Partio ja uskonnollisuus
Hei,
moni kaverin lapsista on aloittanut tänä syksynä partion. Me olemme uskonnoton perhe, joten partion uskonnollisuus vähän häiritsee? Onko partio kristillinen järjestö? Miksi partiolupauksessa luvataan uskollisuutta jumalalle?
Kommentit (15)
Meillä partio toimii aika tiiviisti seurakunnan kanssa, mutta aika vähän itse toiminnassa uskonnollisuus näkyy. Partiolupaus annetaan kirkossa, ja kokoontumiset ovat seurakunnan tiloissa. Kokoontumisen lopuksi lausutaan tämä "Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä illasta - se oli kiva". Mutta siinäpä se sitten onkin.
Olen vetänyt sudenpentulaumaa muutaman vuoden, ja voin kertoa meidän lippukunnan tavoista hieman. Seurakunta on lippukunnan taustayhteisä, ja kerran vuodessa partiolaisten kirkkopyhänä muutama vapaaehtoinen muksu menee kirkkoon keräämään kolehtia.
Laumaillan päätteeksi lausutaan: "Hyvää yötä, onni myöstä..." eli tuosta ollaan jätetty se Jeesus pois.
Retkillä ja leireillä lauletaan ruokalaulu, joka saattaa olla uskonnollinen tai sitten vain ihan "Hiljaa aasi laulaa syömään mennessään..". Riippuu varmaan tosi paljon laulattajasta, mikä laulu valitaan.
Iltahartauksissa korostetaan usein reilua peliä, toveruutta, luonnon kunnioittamista ja tällaisia yleisiä asioita, mutta jos hartautta sattuu vetämään "uskovaisempi" partiolainen, sisältö voi olla kristinuskon hengessä.
Joulun alla vietettävä puurojuhla saattaa olla uskonnollisempikin. Viime aikoina papit ovat hanakasti tulleet mukaan ja saavat käyttää siellä puheenvuoronsa - yhteistyötähän tässä tehdään.
Summa summarum: riippuu kovasti vetäjästä, keskustele hänen kanssaan. Arkipäivän partioinnissa uskonto ei paljon näy, mutta "virallisemmisssa" tapahtumissa nostaa päätään.
partiolle? Jokin luontokerho?
Onkohan sitä enää?
ettei sellaista vaihtoehtoa taida olla. Se, mikä partiossa on hyvää, yhteisöllisyys, vertaisjohtajuus, tekemällä oppiminen ja "tekemisen meininki", rempseän ennakkoluuloton suhtautuminen leikkiin vanhempanakin, taitaa esimerkiksi Luontoliiton toiminnasta puuttua.
On sitten vaan mentävä mukaan ja suodatatteva uskontoasiat (keskusteltava johtajan kanssa, onko jotain erityisiä tapahtumia, jotka kannattaa jättää kokonaan väliin, jos ovat korostuneen hengellisiä jne.) tai jäätävä vaille elämyksiä. Ikävä juttu, mutta kokeakseen ihanan hetken kaverien kanssa nuotiolettuja paistellen, on siis siedettävä tuota mukava kulkevaa kristinuskoa...
Useissa tapauksissa seurakunta on tarjonnut partiolaisille tilat toiminnalleen, mikä on hyvä asia koska ei yhteiskunnalla ole resursseja tälläiseen toimintaan.
Oma kohtaisesti emme lapsille uskontoa "opeta" mutta emme sitä myöskää "välttele". ruokalauluissa emme myöskään laula Jumalasta ym. vaan Esim. pikku aasi laulaa tai peruna on pyöreä.
Vaikka partiolupauksessa luvantaan jumalaalle, niin myös isänmaalle ja ihmiskunnalle. Ei kaikkea tarvitse aina ottaa niin kirjaimellisesti.
Partio antaa kuitenkin lapselle ja nuorelle niin paljon eväitä elämään.
järjestämiä juttuja, eikä siinä mitään, niin että sen verran voisi lapsensa suvaitsevaisuutta kasvattaa, että tämä oppisi kestämään sen verran uskonnollisuutta kuin mitä partiossa on. Se nimittäin ei todellakaan ole mitenkään rajuimmasta päästä.
Minusta Suomessa asuvan pitäisi jo sen verran tietää suurimman täkäläisen uskonnon harjoittamisesta jo ihan yleissivistyksen vuoksi, mitä partiossa tulee esille. Eikä kukaan pakota rukoilemaan mukana, jos muut rukoilevat.
Itse olen ollut mukana lippukunnassa, jossa uskonnollisuus ei ollut lainkaan esillä tavallisissa kokoontumisissa. Lupauksenantotilaisuus oli kirkossa, mutta ei siihenkään osallistunut kuin ehkä 1/3.
myös partiolainen, partiolaisuus on kulkenut elämässäni jo 28-vuotta. Uskonnollisuudesta haluaisin sanoa sen, että samoin kuin monet tuossa aiemmin sanoivat, seurakunta on usein taustayhteisönä antaen kokoontumispaikkoja ja rahallista tukea toimintaan odottamatta vastapalvelua (muuta kuin toivovat toiminnan jatkuvan alueellaan). Meillä lippukunnassa emme uskonnollisuutta harrasta. Isompien kanssa keskustelemme eri uskonnoista, ihan yleissivistyksen nimissä ja suvaitsevuuden merkeissä. Jos joskus tapahtuma järjestetään kirkon tiloissa, ilmoitetaan siitä vanhemmille ja ne jotka haluavat jäädä pois, voivat niin halutessaan tehdä. Todella usein ilmoittaessamme paikan puuttumista, jolloin srk:n tilat tulevat kysymykseen, tulee vanhemmilta ideoita tapahtumapaikoiksi, joten kirkon tiloja emme ole juurikaan edes tapahtumiin tarvinneet! Samoin, iltahartaus on ehkä väärä sana kuvaamaan iltaseremoniaa, ehkä parempi olisi rauhoittumishetki päivän päätteeksi. "Hyvää yötä, onni myötä, kiitos tästä illasta...", on loppulorumme.
Mitä siis haluan sanoa. Lippukuntia on erilaisia. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä oman asuinalueesi toimintaan ja kysyä toimintatapoja. Sillä se selviää ja saatte selville onko partio hyvä harrastus teille. Itse olen saanut elämäni parhaat kokemukset ja mahdollisuudet partiossa ja työelämääni olen saanut paljon tukea partiolaisuudesta, johtamistaidot, esiitymistaidot, eri tilanteissa toimiminen ja tilanteiden hallitseminen mm.kriisitilanteissa ovat olleet korvaamaton oppimiskokemus partion kautta.
oikein kynsin ja hampain uskonottomuudestaan kiinni pitävälle. Voi olla parempi että semmoisten lapsille on parempi etsiä joku muu kanava oppia solmuja ja hyviä tapoja.
lapsen ekalla partiokerralla, että partiolla on uskonnon kanssa tekemistä. Lapsi ei kuulu kirkkoon, mutta saa toki osallistua tuollaisiin pienimuotoisiin juttuihin, kun ei se häntä itseään häiritse. Eipä partiotakaan tunnu häiritsevän se, että meidän perheeltä ei tule kirkollisveroja...
Omassa lapsuuden lippukunnassani uskonnollisuus näkyi mm. tapaamisten loppulorussa ("Jeesus myötä"), ruokalauluissa ("Ei janoa hän milloinkään") ja jumalanpalveluksissa, joissa siis käytiin aina joskus ja jouluna. Muistaakseni leirien lipunnostossakin oli joku uskonnollinen teema mukana. Nykypäivänä ja ateistina en laittaisi lastani tällaiseen toimintaan mukaan, sillä se on selvästi tunnustuksellista.
Mutta mieheni lippukunnassa ei uskonnollisuus näkynyt käytännössä millään tavalla. Heillä panostettiin erätaitoihin, luonnossa liikkumiseen, itse tekemiseen ja yleensäkin aktiiviseen elämäntapaan. Me tytöt puolestaan istuimme "kolossamme" opiskelemassa tähdistöä kirjoista... Eli kannattaa ehdottomasti ottaa vaikkapa lippukunnanjohtajaan yhteyttä ja kysellä mitä asioita pitävät tärkeinä omassa toiminnassaan. Muuten voi mennä syteen tai saveen.
leikkivät, pelaavat, ovat ulkona, laulavat (ihan tavallisia, ei uskonnollisia lauluja). Emme ole uskonnollinen perhe, enkä tykkäisi siitä, että partiossa on uskonto esillä. Onneksi meidän lippukunnassa se ei ole.
joista aika iso osa on luterilaisia seurakuntia, mutta onpa joukossa myös ortodoksisia ja vapaakirkon seurakuntia. Seurakuntien näkökulmasta ne lippukunnat, joita seurakunta tukee, ovat kyllä osa seurakunnan nuorisotyötä. Onpa joissakin seurakunnissa jopa palkattuja partiotyöntekijöitä. Tämä siis seurakunnan näkökulmasta.
Toisaalta, partio on, kuten joku sanoikin, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö. Omassa toiminnassa noudatetaan suvaitsevaisuuden ihanteita, ("etsiä ystäyyttä yli rajojen", yms.) joten kyllä partion uskontokasvatus tähtää oman uskon arvostamiseen, hengelliseen kasvuun ja ennen muuta suvaitsevaisuuteen toisin ajattelevia kohtaan.
Kysy siis omasta lippukunnastasi, mikä sen taustayhteisö on, ja miten uskonto toiminnassa näkyy!
T: Kristitty partiolainen
Partioliikkeeseen kuuluu ihan kiinteästi. Hartaushetket yms. kuuluu siihen toimintaan. Toisaalta, eipä 16 vuotta partiossa saanut minua käännytettyä. Niitä virsiä ja muita hengellisiä lauluja tuli veisattua mukana ihan vaan sen takia kun muutkin lauloi, niillä ei ollut minulle mitään syvempää merkitystä. Olen jopa itse vetänyt hartaustuokioita sen enempää ajattelematta itse sisältöä.