikein vaan sillon lapsi päättää eikä aikuinen.
ap
lapsia ei kohdeltaisi tasapuolisesti, se riippuu monesta asiasta. Minä olen elänyt uusperheessä ja meillä kyllä kaikkia lapsia kohdeltiin samanarvoisesti.
Olen kasvanut uusioperheessä ja helvettiä oli, pelkkää kilpailua ja jatkuvaa kyttäämistä, kuka suosii ketä.
Se leimaa edelleen meidän sisarusten välejä - ja isän jälkeinen perunkirjoitus oli hornaa.
En tajua miksi joku tuollaiseen ryhtyy.
Uusioperheet pitäisi kieltää. Lapsi kärsii niissä lähes aina. Vanhemmat säätää suhteesta toiseen, pentuja on sulla mulla ja meillä, pennuilla monta kotia ja epämääräisiä sukulaisuussuhteita sinne ja tänne. Parasta lapselle on asua selkeästi jommankumman vanhemman (sen paremman) kanssa yhdessä kodissa, eikä elää mitään matkalaukkuelämää. Järkyttävää.
Siunaukseni kuitenkin niille hyyyyyvin harvoille onnistuneille uusiofuusioille.