Miehen käsitys yhteisestä arjesta on outo
Emme tee kotona mitään yhdessä. Haluaisin istua joskus alas ja keskustella miehen kanssa, mutta hänellä on aika kiire soittamaan kitaraa tai pelaamaan videopelejä. Ongelmana on siis se, että mies ei luo tilaa yhteiselle ajalle, eikä kaipaa sitä. Tätä on jatkunut todella pitkän aikaa, ja alan kokea olevani yksinäinen tässä parisuhteessa. Asumme yhdessä, mutta emme tee mitään yhdessä. Istutin miehen tässä yksi ilta puoliväkisin alas ja sanoin haluavani jutella. Nostin kissan pöydälle, eli toin erotoiveeni julki. Mies oli järkyttynyt tiedosta. Hän haluaa ehdottomasti "jakaa arkensa kanssani". Mitähän helvettiä tämä nyt sitten tarkoittaa? Arjen jakaminen yhdessä ilman mitään kommunikaatiota? Minulle ei riitä tämä, mutta mies on jyrkkä eroamisen suhteen. Kai tässä pitää pakata vain tavarat ja lähteä.??
Kommentit (67)
Omalla miehellä on aika samanlainen käsitys. Pelaa vain omissa oloissaan, ei käydä missään kuin äärimmäisen harvoin. Haluaa vain olla koneella ja pelata. Ainoat yhteiset tekemiset mitä suunnittelee, on mitä voitaisiin pelata yhdessä. No kun ei voida, kun on tuo vauva.
Arjen jakaminen on sitä, että mies tekee osan kotitöistä, hoitaa välillä lasta, ja syö tekemääni ruokaa. Yhdessä saunotaan ja vierekkäin nukutaan, maksetaan laskut puoliksi. Seksiä kerran viikossa.
Totuin tähän jo vuosia sitten, ja vaikka edelleen haluaan toisinaan tehdä asioita yhdessä, en enää jaksa kysellä loputtomiin tehdäänkö jotain ja pettyä siihen, kun ei suostukaan, vaan teen sitten itsekseni tai jonkun muun kanssa. En enää kysy lähteekö mukaan, vaan ilmoitan vaan lähteväni, ellei sitten satu olemaan sellainen päivä, että haluaisin nimenomaan miehen kanssa touhuta. Sitten petyn kyllä, jos/kun ei lähde.
Ei eroon kysytä lupaa tai jäädä sitä odottelemaan, jos tulee paha olo parisuhteesta. Jos kommunikaatio ei toimi mitenkään ei voi kommunikoida edes miten suhteen saisi toimimaan ja jos toinen on menossa koko ajan. Eli mahdoton yhtälö. Poissoleva tai poissaolo ei ole kaikille parisuhde, tai mykkyys. Jotain kai pitäisi olla muutakin, että joskus kohtaa. Miten mies aikoi korjata asiaa, jatkamalla samaa kaavaa? Onko hän liian nuori tai menevä parisuhteeseen.
Mikset soittele/pelaa miehen kanssa?
Ap sai minut muistamaan, miksi aikanaan halusin erota ex-vaimostani.
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.
Alkaisit sinäki pelaamaan ja pelatkaa yhdessä. Niin me tehdään ja mukavaa on.
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.
Tähän vielä, että toki noiden kävelyn ja Elokuvien tilalle ja ruuduttomaan yhdessäoloon pitää keksiä sellaisia juttuja jota haluatte yhdessä tehdä, eikä vaan sellaisia joista toinen pitää.
Samaa mieltä kuin seitsemäs vastaaja. Konkretiaa, ap. Monelle miehelle on liian hahmotonta yrittää kertoa haluavansa lisää yhteistä aikaa tai lisää huomiota tai että puhutaan asioista. Sen sijaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Aloittakaa jostain, vaikka sitten lauantaisin kaikki laitteet kiinni illan ajaksi, käytte kävelyllä, saunotte ja sen jälkeen syötte ja juttelette. Tai jotain vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.
Kuulostaapa karsealta suhteelta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää noin?
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.
En ole ap. Muuten hyvä idea, mutta pitäisi varmistaa haluaako mies tosiaan aidosti olla yhdessä vai meneekö kuitenkin harrastus edelle, ettei kyllästy, tai jos "väkisin" tehdään naisen sanelemana jotain mitä mies ei haluakaan. Eli mistä mieskin pitää, onko samoja kiinnostuksia. Mutta jos mies ei puhu, ei voi neuvotella, suhde on jäissä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin seitsemäs vastaaja. Konkretiaa, ap. Monelle miehelle on liian hahmotonta yrittää kertoa haluavansa lisää yhteistä aikaa tai lisää huomiota tai että puhutaan asioista. Sen sijaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Aloittakaa jostain, vaikka sitten lauantaisin kaikki laitteet kiinni illan ajaksi, käytte kävelyllä, saunotte ja sen jälkeen syötte ja juttelette. Tai jotain vastaavaa.
Mutta miksi se on aina naisten tehtävä opettaa niitä miehiä käyttäytymään kuin aikuiset? Jos ei se mies itse osaa eikä millään ymmärrä, niin ei siihen kannata käyttää energiaansa.
Jos olette nuori lapseton pari, teillä ei ole mitään syytä jäädä tuollaiseen suhteeseen. Löydätte varmasti molemmat jotain parempaa elämäänne. Jos on lapsia, tilannetta kannattaa seurata pidempään. Meilläkin on aika samanlaista, mutta olen sopeutunut jo tähän. Saan olla töissä niin paljon ihmisten kanssa ja iltaisin voin käydä kaverin kanssa lenkillä tai lasten kanssa harrastuksissa, joten en siis ole jättänyt koko sosiaalista elämääni pelkän miehen varaan. Ihan hyvin tämä näinkin menee. Voi olla, että ero joskus tulee, mutta vielä ei ole ollut sen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.Kuulostaapa karsealta suhteelta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää noin?
No siis jos ajatus käymisestä puolisosi kanssa ulkona, liikkumisesta yhdessä ja ajan vietosta ilman tv:tä/puhelinta/konsolia kuulostaa karsealta, niin kehottaisin todellakin eroamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin seitsemäs vastaaja. Konkretiaa, ap. Monelle miehelle on liian hahmotonta yrittää kertoa haluavansa lisää yhteistä aikaa tai lisää huomiota tai että puhutaan asioista. Sen sijaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Aloittakaa jostain, vaikka sitten lauantaisin kaikki laitteet kiinni illan ajaksi, käytte kävelyllä, saunotte ja sen jälkeen syötte ja juttelette. Tai jotain vastaavaa.
Mutta miksi se on aina naisten tehtävä opettaa niitä miehiä käyttäytymään kuin aikuiset? Jos ei se mies itse osaa eikä millään ymmärrä, niin ei siihen kannata käyttää energiaansa.
Miten ne aikuiset sitten käyttäytyvät? Eivätkö aikuiset soita kitaraa ja pelaa pelejä? Ovatko aikuiset ap:n tavoin riippuvaisia siitä, että jonkun toisen pitäisi jatkuvasti viihdyttää heitä?
On olemassa kolmenlaisia miehiä: osa on aina töissä, osa aina harrastuksissa ja osa juoksee baareissa. Yhteistä näille on, että yksikään ei vietä aikaansa naisensa kanssa. Sinä sait tuollaisen harrastus-version ( joka ei lähde kotoa, mutta harrastaa omia juttujaa).
Tämän, kun opit miehistä, niin on helpompaa olla parisuhteessa. Et enää odota mieheltä yhteistä aikaa/tekemistä ja alat elää omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.Kuulostaapa karsealta suhteelta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää noin?
No siis jos ajatus käymisestä puolisosi kanssa ulkona, liikkumisesta yhdessä ja ajan vietosta ilman tv:tä/puhelinta/konsolia kuulostaa karsealta, niin kehottaisin todellakin eroamaan...
Puolisoni ei kellota minulle joka ilta jotain hiton viihdetunteja ja ruuturajoituksia. Todellakin eroaisin, jos hän alkaisi sillä tavalla sekoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin seitsemäs vastaaja. Konkretiaa, ap. Monelle miehelle on liian hahmotonta yrittää kertoa haluavansa lisää yhteistä aikaa tai lisää huomiota tai että puhutaan asioista. Sen sijaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Aloittakaa jostain, vaikka sitten lauantaisin kaikki laitteet kiinni illan ajaksi, käytte kävelyllä, saunotte ja sen jälkeen syötte ja juttelette. Tai jotain vastaavaa.
Mutta miksi se on aina naisten tehtävä opettaa niitä miehiä käyttäytymään kuin aikuiset? Jos ei se mies itse osaa eikä millään ymmärrä, niin ei siihen kannata käyttää energiaansa.
Jos toista ahdistaa ja toista ei, niin kyllä sen jota ahdistaa on helpompi kertoa mikä voisi auttaa. Jotkut ihmiset helposti urautuvat tiettyyn rutiiniin arjessa, eivätkä osaa nähdä, ettei se sovi toiselle tai, että on muitakin tapoja. En näe, että tämä olisi sukupuolikysymys, kyllä tilanteessa voisi olla toisinkin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi keskustelu, jossa tuot konkreettisia tarpeita vielä uudelleen esille.
Ei siis "haluaisin olla enemmän yhdessä."
Vaan: "Jos et halua, että pakkaan kamani, niin nyt kokeillaan kuukausi tämmöistä: kerran viikossa käydään yhdessä kävelyllä. Lauantaisin ulkona syömässä ja elokuvissa. Vähintään kolmena iltana viikossa kello 19-22 ruudutonta aikaa yhdessä. Sopiiko?" sitten ne ajat laitetaan kalentereihin, varsinkin jos vuorotöitä, lapsia, harrastuksia tai muita menoja.Kuulostaapa karsealta suhteelta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää noin?
No siis jos ajatus käymisestä puolisosi kanssa ulkona, liikkumisesta yhdessä ja ajan vietosta ilman tv:tä/puhelinta/konsolia kuulostaa karsealta, niin kehottaisin todellakin eroamaan...
Puolisoni ei kellota minulle joka ilta jotain hiton viihdetunteja ja ruuturajoituksia. Todellakin eroaisin, jos hän alkaisi sillä tavalla sekoilemaan.
Joten jos sinun puolisosi sanoisi, että te ette hänen mielestään vietä tarpeeksi aikaa yhdessä, kun sinä vaan pelaat ja ehdottaisi, että muutamana iltana laittaisitte laitteet kiinni ja olisitte yhdessä, niin ero olisi ainoa vaihtoehto? Onhan sekin ratkaisu.
No ei kai tuossa muu auta kun erota