Mieheni ei ole tyytyväinen mihinkään mitä lapseni tekee
Mieheni ei ole lapseni isä ja ovat tulleet ihan hyvin toimeen, leikkivät toisinaan ja katsovat telkkaria. Ongelma on se, että ihan sama mitä lapseni tekee, niin tekee hänen mielestään väärin. Ei sitä sano mutta itse näen kuinka hänen hermoa kiristää ja välillä nalkuttaa minulle asiasta. "lapsen kuuluu itse voidella leipä" lapsi on siis ekaluokkalainen ja teen hänelle aamupalan valmiiksi, näin ei kuulemma kuulu tehdä, vaan lapsen kuuluu se itse tehdä. Lapsi on ainokainen ja opettelee vasta yksin olemaan kotona ennen kouluu lähtöä. "lapsi laittoi ihan liian paljon mehua lasiin" kun oli tiivistettä laittanut itse. No tokaisin, että ompahan itse tehnyt mehunsa enkä minä. "lapsen kuuluisi nukkua omassa sängyssä" kun viikonloppuisin saa nukkua olohuoneessa levitettävällä sohvalla. Mies ei näin ollen kanssamme viikonloppuiltoja ole kanssamme olohuoneessa vaan menee ajoissa makuuhuoneeseen. Koska eihän me kaikki ilmeisesti mahduta sohvalle kun lapsikin siinä on. Lapsi ei huomaa tätä käytöstä, mutta itse alkaa kiristämään hermoa. Jos otan puheeksi, niin minulle aletaan raivoamaan ja pidetään viikon mykkäkoulu. Jaksaako tällästä jatkaa?
Kommentit (28)
Lapsi on ainokainen. Palvot häntä toisena päivätyönäsi ja elämä pyörii vain tämän navan ympärillä?
Muutaman vuoden päästä kirjoitat tänne kuinka teini ei tee mitään?
Hanki oma asunto ja tapailette miehen kanssa. Mieti millaista on olla lapsi, jatkuva arvostelu on ihan kauheaa, ihan kun eläisi kiusaajan kanssa.
Luulen että miestä et pysty muuttamaan.
Noin siinä käy kun mies velvoitetaan kasvattaan toisen miehen lapsi ja syyllistetään kun ei rakasta kuin omaansa
Miestä ei selkeästi kiinnosta sun lapsi eikä tykkää hänestä koska kaikki tekemiset ärsyttää. Valitettavasti. Ja tämä homma tuskin tulee muuttumaan positiiviseen suuntaan kun teini-ikä lähestyy.
Sulla on 2 ratkaisua
1)ero
2) muutat yhteiseen asuntoon lapsen kanssa. Näet miestä pääosin silloin kun lapsi on isällään (vai onko koskaan isällään?)
Mutta ero teillä tulee joka tapauksessa ennen pitkää jos annat tilanteet jatkua. Ja mieti kuinka kurjaa lapsellesi kun huomaa kohta että isäpuoli ei hänestä tykkää. :(
Ei tässä ketään sentään ole velvoittanut mitään. Olen sanonut että voi lähteä jos ei jaksa meidän kanssa olla. Itseppä haluaa jäädä, niin voisi sitten ottaa lapsenkin huomioon. Ja toki huomioi, näistä turhista vaan jaksaa nalkuttaa kun itselle on se ja sama voitelenko lapsen leivän samalla kuin omani. Toki lapsi osaa leivän voidella, että jalo taito on kyllä opetettu. Pääsen vaan itse helpommalla kiireisissä aamuissa kun teen itse. Muutoin kyllä itse leipänsä voitelee, mutta ei aamuisin kun on kiire.
Voi toki olla että itsessänikin on vikaa, menen mistä aita on matalin aamuisin, vaikka vois käskeä itse tehdä. Itse vaan en jaksaisi noin pienistä nillittää.
Kämppä on onneksi minun, niin jos joku lähtee niin se en ole minä ja lapseni. Ehkäpä asiasta vielä koitan keskustella, että mikä jurppii.
No hankkiudu eroon siitä lapsesta niin miehesi ei enää tarvitse kärsiä siitä.
Kuulostaa ikävältä, ja kyllä lapsi varmasti vaistoaa tuon sanattoman moitteen. Ei tunnu mukavalta ilmapiiriltä kodissa. Kysy mieheltä suoraan, miksi lapsen toimet niin ärsyttävät häntä. Heijastuuko siihen vaikka oma lapsuuden kokemus riittämättömyydestä vanhemmille?
Meillä on ainokainen 12-v, jolle tehdään yhä aamupala valmiiksi yms. Osaa kyllä toki voidella leivän itsekin, mutta miksei tehtäisi? Sama oli itsellä lapsena ja hyvin omatoiminen olin muuten, niin kuin on lapsikin.
Kyllä jo 4 v osaa leivän voidella
Tästä olen juuri kysynyt että onko omassa lapsuudessa jotain, joka nyt ärsyttää minun lapseni kohdalla. Olen kysynyt että pitäisikö perunat kaivaa itse omasta maasta ja lypsää Maito navetan lehmästä niinkuin ennen vanhaa. Ajat kun muuttuvat.
Kun olen viitannut hänen lapsuuteen niin on alkanut viikon mykkäkoulu. Ilman vastausta kysymykseen.
Olen myös kuullut että muutkin tekee aamupalat valmiiksi mutta minun ei kuuluisi. Itsekin olen oikein omatoiminen vaikka lapsena on aamupala tehty valmiiksi ennen koulua.
Toki 4v osaa voidella. Ja tämäkin lapsi osaa. Mutta juuri tuo kysymys että mitä haittaa vaikka vanhempi sen leivän voitelee?
Kyllä lapsesi tuon alitajuisesti huomaa. Jos ei vielä ekaluokkalaisena, niin ainakin ihan pian. Miehesi suhtautuminen ei tule muuttumaan. Aiheutat suurta haittaa lapsellesi, jos jatkatte yhdessä asumista tuollaisen miehen kanssa. Lisäksi kärsit tuosta myös itse ja niin kärsii varmaan mieskin. En yleensä koskaan anna mitään konkreettisia neuvoja näin vähin tiedoin, mutta nyt teen poikkeuksen: kannattaa erota.
Miehelläsi on varmaan joku syy käytökselleen. Tiedostettu tai tiedostamaton. Voi olla katkera, että olet tehnyt lapsen jonkun toisen kanssa. Voi olla katkera, että lapsi ei ole hänen, vaikka toivoisi niin. Voi olla, että ei vain yksinkertaisesti pidä lapsestasi. Saattaa ajatella, että hänelle koituu suhteettoman paljon vaivaa muiden lapsesta. Voi myös olla vain kärttyinen luonne, joka käyttäytyisi noin omaakin lastaan kohtaan. Yms. Ei välttämättä itsekään tiedosta todellista syytä käytöksensä taustalla. Joka tapauksessa tuollainen käytös ei muutu. Tuhoaa vain lapsesi itsetunnon.
Tilanne on lapsen kehitykselle suorastaan vahingollinen. Ei kukaan kasva tasapainoiseksi vihamielisessä ilmapiirissä. Mies ulos.
Mä teen aamupalan vielä tokaluokkalaisellekin :) Ei ole kyse siitä, etteikö voisi tai osaisi tehdä itse, mutta tykkään hoivata ja osoittaa kiintymystä tällä tavalla. Luen myös edelleen iltasadun siten, että lapsi istuu kainalossa iltaisin. En usko, että tämä vahingoittaa lasta, vaikka en vaadikaan omatoimisuutta monessakaan asiassa. Veikkaan, että 15-vuotiaana ei enää istu iltoja kainalossa tai syö äitin laittamia välipaloja.
Outoa tuossa on mielestäni se, ettei mies suostu keskustelemaan asiasta. Nukkuuko lapsi olkkarissa aina kaikki viikonloput, vaikka hänellä olisi myös oma huone? Tuo on mielestäni outoa jatkuvasti tapahtuvana, mutta ei silloin tällöin. Lapset ei todellakaan ole virheettömiä, eivätkä tule olemaan sitä edes täysi-ikäisinäkään. Elämää opetellaan vähitellen ja todennäköisesti mehua tulee menemään lasiin liikaa vielä monta kertaa, ennen kuin lapsi oppii muistamaan homman, joten tuntuu kurjalta ajatukselta, että mies ei siedä epätäydellisyyttä.
Kiitos hyvistä kommenteista. Antoi aihetta ajatella. Eiköhän se tässä ole väistämättä järkevin se ero. Juuri syistä joita sanoitte. Ei tule koskaan lastani hyväksymään. Uskon syyn olevan juuri tuo katkeruus kun omaa lasta hänellä ei ole vaikka haluaisi. Todennäköisesti on katkera siitä että minulla on lapsi toisen miehen kanssa kun itsekin haluaisi. Tai vaihtoehtoisesti oma lapsuus taustalla, eikä vain tiedosta asiaa. Tästä lähdetään keskustelun kautta työstämään eroa ja alamme elämään omaa elämää, ilman että lapsi ehtii tiedostamaan tätä käytöstä itseään kohtaan. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on lapsen kehitykselle suorastaan vahingollinen. Ei kukaan kasva tasapainoiseksi vihamielisessä ilmapiirissä. Mies ulos.
Kyllä! Mies ulos!
Sinulla ja lapsella on mukava ilmapiiri kotona kun tuo mörökölli häipyy!
Älkää naiset aina ottako sitä uutta miestä eron jälkeen asumaan sinne kotiin missä lapsetkin asuvat. Lapsillakin on ihmisoikeudet ja sananvaltaa!
Mulle tulee tuosta vähän sellainen fiilinki, että mies kokee kasvattamisesi "vääränlaisena". Ehkä hän vertaa siihen, miten hänet on lapsena kasvatettu, ja asettaa samanlaista tavoiterimaa nyt sun lapselle, ja jos et kasvata lastasi samoin kuin miehesi on joskus kasvatettu, et toteuta kasvatusta niin hyvin kuin sen voisi tehdä - koska mieshän on itse elävä esimerkki siitä, miten hienoksi ihmiseksi hänen saamallaan kasvatustyylillä on päässyt.
En tiiä. Muakin yhtälaisesti ensireaktiona ärsyttää, kun joku passaa muksujaan enemmän kuin olen itse saanut passausta lapsena. "Kyllä Siperialla on ennenkin opetettu ja katso miten hienoksi ihmiseksi kasvoin!!111". Olen oppinut vanhetessani ajattelemaan hieman avarakatseisemmin, mutta ei se automaattisesti jokaisella tapahdu. Ja eihän se lapsi herrajee mene siitä pilalle, jos saa arkisin aamupalalla valmiiksi voidellun leivän, tai saa viikonloppuisin olla nukkua olkkarissa, tai juo ylimakeaa mehua. Muistan, kuinka olin aina kateellinen, kun kavereilla käydessämme siellä oli välipala aina koulun jälkeen valmiina pöydässä, ja olisin ollut tosi onnellinen, jos oisin saanut retkeillä välillä yöt olkkarissa äidin kanssa nukkuen.
Lapsi nukkuu aina lauantaisin olkkarissa ja saa valvoa pitempään, isällään on jokatoinen viikko eli kaksi kertaa kuukaudessa saa nukkua. Itselle se on tärkeää kuin myös lapselle kun kuitenkin ollaan joka toinen viikko erossa, ja haluan ilmaista lapselleni että meillä on läheisyys sallittua.
Mies on oikeassa.