Te joilla on ollut helppo vauva

helppoja myös nyt vanhempina, paitsi 6v.-kriisi oli esikoisella vertaansa vailla!

mutta ainoastaan esikoinen on tällä hetkellä edelleenkin "helppo" - tosin teini-ikä meneillään, joten milloin tahansa voi tilanne muuttua. Muut lapset onkin sitten tapauksia kerrassaan, yhdellä on kestänyt uhmaikää 2-vuotiaasta ekaluokkaan asti, kuopuksella on menossa 4 vuoden uhma jne. Joten ei se vauva-ajan helppous välttämättä mene yksi yhteen muutenkin helpon luonteen kanssa :-)

tosi helppo vauvana, nyt vajaa 2v. ja haastetta päivä päivältä lisää...

Tosin saattaa olla että tuo parivuotias on helppo edelleen, mutta mulla on vaan lyhyt pinna ;)

Välillä tuntuu että on uhmaa kovastikin ja nyt menossa vaihe ettei tunnu uskovan mitään.



Sitten taas kun näkee kavereiden saman ikäisiä niin huomaa että itse asiassa tyttömme on todella lunkisti elämään ja olemiseen suhtautuva ja helppo lapsi edelleen. Kaikki on vaan niin suhteellista ;-)

Tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onko 6v uhma kova tai murkkuikä...



Täytyy kyllä sanoa että muiden lapset tekee paljon enemmän älyttömyyksiä ja ovat ihme vinkujia, varsinkin pojat, mutta se on taas kokonaan toisen tarinan aihe.

Eli ehkä mullakin on vaan lyhyt pinna kun alku on ollut niin helppoa=) Monesti kun näkee muita samanikäisiä niin oma lapsi onkin aika paljon helpompi. Nyt kasvaa toinen perässä ja on myöskin helppo mutta ehkä lähempänä normaalia kun toosi helppoa. Mutta ei ehkä ihan normaalin tasolla kumminkaan ja tuntuu et tää nuorempi onkin mukamas hankala tapaus=D

Nukkui ja söi hyvin ja oli iloisen hymyileväinen hereillä ollessaan. Jossain vaiheessa oli yöunien kanssa ongelmia, mutta kaikkiaan hän oli helppo vauva.



1-vuotiaana alkoi uhma, vertaansa vailla olevat teatraaliset kiukkukohtaukset. Oma tahto alkoi löytyä ja oma tahto on vuosien varrella vahvistunut. Nyt meillä on hyvin määrätietoinen, itsepäinen ja herkästi suuttuva 6v. Toki hän on ihana ja herttainen, mutta kolmesta lapsesta kaikista haasteellisin kasvatettava :)

Nyt he ovat teinityttöjä ja helppoja edelleen. Särmää heistä kyllä löytyy ja etenkin heistä vanhimman kanssa saa vääntää monestakin asiasta, mutta ei mitään erityisiä vaikeuksia ole ollut. Niin kuin ei ollut meidän vanhimmankaan kanssa, joka oli syntymästään n. 9-vuotiaaksi jokseenkin vaikea tapaus. Murrosiässä alkoi sitten helpottaa.

nykyään aikamoinen riiviö 4v, todella tempperamenttinen ja tulinen tapaus, kaikkea muuta kuin helppo. ei samaksi lapseksi uskois

kaikki olleet helppoja vauvoja mutta erilaisia isompina, ei välttämättä rauhallisia luonteeltaan vaan perustyytyväisiä ja terveitä vauvoina.

Tosin en mä tiedä onko se nyt niin kamalan vaikea edelleenkään - on siis helppo suurimman osan päivästä, mutta ne pari typerää kiukkukohtausta keskellä katua tai muussa hankalassa paikassa ovat kyllä hyvin epämiellyttäviä.



Lisäksi se väittää vastaan joka asiaan ja muuttaa mieltään viiden sekunnin välein (En tykkää kanasta! Minä haluan kanaa! En syö kanaa! Anna lisää kanaa!), mutta ehkä se kuuluu tuohon ikään.

Se luonteen rauhallisuus ja tasaisuus näkyi jo vauvana helppoutena ja mihinkäs se perustemperamentti muuttuisi. Mitään raivareita ei ole ollut ikinä.

osa vaikeita ja osa varmaan ihan "normaaleita":)



Normaalit vauvat ovat kasvaneet oikein mukaviksi ja "kilteiksi", hyvin yhteistyökykyisiksi koululaisiksi:)



Vaikeat vauvat ovat erittäin helppoja! Olleet jo ihan taaperoiässä ja ovat edelleen, vaikka ikää on jo 16 ja 12 eli edes murrosiässä eivät ole "otelleet" vanhempia/kasvatusta vastaan:)



Helpot vauvat ovat muuttuneet tempperamentiksi taaperoiksi jo n. vuoden iässä ja päivittäin kuullaan huutokonsertteja milloin mistäkin syystä/ilman syytä:/ Ovat pahimpia "riiviöitä" meidän perheessä tälläkin hetkellä ja ikää heillä on 2½, 4 ja 6v.



Lisäksi meillä on vielä superhelppo vauva, jolla ikää vasta 5 kk..."Kauhulla" siis odottelen milloin hänestä kuoriutuu tuo hillitön "riiviö";D



Kaiken kaikkiaan (ja muihin lapsiin verrattuna) ovat lapsemme kuitenkin erittäin kilttejä ja kauniit käytöstavat omavia eli kyläilyt ja muut julkisilla paikoilla "esiintymiset" onnistuvat ilman suurempia temppuiluita/kaaosta, onneksi, sillä muuten en näin suuren perheen kanssa minnekään menisikään:)

Meillä ei tunneta ees uhmaa. Uskon siihen miten äiti käyttäytyy raskausaikana, sellainen tulee lapsestakin. t: raaaaauhallinen härkä-äiti

Esikoinen oli vauva-aikana hyvin vaativa - varsinkin, kunnes pääsi itse liikkeelle. Konttaamisen oppimisesta alkaen on ollut yhtä ylämäkeä hänen kanssaan, poika on käynyt aina vaan helpommaksi ja helpommaksi. Nyt 5-vuotiaana on mitä kauneimmin käyttäytyvä, empaattinen ja yhteistyökykyinen, huumorintajuinen ja hyväntuulinen poika.



Tyttö taas oli vauvana superhelppo, nukkui täysiä öitä hyvin pienestä, säännöllinen päivärytmi ja pitkät päiväunet, aina tyytyväinen ja itkikin ekan kerran ääneen vasta pariviikkoisena... Rauhallisena on pysynytkin, mutta omaa tahtoa on tullut iän myötä tooodella paljon. Nyt 3-vuotiaana uhma on hurjaa, äidissä on erittäin kiinni ja päivät menee itkiessä milloin mistäkin asiasta, mitä (yleensä isä) sanoi väärin... On hänessä edelleenkin helppoja piirteitä - keskittyy hienosti tiettyihin leikkeihin, on erittäin omatoiminen, ym - mutta veljeensä verrattuna huomattavasti haastavampi kasvatettava.

Ikinä ei sairastellut, oli isokokoinen syntyessään ja aina söi hyvin, joten ei tarvinnut huolehtia, ei ikinä itkenyt, nukkui hyvin, imetin puolitoistavuotiaaksi, nukkui vieressä kunnes 2,5 v..



Nyt melkein 3 v., ja on puhunut hienosti jo puolitoista vuotta, on kiltti ja tosi hellyyttävä, halii ja pussailee äitiä, kauniit käytöstavat, juoksee villinä kuten muutkin tietysti, mutta suurimmalta osin on sieltä rauhallisemmasta päästä. Mahtava lapsi kaikin puolin.

siitä lähtien ollut tulta ja tappuraa, kovaa uhmaa ja vanhemmilla hermojen kiristystä... ikää lapsosella nyt 3.

Kasvettuaan kaksi ollut hieman enemmän puhetta vaativia ja kokeilleet enemmän rajojaan.

Kolme helppoa koko ajan, auttavaisia, yhteistuökykyisiä.