Missä vaiheessa parisuhde väljähtyy? Milloin intohimo katoaa?

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja parisuhteemme ei ole vielä väljähtynyt. Itsestä se on aätåmäkin asia kiinni aika pitkälle. Sinåbolet puolet parisuhteesta ja jos et tee mitään sen eteen, niin ei toisenkaan tarvitse tehdä.

Kahden vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja parisuhteemme ei ole vielä väljähtynyt. Itsestä se on aätåmäkin asia kiinni aika pitkälle. Sinåbolet puolet parisuhteesta ja jos et tee mitään sen eteen, niin ei toisenkaan tarvitse tehdä.

Tämä on sinun näkemyksesi. Miehellä voi olla toinen näkemys.

Minulla takana kaksi avioliittoa. Ensimmäinen kesti 20 vuotta ja tässä toisessa kohta kymmenes vuosi täynnä.

Intohimo. Eli halu repiä vaatteet toisen päältä, kesti sen pari vuotta. Eli voisi sanoa, että niin kauan kuin rakastuminenkin kesti. Seksi sitä vastoin on ollut aina.

Ekassa liitossa miehellä oli korkeampi libido. Muista, että ekat kymmenen vuotta seksiä oli 2-3 kertaa viikossa ja lopussa kerran viikossa. Viimeiseen iltaan asti. Samoin pusut ja lusikassa nukkumiset, mutta eihän niillä ole mitään tekemistä intohimon kanssa.

Tämän toisen miehen kanssa ensimmäinen1-2 vuotta oli sanoinkuvaamatonta. Olimme kuin kanit. Koko ajan ja tuntikausia. Parin vuoden jälkeen se vakiintui kertaan viikossa ja näillä edelleen mennään. Katsomme telkkaria käsi kädessä.

Eli en ymmärrä yhtään, mistä sinä puhut. Laiskuudesta vissiin.

Eihän parisuhde voi olla samanlainen 25 vuoden päästä kuin se oli alussa. Mikään ei ole enää samaa, ne ihmiset ovat kasvaneet ja muuttuneet, he ovat kokeneet erilaisia asioista matkan varrella jne.

Myös se intohimo on erilaista sitten myöhemmin. Joku voi sanoa sitä intohimon katoamiseksi mutta minä sanon sitä intohimon muuttumiseksi. Se ei ehkä ole yhtä räiskyvää ja kaikenkattavaa mutta se voi taas olla eri tavalla sytyttävää. 

Kolme vuotta, sitten alkaa alamäki. Eikä siinä oikeen mitään voi tehdä, jos toinen ei halua.

Mieheni on paras ystäväni ja parisuhteemme on hyvin lämmin. Hyvää seksiä on, läheisyyttä on paljon, naurua riittää ja juttua löytyy aina.

Lapsemme ovat jo isoja, kaksi heistä on jo aikuisiakin, ja perheemme on upea. Meidän molempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa reilusti yli 50 vuotta ja heidän parisuhteetkin ovat hyvin lämpimiä.

Kun hääkakku on leikattu (ilman avioehtoa), talo rakennettu soramontun laidalle, 2 farmari-Volvoa ostettu, koira hankittu ja Joonas 2 v:n pikkusisko Milla on syntynyt. Silloin römpsä liimataan kiinni ja aletaan etsiä miehestä vikoja, koska se ei olekaan laatikkoleukainen avaruuskirurgi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja parisuhteemme ei ole vielä väljähtynyt. Itsestä se on aätåmäkin asia kiinni aika pitkälle. Sinåbolet puolet parisuhteesta ja jos et tee mitään sen eteen, niin ei toisenkaan tarvitse tehdä.

Tämä on sinun näkemyksesi. Miehellä voi olla toinen näkemys.

Täh? Mieheni on hyvin mielellään kanssani ja arkemme on oikein mukavaa. Meillä on yhteisiä hyviä ja mielenkiintoisia harrastuksia, mutta molemmilla on tietenkin myös omat juttunsa, kuten työnsä. Arvostamme toisiamme ja ei meillä kukaan kiukuttele. Lähipiirissämme on hyvin paljon tällaisia pitkään yhdessä olleita pariskuntia, jotka elävät hyvää elämää yhdessä. :)

Intohimo on kausittaista. Kipinä syttyy aina uudelleen kuivan kauden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kun hääkakku on leikattu (ilman avioehtoa), talo rakennettu soramontun laidalle, 2 farmari-Volvoa ostettu, koira hankittu ja Joonas 2 v:n pikkusisko Milla on syntynyt. Silloin römpsä liimataan kiinni ja aletaan etsiä miehestä vikoja, koska se ei olekaan laatikkoleukainen avaruuskirurgi.

Sinäkö olet tämän liimarömpsän poika? Se äiteen nurkissa vielä neljäkymppisenäkin hyvin viihtyvä neitsykäinen, jolla ei ole oikein mitään. Jaxuhalit!

Olen liki viisikymppinen ja en todellakaan jaksaisi naida kovin usein, pari kertaa viikossa on ehdoton maksimi. Läheisyyttä voi olla muutenkin ja se läheisyys on lämmittävää.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta, sitten alkaa alamäki. Eikä siinä oikeen mitään voi tehdä, jos toinen ei halua.

Viisi vuotta, pari kertaa jo ollut sama homma niin vika lienee minussa.

Siinä kohtaa, kun pappi sanoi amen. 

Seuraavana aamuna.

16 vuotta takana, ei ole kadonnut. Muuttunut kyllä; ei räisky niin näyttävästi, mutta palaa vakaammin.

Vierailija kirjoitti:

Olen liki viisikymppinen ja en todellakaan jaksaisi naida kovin usein, pari kertaa viikossa on ehdoton maksimi. Läheisyyttä voi olla muutenkin ja se läheisyys on lämmittävää.

Mieti jos ei ole mitään vuosiin, ei seksiä eikä läheisyyttä. Kun toinen ei halua. Ja lopulta ei toinenkaan, ainakaan puolisonsa kanssa. Kun on vain arki, ilman toivoakaan mistään muusta

Vierailija kirjoitti:

Kun hääkakku on leikattu (ilman avioehtoa), talo rakennettu soramontun laidalle, 2 farmari-Volvoa ostettu, koira hankittu ja Joonas 2 v:n pikkusisko Milla on syntynyt. Silloin römpsä liimataan kiinni ja aletaan etsiä miehestä vikoja, koska se ei olekaan laatikkoleukainen avaruuskirurgi.

Avaruuskirurgi xD xD xD

Vierailija kirjoitti:

Kun hääkakku on leikattu (ilman avioehtoa), talo rakennettu soramontun laidalle, 2 farmari-Volvoa ostettu, koira hankittu ja Joonas 2 v:n pikkusisko Milla on syntynyt. Silloin römpsä liimataan kiinni ja aletaan etsiä miehestä vikoja, koska se ei olekaan laatikkoleukainen avaruuskirurgi.

Tekeekö avaruuskirurgi leikkauksia avaruudessa?? Vai millainen ammatti tuossa on kyseessä?

Ja olisin myös halunnut tietää tuosta laatikkoleuasta sen verran että, onko se leuka niinkuin pahvilaatikkomainen, vai niinkuin haarukka-veitsi-lusikka laatikkomainen?

Olemme olleet vasta vajaa 10 v yhdessä, mutta ei ole täysin väljähtänyt. Yhtä paljon ei perhosia vatsassa hyrrää ja toisen seurassa jännitä kuin aivan alussa, mutta kyllä nautin mieheni seurasta ja suutelusta ja seksistä ja kaikesta muustakin. En ole kyllästynyt häneen. "Jaksatko vielä syttyä puolisostasi, kaipaatko hänen kosketustaan, onko teillä vielä suhteen eroottista puolta jäljellä?" Kaikkeen kyllä. Meillä on myös lapsia, nuorin 3 v, ei enempää aiota hankkia. Meillä ei ole ollut kriisiä oman itsensä, vapautensa ja parisuhteen dynamiikan kanssa tai siinä miten näemme toisemme lapsen saamisen ai muidenkaan elämänmuutosten jälkeen. Tietysti muutumme, mutta emme ole muuttuneet niin paljon. Riippuu ihmisten arvoista tietysti, joillakin menee pää aivan sekaisin esim. lapsen saannin jälkeen eikä olla varmoja kuka "minä" olen ja miten minut nähdään (vertailu omaan käsitykseen esim. yleisesti äitiydestä) Meillä lapset ovat arvostettu, luonnollinen osa elämää, muttei nähdä kaikkea vain vanhemmuuden kautta. Aika vähän on sinällään muuttunut. Ehkä sekin vaikuttaa kun on oikeasti ollut tosissaan ihastunut ja rakastunut eikä vain rakennellut kulisseja.