Mietin muita miehiä vs perhehaave
Lyhyesti kertoen. Tapailtiin miehen kanssa puoli vuotta, mä vain hänen kanssaan, mutta hänellä oli pari muutakin lyhyempää juttua samaan aikaan. Totesin, että haluan sitoutuneemman suhteen ja päätin suhteemme.
No sittenpä selvisi, että olen raskaana... kerroin miehelle, otti sen hyvin. Tiesin että on lapsirakas ja olisi hyvä isä... Osin sen vuoksi lämpenin ajatukselle, että voitaisiin olla perhe, kun mies ehdotti.
Raskaus meni kuitenkin kesken, aika myöhäisillä viikoilla. Miehen mielestä se ei enää muuta meidän suhdetta... Ehdottaa, että mennään naimisiin. Ja yritetään lasta.
Mä en tiedä. Tiedän, että mies olisi hyvä isä. Mutta itselleni haaveilen erilaisesta miehestä. Ja jotenkin erilaisesta alusta suhteelle. Mietin tosi paljon muita miehiä nyt ja voisinko saada paremman alun.
Mut sit taas oon jo 35...ja ehkä parempaa isää en lapsille löytäisi. Mitenhän olisi paras tehdä?
Kommentit (15)
Luin, että pehvahaave. Se on ehkä yleisempi miehillä.
Kuka niitä lapsia tahtoo hankkia, vai oisko se yksi niistä 800 miljoonasta ihmisestä jotka näkee nälkää vuonna 2050 ilmastonmuutoksen seurauksena?
Ei tosiaan kannata haaveilla perheestä kun suhde on noin hataralla pohjalla. Ellet ole jo lähtökohtaisesti valmis yksinhuoltajaksi.
Voi olla luonnollista jos raskaus meni kesken. Ellet tunne sopivaa muuta miestä, joudut näkemään vaivaa uuden miehen löytämiseksi. Oletko valmis aloittamaan alusta?
mene sinne kadulle huutamaan rako auki,mä haluun epätoivoisesti lasta jonkun kanssa,ihan kuka vaan!
pst. mitä nämä muut häirintäaloitukset ovat?
mikäs v..ttu luulet olevasi?
tarjoa rakkoas siellä kadulla niin pian on muksuja, tosin varmaa monen kaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan kannata haaveilla perheestä kun suhde on noin hataralla pohjalla. Ellet ole jo lähtökohtaisesti valmis yksinhuoltajaksi.
Joo siis mun tunteet on. Käsittelin eron silloin ekalla kertaa ja vain lapsi sai kokeilemaan uudelleen.
Miehestä taas alku oli kevyt, mutta tää raskaus vahvisti hänen tunteita muakin kohtaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla luonnollista jos raskaus meni kesken. Ellet tunne sopivaa muuta miestä, joudut näkemään vaivaa uuden miehen löytämiseksi. Oletko valmis aloittamaan alusta?
Niin sit pitäisi hyväksyä lapsettomuuden mahdollisuus. Ehkä voi saada vain rakkauden tai perheen, ei enää molempia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla tunteita miestäsi kohtaan?
Välitän kyllä, mutta isoimmat tunteet kuoli silloin, kun tapailtiin ja tajusin, ettei ollut silloin sitoutunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan kannata haaveilla perheestä kun suhde on noin hataralla pohjalla. Ellet ole jo lähtökohtaisesti valmis yksinhuoltajaksi.
Joo siis mun tunteet on. Käsittelin eron silloin ekalla kertaa ja vain lapsi sai kokeilemaan uudelleen.
Miehestä taas alku oli kevyt, mutta tää raskaus vahvisti hänen tunteita muakin kohtaan. Ap
Ehkä sinunkin kannattaisi unohtaa menneet
Rakastatko? Sillä asia selviää. Ilmeisesti ette vielä edes seurustelleet, kun mies tapaili useampaa. Sinullakaan kyse ei ilmeisesti ollut tunteista.
Nykyisin tuntuu, että ihmiset tapailee ja seurustelee vain koska kuuluu tehdä niin. Tunteista ei puhuta mitään tai sitten tykätään, olla kiinnostuneita. Yksinkertaisin asia on se rakastaako vai ei. Kaipaako, ikävöikö....
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko? Sillä asia selviää. Ilmeisesti ette vielä edes seurustelleet, kun mies tapaili useampaa. Sinullakaan kyse ei ilmeisesti ollut tunteista.
Nykyisin tuntuu, että ihmiset tapailee ja seurustelee vain koska kuuluu tehdä niin. Tunteista ei puhuta mitään tai sitten tykätään, olla kiinnostuneita. Yksinkertaisin asia on se rakastaako vai ei. Kaipaako, ikävöikö....
Kun tapailtiin, olin tosi ihastunut. Kaipasin ja ikävöin. Mutta ne tunteet kuoli siihen, kun ei olleet molemminpuoliset.
Enää en oo ihastunut. Tykkään läheisyydestä. Tunnen halua. Uskon että ois hyvä isä. Mutta mietin paljon muita miehiä. Tuntuu, että missaan muut mahdollisuudet, joita olisi. Kun oon nyt avoliitossa ja varattu nainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko? Sillä asia selviää. Ilmeisesti ette vielä edes seurustelleet, kun mies tapaili useampaa. Sinullakaan kyse ei ilmeisesti ollut tunteista.
Nykyisin tuntuu, että ihmiset tapailee ja seurustelee vain koska kuuluu tehdä niin. Tunteista ei puhuta mitään tai sitten tykätään, olla kiinnostuneita. Yksinkertaisin asia on se rakastaako vai ei. Kaipaako, ikävöikö....
Onko sulla tunteita miestäsi kohtaan?