Voiko lapsella olla epävakaa persoonallisuushäiriö?

Miksi kysyt? Koska alle 10v käyttäytyy kuin lapsi? Moni älykäs on myös tunteellinen. Mutta adhd on eri asia kuin älykäs tunteellisuus. Monen tytön älykkyyttä ei tunnisteta. 

Kannattaa ensin varmistaa, ettei omassa vanhemmuudessa mene mitään pieleen. Eli lähtisin ensin tutkimaan itseäni ja sen jälkeen, kun varmaa, ettei mitään suurempaa mene mönkään, sen jälkeen etsisin vikaa lapsesta.

Ei voi olla, lapsen persoonan kehitys on vielä kesken

Saako ihan älyttömiä raivareita? Kaikki lapset saa tietysti mutta epävakaan persoonallisuuden omaavilla ne on ihan jotain muuta kuin normaaleja.

Todellakin voi olla jos traumaa ym.

Tunsin erään, joka lopulta 7-luokalla pistettiin laitokseen. Nykyään hän asuu ulkomailla.

Koko suku tiesi, että lapsen päästä viiraa. Vain äiti ei myöntänyt mitään.

Monien asiantuntijoiden mukaan persoonallisuushäiriöitä tulisi ymmärtää potilaan parhaana yrityksenä sopeutua biologiseen perimäänsä ja kasvuympäristöönsä (kuvio 1). Negatiivinen emotionaalisuus -temperamenttipiirre on yleensä korostunut lapsella, jolle myöhemmin kehittyy epävakaa persoonallisuus (30). Tällainen lapsi on synnynnäiseltä temperamentiltaan emotionaalisesti labiili ja altis kokemaan keskimääräistä enemmän negatiivisia tunteita, kuten ahdistusta, masennustunteita ja ärtyisyyttä. Korostuneiden temperamenttipiirteiden lisäksi häiriön synty saattaa osalla painottua orgaanisiin ja neurokognitiivisiin tekijöihin, kuten enkefaliittiin, epilepsiaan, oppimishäiriöihin ja lapsuuden ADHD-häiriöön (30). Persoonallisuushäiriön ymmärretään siis kehittyvän synnynnäisten ja ympäristötekijöiden monimutkaisessa yhteisvaikutuksessa. Vanhemman tehtävä olisi auttaa lasta tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään tunteitaan.

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/12/129/sll42…;

ctrl+f ja siihen Epävakaan persoonallisuuden kehitys

Miten teidän perheessä menee?

Onko suhde mieheen kunnossa?

Onko lasta kohdeltu hyvin?

Ei. Lapsen persoonan kehitys on kesken eikä tällaista diagnoosia laiteta.

Oletko käynyt googlettamassa epävaakaa persoonallisuushäiriö? Se ei ole mitään kivaa luettavaa, enkä jaksa uskoa että 10v lapsellasi se olisi. Voi olla ihan niin että, lapsesi on vaan k*sipää ja huonosti kasvatettu.

Laita laitokseen ja uutta putkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako ihan älyttömiä raivareita? Kaikki lapset saa tietysti mutta epävakaan persoonallisuuden omaavilla ne on ihan jotain muuta kuin normaaleja.

Sen takia kysyn kun tuntuu etten pärjää lapsemme kanssa (täyttää 9-v.) Tulee paha henkinen olo itsellekin hänen puolestaan. Aina ollut tempperamenttinen tapaus. Ei osaa yhtään vain hillitä raivonpuuskiaan kun tulee pahalle päälle. Näitä tilanteita ilmenee etenkin jos on nälkäinen tai väsynyt. Hermot ei yhtään kestä. Reagoi hyvin vahvasti jos esim. sanon hänelle painokkaammin niin saa raivokohtauksen tästä. Joskus vihanpuuska purkautuu niin että satuttaa minua jollainlailla (nipistää, läpsii). Ei kuuntele ja sulkee korvat jne. kun yritän puhua järkeä. Alan itsekin väsyä tähän.... enkä tiedä mitä tehdä. Perheneuvolaan olemme yhteydessä mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Ap

Voi olla neurologista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako ihan älyttömiä raivareita? Kaikki lapset saa tietysti mutta epävakaan persoonallisuuden omaavilla ne on ihan jotain muuta kuin normaaleja.

Sen takia kysyn kun tuntuu etten pärjää lapsemme kanssa (täyttää 9-v.) Tulee paha henkinen olo itsellekin hänen puolestaan. Aina ollut tempperamenttinen tapaus. Ei osaa yhtään vain hillitä raivonpuuskiaan kun tulee pahalle päälle. Näitä tilanteita ilmenee etenkin jos on nälkäinen tai väsynyt. Hermot ei yhtään kestä. Reagoi hyvin vahvasti jos esim. sanon hänelle painokkaammin niin saa raivokohtauksen tästä. Joskus vihanpuuska purkautuu niin että satuttaa minua jollainlailla (nipistää, läpsii). Ei kuuntele ja sulkee korvat jne. kun yritän puhua järkeä. Alan itsekin väsyä tähän.... enkä tiedä mitä tehdä. Perheneuvolaan olemme yhteydessä mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Ap

Voi olla neurologista.

No olen miettinyt sitäkin mutta adhd:a ei voi olla koska omaa todella hyvän keskittymiskyvyn (ympäristön tulee olla vain rauhallinen). Koulussa on todella hyvä ja toimii siellä opettajan mukaan moitteettomasti. Siksi on niin outoa että miksei kotona sitten mikään toimi. Joskus jää omaan haavemaailmaansa jumiin, on siivoton ja jättää tavarat levälleen. Eniten tosiaan rassaa meitä vanhempiakin tottelemattomuus ja uhmakkuus ja tietynlainen laiskuus. Herkkä lapsi (melkeinpä yliherkkä) ja olen miettinyt onko se pohjana noille raivokohtauksille. Ap

Ei ole . Se on vaan ihmisten keksimä haukkumanimi . Niinku täällä kaikkia haukutaan jollakin nimillä. On hyviä tekoja pahoja tekoja ja kaikki tekee välillä molempia sitten on vihaa väkivaltaa erikseen.

Monia tavallisia uhreja masentuneita nimitellään näillä häiriö nimillä ihmisiä jotka ei ole ikinä tehnyt pahaa toisille ei lyönyt ei mitään .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako ihan älyttömiä raivareita? Kaikki lapset saa tietysti mutta epävakaan persoonallisuuden omaavilla ne on ihan jotain muuta kuin normaaleja.

Sen takia kysyn kun tuntuu etten pärjää lapsemme kanssa (täyttää 9-v.) Tulee paha henkinen olo itsellekin hänen puolestaan. Aina ollut tempperamenttinen tapaus. Ei osaa yhtään vain hillitä raivonpuuskiaan kun tulee pahalle päälle. Näitä tilanteita ilmenee etenkin jos on nälkäinen tai väsynyt. Hermot ei yhtään kestä. Reagoi hyvin vahvasti jos esim. sanon hänelle painokkaammin niin saa raivokohtauksen tästä. Joskus vihanpuuska purkautuu niin että satuttaa minua jollainlailla (nipistää, läpsii). Ei kuuntele ja sulkee korvat jne. kun yritän puhua järkeä. Alan itsekin väsyä tähän.... enkä tiedä mitä tehdä. Perheneuvolaan olemme yhteydessä mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Ap

Nostetaan.

Meillä aivan sama tilanne, 9-vuotias lapsi. Perheneuvolassa ollaan asiakkaina...Vähän hitaasti homma etenee siellä (tapaamiset, yms.), mutta parempi tämäkin kun ei mitään. Työntekijät itse ovat ihania ja haluavat auttaa. Lyöminen on kyllä jäänyt pois - satunnaisesti saattaa tilanteissa puristaa kovasti, mutta päästää irti kun hänelle kertoo että se sattuu- mutta raivonpurkaukset ovat suuria. Ajoittain purkaa tunnetilansa sisarruksiinsa (läpsii, puristaa, potkii) - nämä verhoaa "vahingon" piikkiin. Näihin tottakai puututaan. Välillä parempia hetkiä, välillä tilanteet kumuloituu. Voimakas tarve tietää, osata, olla oikeassa vaikka sillä ei käytännön merkitystä olisikaan. Esim. pari päivää sitten etsin juustohöylää, totesin, että taitaa olla astianpesukoneessa. Lapsi syöksyi laatikoille ja sanoi että hän tietää missä se on. Hän löytää sen. Totesin neutraalisti, että kyllä se on pesussa - muistin että laitoin sen koneeseen. Seurauksena laatikon paiskaaminen voimakkaasti kiinni ja järjetön suuttuminen eikä osaa rauhoittua. Vastaan sanotaan ihan vain vastaan sanomisen vuoksi.

Eniten harmittaa nähdä, kuinka raskasta tämä lapselle itselleen on. Tajuaa oman toimintansa menevän täysin yli laidan ja saavan järjettömät mittasuhteet, mutta ei pysty sitä siitä huolimatta pysäyttämään. Kokee tästä huonommuutta. Ja kyllä, kehuja saa arjessa, esim. kun tilanteet menevät paremmin tai onnistuu hillitsemään itseään. Silloin saattaa onnistumisesta kapsahtaa kaulaan❤️. Hyvinä päivinä lapsen kanssa on hyvä puheyhteys (pystytään puhumaan kavereista, koulusta, mikä on ollut kivaa/huonoa tässä päivässä. Puhutaan myös näistä räjähdystilanteista pystyy niitä itsekin järkevästi miettimään), huonoina ei ota mitään vastaan. Ihan kuin ei haluaisi ottaa apua vastaan, vaan "minä hoidan omat asiani itse, osaan kyllä."

Muutaman vuoden takaisesta on toki edetty, mutta tuskaisen hidasta ja kuormittavaa - niin lapselle kuin vanhemmille ja sisaruksille. Koskaan ei tiedä mistä normaalista/arkisesta asiasta kuppi kaatuu nurin ja maailmanloppu tulee. On sanonut, että hänen on tosi vaikeaa myöntää olevansa väärässä ja oma toiminta näissä räjähdystilanteissa harmittaa kovasti, muttei voi niille mitään. Tempperamenttinen ja kovatahtoinen on ollut aina.

Pershäiriö johtuu varhaislapsuuden kokemuksista ja kehittyy aikuisena

Ehkä lapsesi olisi hyvä elää jokin muun kanssa, sukulainen, sijaisperhe?

Ei voi olla. Persoona kehittyy vielä.

No toki voi olla ennusmerkkejä pers.häiriöstä, mutta lapsen persoona kehittyy vielä eikä lopulta tiedä miten tasapainoiseksi kasvaa. Miettisin add/as-kirjon ongelmaa. Jos on yliherkkyyttä niin jos vain kuormittuu todella helposti eikä pysty enää sitten säätelemään itseään kun aistit ovat ylikuormittuneet. Koulussa voi mennä hyvin kun lapsi pinnistelee ja pinnistelee siellä, mutta kotona räjähtää heti kun on ylikuormittunut. Voisi miettiä millä kaikilla keinoilla aistiylikuormitusta saisi vähennettyä.