Haluan elää

Olen alle mediaanin tienaava, keskinkertaisen työn toimihenkilö. Yli kolmekymppinen, ystävätön, hiljainen, pienessä piirissä elävä. On ruokakauppa, joulun odotus, etätyöaikataulu. Elämä sujuu ja toimii päivästä toiseen, ei ole suuria ongelmia tai murheita. Kuka tahansa vähemmän onnekas keskellä kehitysmaata katsoisi minun elävän täyttä unelmaa, en voi valittaa, keskellä etuja ja oikeuksia. Silti.

Elämä on niin järkyttävän sisällötöntä. Elämä valuu ohi. Tuntuu, että olen koko elämäni odottanut, että se elämä alkaa. Mutta jos se ei alakaan? Jos se on tätä, aina hamaan loppuun asti? Elämä on turhaa, niin täysin turhaa.

Mitä tehdä? Olen kokeillut uusia harrastuksia, mutta en ole kauhean sosiaalinen tai taitava, en jaksa porukan takia käydä enkä ole hyvä missään. En ymmärrä taiteista tai kulttuurista, eikä minua kiinnosta mikään. En jaksa ystävyyssuhteita, olen huono ymmärtämään sosiaalista kanssakäymistä ja suhteet uuvuttaa.

Olen tuhlannut rahojani kaiken maailman seminaareihin ja työkirjoihin, olen lukenut ja yrittänyt opiskella. En edes pysty määrittämään arvojani, joka on jokaisen "näin elät omannäköistä elämää" - kurssin perusta. En minä tiedä mistä minä pidä, tietääkö muka muut?? Minä korkeintaan siedän ja kestän.

En tajua mikä minussa on vikana. Olenko asperger? Autisti? Viallinen kokonaan? Mitä tehdä, jotta elämä ei olisi tarpomista sietämyksestä toiseen.