Lue keskustelun säännöt.
Työttömänä kaljan juonti on raskaampaa kuin korkeakoulutus ja työ
16.09.2021 |
Miksi täälläkin monet vaurastuneet ihmiset väittävät nähneensä hirveästi vaivaa hyvän koulutuksen ja työpaikan eteen? Ja väittävät että suuret tuloerot ovat sen tähden hyväksyttäviä.
Itse opiskelin nuorena (ja terveenä, ennen mt-ongelmia) maisterin tutkinnon, eikä se ollut lainkaan raskasta. Ihan mielekkäältä tuntui silloin käydä yliopistolla kavereita näkemässä ja istua kirjastossa lukemassa kirjoja, kun ala kiinnosti edes jonkin verran. Joskus tuli vähän stressiä tenteistä, mutta se johtui enemmän omasta vaativuudestani, kun tähtäsin kaikessa hyviin arvosanoihin. Eikä se työelämäkään terveenä niin raskasta ollut, ellei tehnyt jatkuvasti ylitöitä.
Paljon raskaampaa elämäni on ollut nyt masentuneena ja ahdistuneena, kotona kaljaa juodessa ja nettiä selatessa. Nykyään saattaa esim. tuntua paljon raskaammalta ja voimia vievämmältä lähteä ostamaan kaupasta lisää herkkuja ja kaljaa, kuin silloin nuorempana lukea vaikka tenttiin pari tuntia.
Mielestäni työttömyyskorvauksia ja sairauspäivärahaa pitäisi nostaa ja tasata tuloeroja.
Kommentit (12)
Kaikki on niin syvältä. Ainoastaan eurojackpot päävoitto voi tehdä elämästäni siedettävää. Mieluummin iso 90 miljoonaa kuin joku jämäpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vaikuta masentuneelta ja kaljaa juovalta ihmiseltä. Liekö totta ollenkaan aloitus sun kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on niin syvältä. Ainoastaan eurojackpot päävoitto voi tehdä elämästäni siedettävää. Mieluummin iso 90 miljoonaa kuin joku jämäpotti.
No tämä, en tajua miten joku saa kasaan mielekkään elämän ilman eurojackpitin päävoittoa.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta viimeisen virkkeen asiayhteyttä en oikein tajua.
Opiskeluaika oli ihanaa. Olisipa sen vain tajunnut silloin. Elämä oli edessä, eikä tullut mieleenkään, että mallikkaan uran jälkeen päätyisi viisikymppisenä minimituille ilman omaisuutta, työllistymismahdollisuuksia ja onnellista eläkepäivien odotusta. Ei ole rahaa edes herkkuihin ja kaljaan, kuten sinulla on.
Opiskeleminen on helppoa. Työssäkäynti on kivaa. Sitten yhtäkkiä elämä muuttuu, eikä entisestä ole mitään jäljellä. Tarpeettomuuden tunne ja tieto omasta yhdentekevyydestä on rankkaa. Köyhyys on rankempaa kuin mikään muu.
Kuten jo sanoin, viimeisen virkkeesi asiayhteyttä en oikein tajua, mutta en panisi pahakseni sitä, että työmarkkinatuki ja minimieläkkeet vaikka kaksinkertaistettaisiin. Olisi kiva pystyä tekemään esimerkiksi pieniä kulutustavaraostoksia niin, ettei aina tarvitse päättää, mitä sen sijasta joutuu olemaan ostamatta. Ja tätä loppuikä, pahimmillaan vielä kolme-neljäkymmentä vuotta näin pitkäikäisessä suvussa.
Niin se onkin ihmiselle, joka haluaa tehdä töitä ja on kouluttautunut pitkälle. Ei ole yhtä rankkaa jos on itse valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Insinöörin paperit tuli heittämällä ja nostalgisesti muistelen kävelylenkkejä kirpeässä pakkasessa amkin kirjastoon. Usein kävin koululla syömässä lounaan ja tekemässä tehtäviä vaikka lähiopetusta ei edes ollut. Nyt työttömänä en meinaa jaksaa edes kaljaa hakea. Nytkin olen istunut koneella 4 tuntia tarkoituksena käynnistää videopeli, mutta ei vaan löydy sitä kipinää. Olen ihan poikki.
Kaikessa lakonisuudessaan tuo on siis aivan totta. Raskasta kun kaljaa ja herkkuja pitää roudata itse. Nakitan yleensä jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Insinöörin paperit tuli heittämällä ja nostalgisesti muistelen kävelylenkkejä kirpeässä pakkasessa amkin kirjastoon. Usein kävin koululla syömässä lounaan ja tekemässä tehtäviä vaikka lähiopetusta ei edes ollut. Nyt työttömänä en meinaa jaksaa edes kaljaa hakea. Nytkin olen istunut koneella 4 tuntia tarkoituksena käynnistää videopeli, mutta ei vaan löydy sitä kipinää. Olen ihan poikki.
Se on paha kyllä kun homma menee siihen pisteeseen ettei jaksa enää edes pelata. Sieltä syövereistä vaikea nousta.
Paradoksaalisesti monet työttömät ovat tarpeeksi "tiedostavia" ymmärtääkseen, että työnteko on yksi suuri pyramidihuijaus (ihmislajin / kollektiivin eteen), mutta eivät sitten kuitenkaan tarpeeksi tiedostavia ymmärtääkseen, että tämän suuren huijauksen välttäminen ei ole yhtään sen parempi tai onnellisempi vaihtoehto.
Ihminen on evolutionäärisesti ohjelmoitu pyrkimään eteenpäin ja tekemään jotain elämällään. Siis tekemään töitä. Miksi taistella sitä ohjelmointia vastaan, etenkin kun taisto tuottaa vain lisää tuskaa? Kuten aloittajan tilanteesta on huomattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömät ovat Suomen hiljaisia sankareita.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät ovat Suomen hiljaisia sankareita.
Tässä mitään sankareita olla. Uhreja lähinnä, aika useissa mielipidekirjoituksissa myös sylkykuppeja. Mieluummin olisi töissä ansaitsemassa edes kohtuullista eläkettä.
Ei moni kestäisi kauaa ammattilaisena. Helppoja päiviä harvoin. Liikaa aikaa, alkoa, huonoa seuraa, sairauksia, toivottomuutta, samaa paskaa. Tyyppejä. Juttuja ,,,krapulaa.
Huomenna sama uusix..