Antaisitko lastesi kuolla nälkään vai syöttäisitkö heille lemmikkikoiranne,

totta hemmetissä syöttäisin niille koiran ja vaikka omat jalkani jos se olisi ainoa keino saada lapset pysymään elävien kirjoissa.

Onkohan ap taas joku hörhö, jolle koira on vähintään yhtä rakas tai rakkaampi kuin lapset. Kun se meidän Tessu oli meillä jo ennen lapsia...

Uskoisin kyllä, ettei lapseni söisi koiriamme, kun ne ovat hänelle tärkeämpiä.



Mutta just tässä yksi päivä mietin, että varmaan kuolisi ennemmin kuin söisin omaa koiraani. Luultavasti jäisin myös väestönsuojen eteiseen koirien kanssa, koska eivät pääsisi sisään.

Uskoisin kyllä, ettei lapseni söisi koiriamme, kun ne ovat hänelle tärkeämpiä.

Mutta just tässä yksi päivä mietin, että varmaan kuolisi ennemmin kuin söisin omaa koiraani. Luultavasti jäisin myös väestönsuojen eteiseen koirien kanssa, koska eivät pääsisi sisään.

Jos lapsille syöttäisi koiraa, niin ei kai sitä niille kertoisi että se on meidän musti. Ja tuo että pistetään koira oman hengen edelle ihmetyttää. Mutta tositilanteessa varmaan ajatus olisi eri, toivottavasti kuitenkaan ei koskaan tule eteen.

Meillä onkin lemmikkeinä kukkoja. Kannattaa ajatella tältäkin kantilta lemmikkiä valitessa. Minipossuhan voisi olla myös sopiva.

söisin koiraani.

mutta koiraamme emme koskisi! ikinä.

Mutta joo jos olisi kyse lasten henkiin jäämisestä niin mikä ettei. Toisaalta jos tilanne olisi niin paha niin tuskin yhden koiran posimisella pitkälle pötkisi.

mutta koiraamme emme koskisi! ikinä.

Mutta voisi tosiaan ääni kellossa muuttua , jos se olisi ainoa vaihtoehto. Sota-aikana mummoni syötti lapsilleen heidän lemmikkikaninsa, toki kerrottiin että ruoka oli kanaa :)

Tosin varmaan niin, että lapsille koiran sanottaisiin karanneen, ja vasta seuraavana (tai sitä seuraavana) päivänä saisimme hankittua lihaa.

mutta koiraamme emme koskisi! ikinä.

ja pistelee hyvällä omalla tunnolla teidät poskeensa! :D

Kyllä popsittais omat ja naapurinkin koirat, jos pakko olis!

Kun ihminen oikeasti kärsii nälkää, hän syö mitä vaan! Ihmiset ovat nälässään syöneet kaikkea mahdollista hiekasta mattojen nukkaan. Koti- ja lemmikkieläimet ovat kautta aikojen joutuneet pataan sota- ja pula-aikoina HETI kun muu ruoka loppuu. Ja silloin on siis tilanne vielä hyvä, kun jotain lihaa on syödä.



Nälkiintynyt ihminen ei ole psyykkisesti se sama ihminen kuin ruokaa säännöllisesti saava. Hän on kärsivä ja primitiivinen, itsensä ja jälkikasvunsa keinolla millä hyvänsä - lyhytnäköisestikin - pelastamaan pyrkivä. Hän varastaa, tappaa ja pyydystää MITÄ VAAN. Onhan tästä lukuisia esimerkkejä keskitys- ja työleireiltä ynnä muista äärimmistä olosuhteista.



Oikeasti on jotain vinksallaan ihmisessä, joka lastensa HENGEN kustannuksella edes ajattelee säästävänsä lemmikkieläimen. (ja tosi tilanteessa ei varmasti säästäisi!)