Lue keskustelun säännöt.
Hirveä morkkis exän kosketuksen kaipuusta.
24.09.2021 |
Ihan kamalaa, jotenkin ajatuksista on päästävä yli. Hirveän huono omatunto tulee ajatuksistani. Onneksi tapailukumppani ei pysty kuulla ajatuksia.
Aiemmin lopetin muutaman vuoden suhteen miehen kanssa. Suhteessa oli sekä hyviä, että huonoja asioita. Lopulta hampaat irvessä yrittämisen jälkeen huonot alkoi olla päällimmäisenä.
Melkein koko ajan suhteen lopettamisen jälkeen olen ajoittain kaivannut hänen kosketustaan.
Hänen tapansa koskea minuun, miltä hän tuntui seksissä, miten hän lohdutti, kun olin surullinen ja miten hän katsoi minua hyvinä hetkinämme on osa niistä asioista joita kaipaan.
Minulla on uusi suhde monissa asioissa hyvän miehen kanssa. Hän on kärsivällinen, avulias, moniosaaja, hyvä huumorintaju yms. Läheisyyttäkin hän tykkää antaa, kosketuksesta ei vaan välity jotenkin tunnetta, en saa siitä sellaista tyydytyksen tunnetta. Seksissä on ollut harjoittelemista, nykyään toimii paremmin, mutta hiomista edelleen, että sovitaan hyvin toisillemme sillä alueella. Jos olen surullinen tai huolissani jostain hän on läsnä ja puhuu välillä jotain, mutta enimmäkseen on hiljaa ja katsoo minua, ei kosketa eikä läsnäolo tee olosta helpompaa vaikka käytännön asioita ajatellen silloin on helpompaa jos ei tarvitse olla yksin, mutta tunnepuolella yksinäisyys tuntuu kokoajan.
Näin tänään edellisen miesystäväni kaupassa ja se nosti kaikki ajatukset pintaan, kun jo valmiiksi tunsin itseni yksinäiseksi. Siinä hän yhtäkkiä olikin kassajonossa edessäni ja tervehdittyäni useamman minuutin katselin hänen upeaa, vahvaa selkää ja käsivarsia, selvästi ollut aikaa treenata. Oikein tunsin hekuman aallon sisälläni. Kuinka pääsisin irti tästä kaipuusta?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma ole exäsi, vaan se että nyt yrität väen väkisin olla miehen kanssa jota kohtaan et tunne pätkän vertaa vetoa tai kemiaa. Jos seksi on alkuunsa huonoa, niin miksi pitää jäädä "hiomaan"? Kun ihmiset sopii yhteen niin ei siinä sen kummempia harjoitteluja tarvita. Nyt kuulostaa, että olet päättänyt änkeä nykyistä suhdettasi muottiin johon se ei mahdu. Jos haluat laimean ihan okei kaverisuhteen niin pidä nykyinen. Intohimoista, todellista rakkaussuhdetta siitä ei tule.
Meillä on kyllä muuten tosi kivaa yhdessä, tykätään monista samanlaisista asioista, hän on suoraselkäinen hyvä mies jota arvostan. Vartaloltaan ei niin hirmuisen vetoava, mutta on hänessä hyviä piirteitä. Edellisen kanssa oppi varmaan vaan liian hyvälle, kun on sen verran lihaksikas niin kestää aikansa tottua vähempään lihasmäärään. Keskityn hänen hyviin piirteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita on nykyajan suhteet. Ei osata olla yhdessä, muttei yksinkään. Kuvitellaan, että läheisen ihmisen voi vaihtaa toiseen kuin auton. Uutta terapiasukupolvea pukkaa...
Mee sen luokse nyt heti. Revit vaatteet päältä jo eteisessä ja katsot siitä sitten miten homma etenee. Harvoin saa nykyään hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mee sen luokse nyt heti. Revit vaatteet päältä jo eteisessä ja katsot siitä sitten miten homma etenee. Harvoin saa nykyään hyvää seksiä.
Varmaan etenisikin ja olisi tajunnan räjäyttävää seksiä, mutta se olisi tosi väärin. Kumpaakin miestä kohtaa, sillä se herättäisi exässäkin uuden toivon suhteesta, kun nyt hän toivottavasti ei haikaile minua takaisin enää.
On tässä nykyisessä suhteessa omat haasteensa, kuten varmasti kaikissa ajoittain. Perustaltaan asiat hyvin, mutta tuossa fyysisessä puolessa hiomista. Lisäksi se on minulle vähän vaikea ja sitä kautta rasittaa suhdetta, että joka toinen viikonloppu miehellä on lapsi luonaan ja silloin ei nähdä eikä oikeastaan pidetä yhteyttä. Joskus saattaa laittaa kuvan jos tekevät jotain arjesta poikkeavaa lapsensa kanssa. Lisäksi voi olla jotain muita menoja lapsen tai sukulaisten kanssa.
Mies on minullekin avulias ja konkreettisesti läsnä joissain asioissa jos tarvitsee, mutta henkinen läheisyys ei välity niinä hetkinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että olenko liian vaativa kumppanin suhteen. Järkevälle riittäisi kiva ihminen joka osallistuu jonkin verran elämään ja fyysisestä hyvinvoinnista voisi vähän tinkiä. Ei tässä kuitenkaan itsekään täydellinen ole.
Ap
Yleensä mitä sairaampi suhde sitä suurempi "kemia". Sen jälkeen normaalit suhteet tuntuu tylsiltä ja puuduttavilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mitä sairaampi suhde sitä suurempi "kemia". Sen jälkeen normaalit suhteet tuntuu tylsiltä ja puuduttavilta.
Ei se suhde sinällään sairas ollut, ei mitään väkivaltaa tai hirvittävää. Osa sukulaisista hänen puoleltaan loi suuria haasteita omistushalunsa vuoksi, mies on huono sosiaalisissa tilanteissa, mustasukkainen, erityisen tarkka rahasta ja pelkäsi jatkuvaan, että hänen rahojaan kuluu liikaa ja niitä jollain tapaa kuluisi minun lasten menoihin esimerkiksi, että hän olisi ostanut liikaa ruokaa omaan kulutukseen nähden. Konkreettisesti ei monestikaan osannut olla läsnä ja avuksi, mutta kuunteli, kertoi mielipiteitään, kosketti, halasi ja piti hyvänä jos sellaista tarvitsi.
Hän yritti eron jälkeen kertoa käsitelleensä asioita joiden vuoksi päätin suhteen ja tajusi olleensa kamala, itsekäs ja omien epävarmuuksien vuoksi ei uskaltanut antaa itseään täysin suhteeseen. En kuitenkaan antanut hänelle uutta mahdollisuutta kanssani vaikka hän monin kauniin elein sitä toivoi.
Aloitettuani uuden suhteen hetki meni tietysti alkuhuumassa, mutta nyt enenevässämäärin moni asia pyörii mielessä. Tiedän, että olisi väärin kaikkia kohtaan puhua entisen kanssa.
En myöskään tiedä onko oikein vai väärin olla tässä nykyisessä tapailusuhteessa. Olenko tässä oikeista syistä vai eikö suhteen hyvät puolet ole ihan tarpeeksi ja en vaan silti halua irrottaa ja olla vain ystäviä esimerkiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että olenko liian vaativa kumppanin suhteen. Järkevälle riittäisi kiva ihminen joka osallistuu jonkin verran elämään ja fyysisestä hyvinvoinnista voisi vähän tinkiä. Ei tässä kuitenkaan itsekään täydellinen ole.
Ap
Tuskinpa olet liian vaativa. Ehkä menit vähän turhan nopeasti yhteen nykyisen kanssa? Ajattelit ehkä että tämä mies pyyhkii menneisyyden pois, ja entisen miehen jäljet? Miksi ylipäätään erositte?
Kyllä mä olen tinkinyt ja mukautunut saadakseni mieheni kanssa kestävän suhteen, mutta olen tämän ihan itse päättänyt näin. Halusin turvallisen ja tasapainoisen suhteen, ja sellaisen myös sain. Exän kanssa olisi ollut ihan mahdotonta elää onnellisena, vaikka sukat hän saikin jaloissani pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mitä sairaampi suhde sitä suurempi "kemia". Sen jälkeen normaalit suhteet tuntuu tylsiltä ja puuduttavilta.
Ei se suhde sinällään sairas ollut, ei mitään väkivaltaa tai hirvittävää. Osa sukulaisista hänen puoleltaan loi suuria haasteita omistushalunsa vuoksi, mies on huono sosiaalisissa tilanteissa, mustasukkainen, erityisen tarkka rahasta ja pelkäsi jatkuvaan, että hänen rahojaan kuluu liikaa ja niitä jollain tapaa kuluisi minun lasten menoihin esimerkiksi, että hän olisi ostanut liikaa ruokaa omaan kulutukseen nähden. Konkreettisesti ei monestikaan osannut olla läsnä ja avuksi, mutta kuunteli, kertoi mielipiteitään, kosketti, halasi ja piti hyvänä jos sellaista tarvitsi.
Hän yritti eron jälkeen kertoa käsitelleensä asioita joiden vuoksi päätin suhteen ja tajusi olleensa kamala, itsekäs ja omien epävarmuuksien vuoksi ei uskaltanut antaa itseään täysin suhteeseen. En kuitenkaan antanut hänelle uutta mahdollisuutta kanssani vaikka hän monin kauniin elein sitä toivoi.Aloitettuani uuden suhteen hetki meni tietysti alkuhuumassa, mutta nyt enenevässämäärin moni asia pyörii mielessä. Tiedän, että olisi väärin kaikkia kohtaan puhua entisen kanssa.
En myöskään tiedä onko oikein vai väärin olla tässä nykyisessä tapailusuhteessa. Olenko tässä oikeista syistä vai eikö suhteen hyvät puolet ole ihan tarpeeksi ja en vaan silti halua irrottaa ja olla vain ystäviä esimerkiksi.Ap
Niin, eli kaipaat menneisyydestäsi tunne-elämän volatiliteettia. Sitä saat nykyiseenkin suhteeseen jos hankit miehellesi toisen naisen tai otat muita ihmisiä liian lähelle suhdettasi kommentoimaan ja säätämään. Aivot addiktoituu tuollaisesta kuviosta ja kun näet entisen "huumeesi" niin aivosi muistavat heti vaatia tätä huumetta. Olet kuin alkoholisti joka näkee alkoholia ja alkaa muistella juomisen hyviä hetkiä oikeuttaakseen ratkeamisensa.
Olet ilmiselvästi vielä erittäin kiintynyt, jos et jopa rakastunut exääsi.
Ihan ensimmäiseksi suosittelisin että lopetat tämän nykyisen suhteesi, selkeästi sinulla ei ole minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta nykyiseen seurustelukumppaniisi. On aivan moraalitonta sinulta johtaa häntä harhaan tällä tavoin, ja kirjoituksistasi huokuu että olet ainakin jollain tasolla itsekin tietoinen tästä.
Kun olet lopettanut nyt käynnissä olevan suhteesi, yritä joko saada exäsi takaisin, tai sitten pidä taukoa seurustelusuhteista kunnes tunteet exää kohtaan on kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmiselvästi vielä erittäin kiintynyt, jos et jopa rakastunut exääsi.
Ihan ensimmäiseksi suosittelisin että lopetat tämän nykyisen suhteesi, selkeästi sinulla ei ole minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta nykyiseen seurustelukumppaniisi. On aivan moraalitonta sinulta johtaa häntä harhaan tällä tavoin, ja kirjoituksistasi huokuu että olet ainakin jollain tasolla itsekin tietoinen tästä.
Kun olet lopettanut nyt käynnissä olevan suhteesi, yritä joko saada exäsi takaisin, tai sitten pidä taukoa seurustelusuhteista kunnes tunteet exää kohtaan on kuolleet.
Kyllä varmasti jotain on exää kohtaan. Tuntui sietämättömältä seistä hänen takanaan, katsoa hänen selkäänsä, hän oli lähellä ja toisaalta niin kaukana. Hänen kehonkielestään aistin samaa kuin suhteen päättäessäni, oli selkeästi vaikea olla siinä ja tunteet nousi pintaan. Tuli tunne kuin olisimme taas yhdessä olleet kaupassa, mutta ennen silitin hänen selkäänsä maksuvuoroa odotellessamme.
Nykyinen suhde on järkevän ihmisen kanssa jonka kanssa periaatteessa on mahdollista erota ja jatkaa ystävinä. Tämäkin vaihtoehto toisaalta tuntuu ikävältä, kun ehkä olisi kuitenkin mahdollista saada tästä hyvä suhde jossa päämäärät yhteiset. Tällä hetkellä kuitenkin tilannetta hankaloittaa se, että mies ei ole valmis yhdistämään minua kaikilta osin elämäänsä vaan elää sukulaisten ja lapsen suhteen eri elämiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että olenko liian vaativa kumppanin suhteen. Järkevälle riittäisi kiva ihminen joka osallistuu jonkin verran elämään ja fyysisestä hyvinvoinnista voisi vähän tinkiä. Ei tässä kuitenkaan itsekään täydellinen ole.
Ap
Tuskinpa olet liian vaativa. Ehkä menit vähän turhan nopeasti yhteen nykyisen kanssa? Ajattelit ehkä että tämä mies pyyhkii menneisyyden pois, ja entisen miehen jäljet? Miksi ylipäätään erositte?
Kyllä mä olen tinkinyt ja mukautunut saadakseni mieheni kanssa kestävän suhteen, mutta olen tämän ihan itse päättänyt näin. Halusin turvallisen ja tasapainoisen suhteen, ja sellaisen myös sain. Exän kanssa olisi ollut ihan mahdotonta elää onnellisena, vaikka sukat hän saikin jaloissani pyörimään.
Luultavasti meninkin liian aikaisin uuteen suhteeseen. Enkä muutenkaan ole varma mistä pystyn tinkiä suhteessa.
Tuossa ylempänä hieman valotin syitä eron taustalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko väärin kysyä mitä entiselle kuuluu, onko hänellä elämä hyvin? Ehkä jos tietäisin, että hän on onnellinen nyt ja ehkä jatkanut eteenpäin niin minun olisi helpompi päästä hänestä yli. Jos hän vaikka tekisi nyt jonkun toisen onnelliseksi käsiteltyä omia tunnelukkojaan ja minä tietäisin, että hän ei kaipaa minua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mitä sairaampi suhde sitä suurempi "kemia". Sen jälkeen normaalit suhteet tuntuu tylsiltä ja puuduttavilta.
Ei se suhde sinällään sairas ollut, ei mitään väkivaltaa tai hirvittävää. Osa sukulaisista hänen puoleltaan loi suuria haasteita omistushalunsa vuoksi, mies on huono sosiaalisissa tilanteissa, mustasukkainen, erityisen tarkka rahasta ja pelkäsi jatkuvaan, että hänen rahojaan kuluu liikaa ja niitä jollain tapaa kuluisi minun lasten menoihin esimerkiksi, että hän olisi ostanut liikaa ruokaa omaan kulutukseen nähden. Konkreettisesti ei monestikaan osannut olla läsnä ja avuksi, mutta kuunteli, kertoi mielipiteitään, kosketti, halasi ja piti hyvänä jos sellaista tarvitsi.
Hän yritti eron jälkeen kertoa käsitelleensä asioita joiden vuoksi päätin suhteen ja tajusi olleensa kamala, itsekäs ja omien epävarmuuksien vuoksi ei uskaltanut antaa itseään täysin suhteeseen. En kuitenkaan antanut hänelle uutta mahdollisuutta kanssani vaikka hän monin kauniin elein sitä toivoi.Aloitettuani uuden suhteen hetki meni tietysti alkuhuumassa, mutta nyt enenevässämäärin moni asia pyörii mielessä. Tiedän, että olisi väärin kaikkia kohtaan puhua entisen kanssa.
En myöskään tiedä onko oikein vai väärin olla tässä nykyisessä tapailusuhteessa. Olenko tässä oikeista syistä vai eikö suhteen hyvät puolet ole ihan tarpeeksi ja en vaan silti halua irrottaa ja olla vain ystäviä esimerkiksi.Ap
Niin, eli kaipaat menneisyydestäsi tunne-elämän volatiliteettia. Sitä saat nykyiseenkin suhteeseen jos hankit miehellesi toisen naisen tai otat muita ihmisiä liian lähelle suhdettasi kommentoimaan ja säätämään. Aivot addiktoituu tuollaisesta kuviosta ja kun näet entisen "huumeesi" niin aivosi muistavat heti vaatia tätä huumetta. Olet kuin alkoholisti joka näkee alkoholia ja alkaa muistella juomisen hyviä hetkiä oikeuttaakseen ratkeamisensa.
Siis nykyiselle miehelle toisen naisen? Ei kai sellaista monikaan kaipaa? En minä ainakaan ja silloin olisi ainakin helppo päättää tämä suhde.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko väärin kysyä mitä entiselle kuuluu, onko hänellä elämä hyvin? Ehkä jos tietäisin, että hän on onnellinen nyt ja ehkä jatkanut eteenpäin niin minun olisi helpompi päästä hänestä yli. Jos hän vaikka tekisi nyt jonkun toisen onnelliseksi käsiteltyä omia tunnelukkojaan ja minä tietäisin, että hän ei kaipaa minua?
Ap
Tuo on erittäin hyvä tekosyy sinulle ottaa yhteyttä exääsi. Toki me kaikki tiedämme että tuo ei ole se oikea syy, miksi sinä haluat ottaa yhteyttä häneen.
Itse toimin usein noin. Haluan tehdä jotain sellaista, mitä en saisi tehdä tai jonka tekeminen on vahingollista minulle tai läheisilleni. Niinpä alitajuntani vääntää faktoja uuteen uskoon ja keksii jonkun hyväksyttävän syyn, jonka varjolla voin sitten toteuttaa sen mielitekoni ja elää asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko väärin kysyä mitä entiselle kuuluu, onko hänellä elämä hyvin? Ehkä jos tietäisin, että hän on onnellinen nyt ja ehkä jatkanut eteenpäin niin minun olisi helpompi päästä hänestä yli. Jos hän vaikka tekisi nyt jonkun toisen onnelliseksi käsiteltyä omia tunnelukkojaan ja minä tietäisin, että hän ei kaipaa minua?
Ap
Tuo on erittäin hyvä tekosyy sinulle ottaa yhteyttä exääsi. Toki me kaikki tiedämme että tuo ei ole se oikea syy, miksi sinä haluat ottaa yhteyttä häneen.
Itse toimin usein noin. Haluan tehdä jotain sellaista, mitä en saisi tehdä tai jonka tekeminen on vahingollista minulle tai läheisilleni. Niinpä alitajuntani vääntää faktoja uuteen uskoon ja keksii jonkun hyväksyttävän syyn, jonka varjolla voin sitten toteuttaa sen mielitekoni ja elää asian kanssa.
Mietin myös tätä, yrittääkö mieleni hyväksyttää asiaa joka ei ole ihan noin oikeasti.
En kyllä tiedä onko nykyinen suhdekaan oikein ketään kohtaan, minua, miestä tai lapsia. Vanhan suhteen herättely ainakin väärin. En kyllä missään tapauksessa pettäisi nykyistäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko väärin kysyä mitä entiselle kuuluu, onko hänellä elämä hyvin? Ehkä jos tietäisin, että hän on onnellinen nyt ja ehkä jatkanut eteenpäin niin minun olisi helpompi päästä hänestä yli. Jos hän vaikka tekisi nyt jonkun toisen onnelliseksi käsiteltyä omia tunnelukkojaan ja minä tietäisin, että hän ei kaipaa minua?
Ap
Tuo on kepillä jäätä -kokeilua. Ainahan on mahdollista että tilanne onkin päinvastainen kuin olet kuvittelevinasi, ja mies vain toivoo että päätyisitte yhteen edelleen. Laita rehellisesti ensin suhde poikki, äläkä varmistele selustaasi nykymiehellä, jos entinen ei olekaan enää saatavilla. Jos on pokkaa toimia seläntakana noin, niin pitää olla pokkaa toimia myös rehellisesti, eikä selitetllä itselleen että tässä vain kyselen hyvää hyvyyttäni exän kuulumisia...
Vierailija kirjoitti:
Olisiko väärin kysyä mitä entiselle kuuluu, onko hänellä elämä hyvin? Ehkä jos tietäisin, että hän on onnellinen nyt ja ehkä jatkanut eteenpäin niin minun olisi helpompi päästä hänestä yli. Jos hän vaikka tekisi nyt jonkun toisen onnelliseksi käsiteltyä omia tunnelukkojaan ja minä tietäisin, että hän ei kaipaa minua?
Ap
Älä ruoki tuota tilaasi. Päätökset nykyisestä suhteesta ei myöskään voi liittyä siihen.
Ei ongelma ole exäsi, vaan se että nyt yrität väen väkisin olla miehen kanssa jota kohtaan et tunne pätkän vertaa vetoa tai kemiaa. Jos seksi on alkuunsa huonoa, niin miksi pitää jäädä "hiomaan"? Kun ihmiset sopii yhteen niin ei siinä sen kummempia harjoitteluja tarvita. Nyt kuulostaa, että olet päättänyt änkeä nykyistä suhdettasi muottiin johon se ei mahdu. Jos haluat laimean ihan okei kaverisuhteen niin pidä nykyinen. Intohimoista, todellista rakkaussuhdetta siitä ei tule.