On hankalaa löytää ystäviä, kun ei kuulu vähemmistöön, eikä sairasta mitään.
Kuulostaa hullulta, mutta näinhän se on. Parhaiten ihmiset löytää ystäviä vertais(tuki)ryhmistä, esim. tuoreet äidit, sateenkaariperheet, sydänsairaiden lasten vanhemmat, muistisairaiden omaiset, päihderiippuvaiset jne. Entäs, jos on valtaväestöä, kaksi lasta ja ydinperhe? Mistä niitä ihmisiä löytää elämäänsä? Kirkosta?
Kommentit (25)
Sinun täytyy löytää oma niche ja sen pohjalta alkaa kasvattaa verkostoa.
Ymmärrän Ap:n pointin. Itse mietin ihan ystävä-palstaa, mutta lähes jokaisessa ilmoituksessa tuodaan esiin joku ongelma, erityispiirre tai vauva. Kuinka muotoilla omaan ilmoitukseen, ettei ole edes masennusta vaikuttamalta kusipäältä …
Minä olen löytänyt aikuisiällä ystäviä harrastusten kautta. Lukupiireistä ja askartelu- ja käsityökerhoista. Miksei sieltä kirkostakin, jos tykkää vaikka kuorolaulusta tai vapaaehtoistyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n pointin. Itse mietin ihan ystävä-palstaa, mutta lähes jokaisessa ilmoituksessa tuodaan esiin joku ongelma, erityispiirre tai vauva. Kuinka muotoilla omaan ilmoitukseen, ettei ole edes masennusta vaikuttamalta kusipäältä …
Tämä on ihan totta. Aika usein yksinäiset ihmiset ovat pitkäaikaisongelmaisia, mutta meitä ihan ns tavallisiakin on olemassa, jotka syystä tai toisesta kaipaa kavereita.
Pahoittelut mutta tämän avauksen perusteella en kyllä lue sinua terveiden kirjoihinkaan. Ehkä se lohduttaa?
Jos perustat ryhmän liian tavallisille ihmisille? Olisitte oma vähemmistö.
Harrastuksista olen parhaat ystäväni löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut mutta tämän avauksen perusteella en kyllä lue sinua terveiden kirjoihinkaan. Ehkä se lohduttaa?
Osaisitko nimetä mulle vertaisryhmän, johon liittyä?
Vierailija kirjoitti:
Jos perustat ryhmän liian tavallisille ihmisille? Olisitte oma vähemmistö.
Tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto, jota olen miettinytkin! Paikallislehteen seurapalstalle
"Tavallisten, erityisryhmiin kuulumattomien ihmisten kahvikestit joka toinen torstai klo 18."
Heh, vähän samaa olen puolivakavissani ajatellut. Paikallislehdessäkin on yhdistysten mainoksia yhteisestä toiminnasta, jos sairastaa jotain tms. Entäpä sellaiset ilmoitukset, joissa mainostettaisiin kahvitilaisuutta tai teatterimatkaa ihan vain tavalliselle keski-ikäiselle? Kaikilla ei ole työtä, jossa ystävystyä, eikä kaikkia huvita alkaa harrastaa italiaa tai matonkudontaa VAIN sen takia, että siellä ehkä saattaisi tutustua johonkin.
Anonyymien heteronormatiivisten sekasyöjien vertaistukiryhmä kokoontuu tiistaisin klo 18:00 - 19:30.
Onkohan missään kosksan järjestetty speed-date -tyylistä iltaa ihan kaverimielessä? Vähän olis mahtavaa! Juteltais viis minuuttia ja sitten seuraavaan pöytään. Sais antaa peukun kivalle ihmiselle ja jos tulee match, sais toisen yhteystiedot.
Pitäisköhän järjestää itse? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut mutta tämän avauksen perusteella en kyllä lue sinua terveiden kirjoihinkaan. Ehkä se lohduttaa?
Osaisitko nimetä mulle vertaisryhmän, johon liittyä?
Mikä tahansa harrastus josta itse tykkäät. Nyt on juuri se aika vuodesta kun paikallisten kansalaisopistojen kurssit alkaa. Väliset itsesi miellyttävän harrastuksen ja jos löytyy kavereita, se on plussaa.
Mutta jos pakkomielteisesti ajattelee että muiden on oltava minua varten, silloin kannattaa hakea apua. Ystävyyssuhteet ei ole terapiasuhteita.
On myös erilaisia vuorovaikutusryhmiä, josta voi ammentaa.
Vierailija kirjoitti:
Anonyymien heteronormatiivisten sekasyöjien vertaistukiryhmä kokoontuu tiistaisin klo 18:00 - 19:30.
Just näin, ap tulis paikalle! 👍
Vierailija kirjoitti:
Onkohan missään kosksan järjestetty speed-date -tyylistä iltaa ihan kaverimielessä? Vähän olis mahtavaa! Juteltais viis minuuttia ja sitten seuraavaan pöytään. Sais antaa peukun kivalle ihmiselle ja jos tulee match, sais toisen yhteystiedot.
Pitäisköhän järjestää itse? :D
Aikana ennen koronaa Tampereen seurakunnat järjestivät ystävä- speed datet, mutta ne oli muistaakseni suunnattu ikääntyneille. Mutta tosiaan, mikäänhän ei estäisi järjestämästä omaa tapahtumaa :)
Minun kiinnostukseni on usein hetken kukoistanut ja sitten lopahtanut, kun en itsekään koskaan koe kuuluvani mihinkään. Seurakunnissakin on niin paljon keskenään eri tavoin ajattelevia tai vaikka eri elämäntilanteessa olevia, ettei missään ole hyvä. Suurin osa ikäisistäni elää perhe-elämää ja ruuhkavuosia joilla ei ole aikaa. En kauheasti viihdy paikallisessa Suomen ladunkaan yhdistyksessä, koska sieltä puuttuvat ikäiseni.
Tämä aikakausi on muutenkin niin silppusälppyä, että mihinkään ei voi kokea aitoa yhteyttä. Itse en jaksa käydä enää juuri missään. On helpompi olla hieman kasvottomana nettiyhteisössä.
N46
Vierailija kirjoitti:
Heh, vähän samaa olen puolivakavissani ajatellut. Paikallislehdessäkin on yhdistysten mainoksia yhteisestä toiminnasta, jos sairastaa jotain tms. Entäpä sellaiset ilmoitukset, joissa mainostettaisiin uusi kahvitilaisuutta tai teatterimatkaa ihan vain tavalliselle keski-ikäiselle? Kaikilla ei ole työtä, jossa ystävystyä, eikä kaikkia huvita alkaa harrastaa italiaa tai matonkudontaa VAIN sen takia, että siellä ehkä saattaisi tutustua johonkin.
Pääasia että harrastat jotain mikä itseäsi kiinnostaa.
Mutta jos sinulla ei ole kiinnostusta mihinkään, olet tylsääkin tylsempi eikä ihme jos ei ketään kiinnosta.
Ihminen vailla päämääriä on tylsä. Mutta se ei tarkoita että pitää saavuttaa jotain suurta, vaan että sulla itsellä on joku juttu mistä innostut, vaikka vikkoharrastus. Kaveruus voi löytyä juuri yhteisen tekemisen kautta.
Teatteri ja kulttuurimatkoja löytyy esim matkatoimiston kautta.
Ainakin Helsingissä on mahdollista vuokrata kulttuurikaveri seuraksi teatteriin tai konserttiin, joten mikään ei estä.
Ainoa vika voi olla oma ego joka haavoittuu jos huomio ei olekaan sinussa, mutta siihen ei auta mikään.
Ei mistään suomessa / suomalaisista. Ei kuulu kulttuuriin ystävyys.