Kuinka montaa kieltä saa lapsi oppia? Ihme tilanne

Ei vissiin ole kovin nopeaa, jos ei vielä (suomenkielisessä?) eskarissa olevana puhu suomea. Mitä jos opettelisi suomea ensin?

Kukaan se saa sitä selville, jos isä puhuu lapselle kotona italiaa. Ymmärtääkseni se ei myöskään ole millään lailla kiellettyä. Naapurin rouva opettaa lapselleen kotona kiinaa. Ei siihenkään ole kukaan puuttunut. Rouva on kotoisin jostain Hong Kongin tienoilta.

Suositus on että perheen vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään ja näistä toinen on sitten koko perheen yhteinen kieli.

Ei kai sitä mikään laki rajoita, kuinka monia kieliä voi kotona itse opettaa omalle lapselleen, jos elämässä muuten menee asiat mukavasti. Toki voisi kuvitella lastensuojelun puuttuvan asiaan, jos pienen lapsen kaikki aika menee kielitunneilla eikä leikkimään ehdi lainkaan. Mutta muuten - ei kai kenelläkään pitäisi olla tuohon mitään sanomista.

Tarhantätiä risoo, kun tarjotaan pienelle lapselle ihan opetusta vieraalla kielellä.

Vanhempien  pitää opettaa lapselle ehdottomasti ainoastaan "heikohkoa suomea", jotta lapsen aivot toimisivat "heikohkolla suomella".

Tarhantäti on laki. (ainakin omasta mielestään)

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että perheen vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään ja näistä toinen on sitten koko perheen yhteinen kieli.

Tämä.

Ylipäätään usean kielen perheessä pitäisi lukea erityisen paljon, käyttää huolellisesti hyvää kieltä ja panostaa siihen kieleen ja kielten oppimiseen.

Muuten tuloksena on ihminen, jolla ei ole yhtään niin vahvaa kieltä, että hän kykenisi käsittelemään sillä abstrakteja asioita ja opiskelemaan. Hänestä tulee puolikielinen.

t. kielten maisteri

Ei ole sellaista lakia joka rajoittaisi opiskeltujen kielten määrää. Ajattele, yksi tuntemani ihminen on opiskellut kymmentä eri kieltä! Yksi tuttu tyttö, nyt jo yliopisto-opiskelija, osaa hyvin kuutta kieltä: Äitinsä äidinkieltä Unkaria, isän kieltä Portugalia, asuinmaan kieltä Saksaa, sekä koulussa opittuja kieliä, Englantia, ranskaa ja espanjaa.

Lapsen kohdalla kyllä järkevintä on oppia omien vanhempien äidinkielet tai edes toinen niistä hyvin ja sitten tietenkin ympäristön puhuma kieli, Suomessa suomi, että pärjää koulussa ja yhteiskunnassa.

Lasten pölpötyksestä on muutenkin haastavaa saada selvää, ja sitten jos se lapsi pälpättää sekasotkukieltä jota ei voi kukaan muu osatakaan koska pikkuinen on sekoitettu liian monella kielellä, niin eipä siitä sotkusta mitään tule.

Kyllä niitä kieliä oppii myöhemminkin opiskelemaan, nyt olisi tärkeintä opetella sen maan kieli jossa asutaan. Lapsi voi sitten alkaa hoitelemaan vanhempien asioita.

Tuleehan siinä pakostakin molempien vanhempien äidinkielet sekä eskarissa ja koulussa puhuttu suomi. Yhtään ylimääräistä ei kyllä enää kannata tuossa iässä ottaa, paitsi ehkä korkeintaan kevyt tutustuminen englantiin, kun koulussa se kuitenkin alkaa.

Ap tarkoittaa varmaan, että ei saa TUKIA rahaa siihen monen kielen opiskeluun. Että yhden kielen vaan kunta kustantaa. Hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että perheen vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään ja näistä toinen on sitten koko perheen yhteinen kieli.

Tämä.

Ylipäätään usean kielen perheessä pitäisi lukea erityisen paljon, käyttää huolellisesti hyvää kieltä ja panostaa siihen kieleen ja kielten oppimiseen.

Muuten tuloksena on ihminen, jolla ei ole yhtään niin vahvaa kieltä, että hän kykenisi käsittelemään sillä abstrakteja asioita ja opiskelemaan. Hänestä tulee puolikielinen.

t. kielten maisteri

Tuo on kyllä niin totta. Mä ihan näen punaista erään tuttavaperheen kohdalla, kun vanhemmat asuneet täällä jo noin 20 vuotta ja kielitaito on todella surkea. Lapsilla myös. Annoin synttärilahjaksi kirjan lapselle, että vanhemmat lukisivat sitä hänelle ja hyötyisivät kaikki. No on lukematta jäänyt. Kysyin lapselta siis. Olen suoraan ehdottanut vanhemmille, että se lukeminen kannattaa todella ja kyseinen lapsi on kirjoista kiinnostunut. Ei heitä kiinnosta, kättään vain huiskauttavat ja pitävät minua varmaan idioottina.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoittaa varmaan, että ei saa TUKIA rahaa siihen monen kielen opiskeluun. Että yhden kielen vaan kunta kustantaa. Hohhoijaa

Mitä rahaa siihen muka saa?

Vierailija kirjoitti:

Lasten pölpötyksestä on muutenkin haastavaa saada selvää, ja sitten jos se lapsi pälpättää sekasotkukieltä jota ei voi kukaan muu osatakaan koska pikkuinen on sekoitettu liian monella kielellä, niin eipä siitä sotkusta mitään tule.

Kyllä niitä kieliä oppii myöhemminkin opiskelemaan, nyt olisi tärkeintä opetella sen maan kieli jossa asutaan. Lapsi voi sitten alkaa hoitelemaan vanhempien asioita.

Väärin väärin väärin! Lapselle tulee antaa valmius tulla ympäristön kielellä toimeen (Tarhan avulla, koulussa j.n.e.) ja muuten hänen vanhempiensa on parasta puhua heille omaa kieltään, mikä on ainoa tapa ilmaista tunteita!

Et tiedä monikielisestä kasvatuksesta mitään joten ole hiljaa!! Kirjasto ei kiinnosta? Tai et tiedä missä se on?

Siis mikä ihmeen laki?

Meillä on oma lapsi englanninkielisessä koulussa ja vanhemmilla eri äidinkieli.

Nyt lapsi on yläkoulussa ja koulussa siis myös opitaan ruotsia. Loistavasti on mennyt tähän asti usean kielen kanssa.

Onhan lukiossakin mahdollista opiskella vaikka viittä eri kieltä, jos siinä koulussa on vaan tarpeeksi niitten kielten opiskelijoita.

Vai voiko tuossa aloituksessa olla kyse että heidän koulussa ei ole mahdollista opetella italiaa?

Omalta kohdalta jäi muuten aikanaan venäjän opiskelu välistä vaikka se oli mahdollista koulussa valita. Ei tullut tarpeeksi isoa ryhmää omaan kouluun niin oli pakko ottaa muu aine.