Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita masentuneita?

Vierailija
23.09.2009 |

Olen tosi väsynyt ja ajoittain masentunut. Jotenkin jaksan kuitenkin kaiken pakollisen hoitaa. Mutta nytkin on aamu, etten jaksa tehdä lasten kanssa mitään. Aamupalat ovat tietysti saaneet. Huolestuttaa vaan se, miten tämä oma ilottomuus ja energiattomuus vaikuttaa lapsiin.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen raskaana ja jostakin syystä masennun aina raskausaikana, ainakin alkuraskauden ajaksi. Tämä on kamalaa!!!



Olo on väsynyt ja vetämätön, mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä, kiukuttaakin. Minäkin saan pakolliset asiat hoidettua pelkällä sisulla, mutta muut asiat jäävät hoitamatta.



Minkäikäiset lapset sulla on?

Vierailija
2/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki tuntuu vaan niin toivottomalta. Halauasin vaan käpertyä jonnekin ja itkeä. Pakko vaan on painaa töitä kun kollega lomall tai sairaana....

Että näin täällä.... apuakaan ei saa mistään. :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkkeitä olen nyt syönyt 7 kk ja terapiassa olen käynyt säännöllisesti.



Välillä on parempia päiviä ja jotkut päivät ovat aivan kamalia. Aina kun kuvittelee, että nyt alkaa paraneminen, niin varmasti tippuu ja korkealta alas.



Tänään jaksoin nousta jo 7.45 ylös ja harrastin puolisen tuntia liikuntaa eli tämä päivä näyttäisi olevan ns hyvä päivä.

Vierailija
4/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennuslääkkeitä olen syönyt nyt kolme vuotta ja terapiassa käynyt kaksi vuotta. Ensisijainen diagnoosini ei koskaan ollutkaan pelkkä masennus, mutta sekin on ollut sopassa mukana vaikka kuinka kauan.



Edelleen monet päivät matavat alakulossa ja ahdistuksessa. Kuitenkin nykyään saan onneksi käytyä parissa harrastuksessa ja hoidettua kaikki kodin hommat yms. Eikä tee mieli satuttaa itseäni eikä hypätä auton alle.



Tsemppiä kaikille oman mielen kanssa painiville!

Vierailija
5/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vuotta ollaan asuttu kaukana sukulaisista ja tuttavista miehen opintojen takia, ja sosiaalisen verkoston puute ahdistaa eniten. Jaksan kyllä hoitaa normikotihommat ja viedä lapsia kerhoon ja ulkoilemaan (en kyllä ihan joka päivä), mutta ahdistaa ja masentaa itseä. Odotan vaan että päästään muuttamaan takaisin kotiseudulle. Sitten on helpompaa saada töitäkin/opiskelupaikka, nyt olen työtön. Lapsia mulla on kolme, joista kaksi alle kouluikäistä.

Vierailija
6/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

semmoista ole kuin masennus. LAISKOJA te olette! Kun tekee koko ajan jotain niin eihän siinä ehdi masentua. Jos täällä jaksaa hillua niin eikö senkin ajan voisi tehdä jotain hyödyllistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
23.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos se yhtään lohduttaa, niin minä sairastin masennusta

n. 9v, olin 11-vuotias kun oireet alkoivat. Nyt olen kuitenkin ihan terve ja joskus jopa onnellinen :)



Masennuksesta voi selvitä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme yksi