Saanko potea pahaa mieltä siitä, että minä jäin lapsettomaksi, ja ex saa lapsen uuden naisensa kanssa?
Yritimme ex-mieheni kanssa lasta useita vuosia, mutta sitä onnea ei meille suotu. Hoidoissakin kävimme, mutta niistä ei ollut apua. Lopulta avioliittomme kaatui, ja erosimme hieman yli vuosi sitten.
Exäni tapasi vajaa puoli vuotta eromme jälkeen nykyisen avopuolisonsa, ja luin juuri somesta, että he odottavat nyt lasta. Uusi nainen ei kaiken kukkuraksi ole ollut edes varma, haluaako lapsia, ja ilmoittavatkin tämän olevan ”iloinen vahinko”.
Minulla on ihan pohjattoman paha mieli, vaikka totta kai olen exän puolesta myös onnellinen. Mutta ennen kaikkea katkera siitä, että miksei minulla ja exälläni tärpännyt. Saanko olla tästä luvan kanssa pahoilla mielin, saanko sanoa sen ääneen? Ja mikä on se ajatus, millä pääsen tästä katkeruudesta yli..
Kommentit (13)
Et saa olla. Juttele velojen kanssa elämänlaadusta, tai eronneiden etävanhempien. Kyllä se mielesi siitä paranee.
Ilmeisesti se miehen uusi kyllä tahtoi lapsia kun antoivat raskaudelle noin pian mahdollisuuden. Osalle vain tekee tiukkaa sanoa ääneen toivovansa lapsia heti vasta tapaamansa ihmisen kanssa, mutta ihan tietoinen vahinkohan tuo on ollut ja lapsi haluttu. Kaikille ei ole niin nökönuukaa hoidetaanko lapsi sitten loppujen lopuksi yhdessä vai erikseen, että sitä ei yritetä liian tarkkaan suunnitella kun lopulta sitä ei voi kuitenkaan taata.
Mutta olisin itsekin katkera ja kateellinen jonkin aikaa aivan varmasti. Normaaleja, vähemmän viehättäviä tunteita, joita kuka tahansa kokisi asemassasi. Pääset yli. Tsemppiä!
Saat olla pahalla mielellä. Ihan sallittua. Hali <3
Olen samassa tilanteessa. Ehdotin itse eroa, koska tiesin, että mies haluaa isäksi ja en enää jaksanut hoitoja. Lapsettomaksi jäin, välit eksään ovat hyvät. Mies meni naimisiin eron jälkeen ja sai lapsen nopeasti. Melkein itku pääsi, kun eräs tuttava kysyi, miltä asia minusta tuntuu. Oli ensimmäinen ikinä, joka kysyi minun tuntemuksiani. Mietin usein, miksi elämä meni näin. Miehen puolesta olen onnellinen.
Tee perätön lasu kostoksi. Niin minäkin tein.
”..miehen puolesta olen onnellinen...”
Katin kontit, tuota en jaksa ymmärtää. Katkera ja loukkaantunut, sitä minä olisin. Katkera elämälle ja tapahtuneelle. Kenenkään puolesta en väittäisi olevani onnellinen!
Saa olla surullinen ja pettynyt siihen, miten oma elämä meni. Katkeraksi ja kostonhimoiseksi nartuksi ei saa alkaa.
Ihan ymmärrettävää kokea katkeruutta ja surua tuosta asiasta. Sen sijaan tunteiden purkaminen esim exälle tai somessa ei olisi oikein, kaverille sen sijaan kyllä. Mutta ap nyt ei vaikuta sellaiselta joka alkaisi asiasta julkisesti riehua.
Vierailija kirjoitti:
”..miehen puolesta olen onnellinen...”
Katin kontit, tuota en jaksa ymmärtää. Katkera ja loukkaantunut, sitä minä olisin. Katkera elämälle ja tapahtuneelle. Kenenkään puolesta en väittäisi olevani onnellinen!
Niin, tolta se tuntuu, kun asia on tuore. Sitten kun sen on käsitellyt ja hyväksynyt, niin että on sinut asia kanssa, pystyy ihan vilpittömästi olemaan myös onnellinen toisen puolesta.
Saa tietenkin olla pahalla mielellä, ei tunteita voi olla tuntematta. Elämä on rasittavaa.
Nuorena minulle kävi niin, että minua painostettiin toivotun lapsen aborttiin. Abortin tehtyäni sain kuulla päivien päästä, että se entinen poikaystäväni ja syntymättömän lapsen isä on saamassa 6 kk päästä vahinkolapsen toisen naisen kanssa ja nainen aiki lapsen pitää. Oli aivan helv*tin kirpeää seurata onnitteluja somessa raskaus- ja ristiäispäivityksiin kun odotusrauhan mahdollistamiseksi minut oli uhkailtu aborttiin. Kaikenlaista pahaa haudoin samalla kun olin menettänyt kaiken itsearvostuksenikin. Lapsi oli sitten sairas ja täytyy myöntää, etten voinut olla ajattelematta, että sairaan lapsen he ansaitsivatkin vaikka samalla tuntui pahalta, että oli syntynyt tuollaiseen tilanteeseen. Lapselle tehtiin joitakin leikkauksia ensimmäisinä vuosina ja nykyisin on ilmeisesti täysin terve. Parisuhde heillä ei kestänyt, ihan oikein sekin. Aina muiden raskauksista ei todellakaan osaa iloita.
Saat olla pahalla mielellä! Tunteille ei voi mitään ja ne kannattaa hyväksyä, mutta siihen voit toki vaikuttaa, miten toimit sen pohjalta. Puhu ystävällesi tai muulle luotettavalle henkilölle tunteistasi, se usein helpottaa. On ymmärrettävää, jos sinulla on katkera fiilis. Siihen auttaa hiljalleen hyväksyä asia, sen ei tarvitse tapahtua heti, vaan rauhassa pohdinnan kautta.