Lue keskustelun säännöt.
Oletteko saaneet mieheltänne (puolisoltanne) tukea, kun lapset ovat lähteneet kotoa?
03.09.2021 |
Minusta tuntuu, että mies ei ymmärrä tai välitä minun tunteistani yhtään tässä tilanteessa. Hän on maanviljelijä ja on pellolla päivät pitkät niin myöhään kuin valoa piisaa tai ainakin jossakin ulkotöissä. Minulla ei ole työni (kotona tehtävää työtä) lisäksi mitään muuta. Harrastuksetkin ovat koronan takia tauolla. Tuntuu, että millään ei ole mitään väliä eikä minua tarvita. Eroa tässä mietin, tosin se on ollut mietinnässä jo kauan aikaisemminkin. Kyse ei siis ole vain siitä, että koti on lapsista tyhjä, vaan myös meidän suhteestamme, joka on jo kauan ollut petseellään. Ja kyllä, olen tämän saman sanonut myös miehelle. Eipä ole ottanut juurikaan kantaa asiaan.
Kommentit (88)
Miksi sinulla ei ole mitään muuta kuin työ? Korona ei käy tekosyyksi, kyllä aikuisen ihmisen pitää keksiä tekemistä ja harrastuksia vaikka nyt jotkut ryhmät ovatkin tauolla.
Älä nyt missään nimessä ala syyllistää lapsia yksinäisyydestäsi. Oma äitini teki niin ja pilasi ensimmäiset vuoteni omillani. Totut kyllä tilanteeseen ja jonkin ajan päästä tuntuu täysin luonnolliselta että lapset asuvat muualla. Siihen asti, pidä itsesi kiireisenä jos et kestä toimettomuutta. Parisuhteeseenne en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
Voi tsiisus taas kerran. Hanki jotain elämää ap! Ja hae masennuslääkitys samalla. Sinun ongelmasi eivät johdu nyt miehestäsi tai lapsista, vaan sinulla on liikaa aikaa kaikkeen turhuuksiin.
Mitä harrastuksia nyt muka vielä on tauolla koronan takia? Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla mennään lähes normaaliin tapaan ja ihan kaikkea tekemistä löytyy, jos vain haluaa tehdä. Jos ei halua, niin tottakai sitä voi käyttää aikaansa valittamiseenkin, mutta se on sitten oma vika.
Tottakai sitä on ensin tyhjän tuntuinen elämä, kun lapset muuttavat pois helmoista, mutta ainakin minä olin varautunut siihen jo muutaman vuoden ennenkuin asia tapahtui. En kaivannut siihen mitään tukea, vaan olin onnellinen, kun kaikkien elämä oli kohdallaan ja lapset olivat päässeet hyvillä mielin opiskeluiden pariin.
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
On se haikeaa, kun yksi vaihe loppuu ja poikaset lentävät pesästä, mutta juuri sitä vartenhan on yhdessä harjoiteltu elämäntaitoja. Olisin ennemmin huolissani, jos lapset eivät haluaisi itsenäistymään, vaan möllöttäisivät kotona vielä vaikka 25 vuotiaana. Meillä niin ei ainakaan tapahdu, vaan työnnän viimeisenkin lapsen maailmaan ajoissa.
Itse olin perheen nuorin ja lähdin kotoa pois vasta 21 vuotiaana. Vanhempani olivat pistäneet yläkerran huoneeni uuteen käyttöön varmasti viikon sisällä ja oli ihana nähdä, että asia oli heille myönteinen.
Et osaa erottaa omia ja parisuhdeongelmia toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on maanviljelijän kiireisimmät ajat käsillä. Töitä tehdään niin kauan kuin valoa ja sopivaa säätä riittää. Omituinen aloitus.
Tietenkin. Vuoden verran oli outoa, kun oli niin hiljaista ja helppoa (ainokainen on nepsy), kahden jälkeen en osaisi enää kuvitella kolmea aikuista saman katon alle. Hanki ihmeessä muutakin sisältöä elämään kuin lapset ja työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millasta tukea olet vailla? Meiltä on 4 lasta muuttanut omilleen ja onhan se ollut vähän haikeeta mutta silti hyvä asia. Lapset pärjää hienosti omillaan, eikä me vanhemmatkaan mitään tukea olla tarvittu.
Hanki kissa tai koira. Ota Netflix kanava. Mene kirjastoon tai kampaajalle. Älä uhriudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Vuoden verran oli outoa, kun oli niin hiljaista ja helppoa (ainokainen on nepsy), kahden jälkeen en osaisi enää kuvitella kolmea aikuista saman katon alle. Hanki ihmeessä muutakin sisältöä elämään kuin lapset ja työ.
Eihän nepsy voi asua itsenäisesti.
Ja taas kukaan ei vastaa alkuperäiseen kysymykseen.
Toiset sopeutuvat paremmin elämänmuutoksiin kuin toiset. Ymmärrän hyvin ap:n kannan, kun hän ei hypi riemusta, kun koti on tyhjä, vaikka onkin hienoa, että lapset ovat onnellisesti omillaan. Onhan se raju elämänmuutos, kun talo on tyhjä ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Vuoden verran oli outoa, kun oli niin hiljaista ja helppoa (ainokainen on nepsy), kahden jälkeen en osaisi enää kuvitella kolmea aikuista saman katon alle. Hanki ihmeessä muutakin sisältöä elämään kuin lapset ja työ.
Eihän nepsy voi asua itsenäisesti.
Kyllä tämä nyt vaan asuu. Arki ei töki paitsi opinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Vuoden verran oli outoa, kun oli niin hiljaista ja helppoa (ainokainen on nepsy), kahden jälkeen en osaisi enää kuvitella kolmea aikuista saman katon alle. Hanki ihmeessä muutakin sisältöä elämään kuin lapset ja työ.
Eihän nepsy voi asua itsenäisesti.
Tietenkin voi. Suomessa on valtava määrä perheellisiä ADD/ADHD aikuisia.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Vuoden verran oli outoa, kun oli niin hiljaista ja helppoa (ainokainen on nepsy), kahden jälkeen en osaisi enää kuvitella kolmea aikuista saman katon alle. Hanki ihmeessä muutakin sisältöä elämään kuin lapset ja työ.
Eihän nepsy voi asua itsenäisesti.
Mikä on nepsy?
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
Ikävä omia lapsia, läheisiä ihmisiä, joiden kanssa on asunut monta vuotta. Onko siinä jotain kummallista?
Mitä muuta sisältöä teillä on elämässä kuin lapset ja työ? Raamatussakin sanotaan, että lisääntykää ja täyttäkää maa...
Näyttää samassa tilanteessa olevat lähteneen itse opiskelemaan. Eli isojen perheiden maatilojen äidit.
En tajua, miten miehesi tässä voisi muuten tukea kuin ymmärtämällä niitä valintoja, mitä itse päätät tehdä.
Lähde menemään sitten, yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
Ikävä omia lapsia, läheisiä ihmisiä, joiden kanssa on asunut monta vuotta. Onko siinä jotain kummallista?
Näinpä minäkin sen ajattelen. Kaksikymmentä vuotta olette olleet toistenne elämässä ja yhtäkkiä lasta/nuorta ei olekaan enää siinä lähellä, niin onhan se järkytys. Meidänkin nuoret asuvat yli kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ei siis joka päivä tavata, ei edes joka viikko. Ap
Kysyt tuollaista av-palstalta?