Mitä tehdä, kun kaveri ei vaan saa sovittua tapaamisaikaa kenenkään kanssa? Pitäisikö huolestua?
Nähdään ehkä kerran vuodessa, koska kaverilla on aina jotain säätöä ja sählinkiä. On eronnut ja kolmen pienen lapsen äiti, joten ymmärrän, jos arki on hankalaa. Yrittää sopia tapaamista aina niille päiville, kun lapset ovat ex-puolisolla. Minä olen aikuisten lasten äiti, en nykyään koronan takia harrasta mitään, eli olen työpäivän jälkeen valmis lähtemään ihan milloin vain mihin vain, jopa lyhyellä varoitusajalla.
Asutaan kilometrin päässä toisistamme.
Ei ole kyse siitä, etteikö kaveri haluaisi nähdä, vaan kaverin ajanhallinnasta tai sen puutteesta. Elämänhallintakin näyttäisi olevan niin ja näin.
Piti nähdä heinäkuussa, mutta tuli jotain. Sanoin, että laittaa viestiä, kun sille sopii.
Piti nähdä elokuussa, mutta sama juttu. Ei nyt sitten pystynytkään. Mulle olisi käynyt ihan milloin vain.
Piti nähdä syyskuussa, mutta eipä löydy aikaa. Mun on oltava töissä vain 8-16 välillä, muuten vapaa.
Kohta on lokakuu.
Sama juttu kaverin muidenkin kavereiden kanssa. Meillä on yhteisiä kavereita, joten en ole ainut, jota ei ehdi nähdä.
Yli nelikymppisestä naisesta kyse. Pitäisikö huolestua, jos ei pysty järjestämään kuukausiin aikaa nähdä kavereita? Oltiin lapsena parhaita kavereita, ystävyyttä takana lähes 40 vuotta jo.
Kommentit (7)
Miksi haluat olla tuollaisen ihmisen ystävä? Kilometrin päässä...
Herää nyt! Ei halua nähdä selittelee muuta.
Hän ei halua tavata sinua. Enkä ihmettele, vaikutatkin hieman rasittavalta oletuksinesi hänen elämänhallinnasta.
Voisiko hänellä olla elämässä ongelmia kuten esim. työttömyyttä tai sairauksia? Silloin voi periaatteessa haluta nähdä, mutta vastapuolella painaa se, että haluaisi vältellä kyseisistä asioista puhumista. Toivorikas tapaus saattaa ajatella asian olevan kunnossa kuukauden tai parin päähän sovittuun tapaamiseen mennessä, mutta sitten ei olekaan.
Koeta ehdottaa jotain hänelle helppoa tapaamista. Menet hänen luo ja lähdette hänen lastensa kanssa lähipuistoon tai ajatte jonhonkin lapsiakin kiinnostavaan retkipaikkaan.
Jos tällöinkin venkuroi, saattaa oikeasti olla välttelystä kyse. Vaikea tietää. Itselläkin kaveri joka vannoo että ystävyys on tärkeää ja näyttää tykkäävän tapaamisista, mutta on pääosan ajasta liian kiireinen tapaamaan ja viestittämään. Itse saan aina mennä hänen luokseen monen sadan kilometrin päähän. Kyllähän siinä oma into vähän hiipuu ja tulee tunne että on tärkeysjärjestyksessä viidestuhannes.
Ehkä häntä ei sitten kuitenkaan huvita nähdä? Kunhan kiertelee, kun ei viitsi eitä sanoa.