Miten suorittaja voisi oppia nauttia elämästä?

Oppia nauttiMAAN

Suoritin itseni ulos työmaailmasta. En vaan osaa hellittää kun aloitan. Hirveä syyllisyyden tunne jos on töissä vähän aikaa tekemättä jotakin jne. Vieläkin hävettää että kerran olin töissä n. puoli tuntia tekemättä mitään järkevää. En osannut ratkaista yhtälöä ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä koska uuvuin täysin enkä enää palautunut "normaaliksi".

No se tieto ainakin auttaa, että suorittaminen polttaa loppuun. Siinä hakeutuu katsomaan muita tapoja ajatella.

Päätät aina palkita itsesi, kun olet tehnyt jonkun homman valmiiksi.

Ei siitä voi parantua. Elämäs on pilalla, burn out vain ajan kysysmyss

Täytyy alkaa pysähtyä miettimään, miksi tekee asioita. Miksi suorittaa? Ketä varten? Mitä oikeasti haluaisi? Alkuun voi itse asiassa tulla tyhjä olo, kuin omaa tahtoa ei olisikaan. Ei tiedä, mistä itse aidosti tykkää. Täytyy yrittää sietää se epävarmuus ja -mukavuus, ettei ryntää takaisin suorittamaan, jotta elämällä olisi edes jotain "sisältöä".

Sitten alkaa seurata niitä viestejä, joita oma sisin antaa. Itse tunnistin alkuun vain, mitä EN halunnut, ja vähensin/lakkasin vähitellen tekemästä niitä asioita. Sitten aloin kokeilla asioita, jotka olivat aina mielen perukoilla kiinnostaneet, sekä ideoita, joita vain popahti mieleen, kun siihen antoi mahdollisuuden. Siten oon alkanut oppia, mistä pidän ja mistä en, mitä haluan elämääni. Tsemppiä! Voi olla turhauttava prosessi välillä, mutta myös niin antoisa ja vaatimansa työn arvoinen!