Oletko joskus ihmetellyt jotain mielleyhtymääsi?
Äsken juttelin tuttavan kanssa sähköpostitse jostain mitä hänen kumppaninsa oli sanonut. Ajattelin viestiä kirjoittaessani aihepiiriä josta juttelimme, ja ohimennen mielessäni välähti kuva bussipysäkin ympäristöstä jolla jäin aina aamulla bussista pois kun kävin sillä seudulla töissä vuosia sitten.
Näin siis hetken aikaa mielessäni sen pysäkin, jalkakäytävän ja siitä risteytyvän kadun jonka varrella oli omakotitaloja, joiden pihoja ympäröi pensasaidat ja joilla kasvoi omenapuita, näin miten jalkakäytävä jatkui siitä työpaikalleni.
Kun pysähdyin miettimään, niin mikään siinä alkuperäisessä aiheessa, mistä kirjoittelin tuttavani kanssa, ei liity mitenkään tuohon mielikuvaan työmatkani maisemasta: ei mikään sana, ei mikään muisto ja kokemus, ei mikään teema tms.
Miksi tuo mielikuva oikein tupsahti tietoisuuteeni?
Onko teillä koskaan tällaista?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Useinkin.
Minulla on ollut lapsuudesta lähtien eräs kirja, jonka luen parin vuoden välein. Kirjassa on kohtaus, jossa mies ja hänen kaksi tytärtään tapaavat kaupungilla sattumalta perheen äidin, joka jätti miehen ja tytöt vuosia aiemmin.
Joka ikinen kerta ajattelen tuossa kohdassa erästä Anytimen huulikiiltoa. EI mitään aavistusta miksi. Kai olen miettinyt sitä ensimmäisellä kerralla, se on jäänyt mielleyhtymäksi ja voimistunut kerta kerralta.
Juuri tuollaisia tarkoitin. Hauskan random tuo Anttinen huulikiilto 😄
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinkin.
Minulla on ollut lapsuudesta lähtien eräs kirja, jonka luen parin vuoden välein. Kirjassa on kohtaus, jossa mies ja hänen kaksi tytärtään tapaavat kaupungilla sattumalta perheen äidin, joka jätti miehen ja tytöt vuosia aiemmin.
Joka ikinen kerta ajattelen tuossa kohdassa erästä Anytimen huulikiiltoa. EI mitään aavistusta miksi. Kai olen miettinyt sitä ensimmäisellä kerralla, se on jäänyt mielleyhtymäksi ja voimistunut kerta kerralta.
Juuri tuollaisia tarkoitin. Hauskan random tuo Anttinen huulikiilto 😄
Ap
Siis Anytimen...
Ap
Useinkin.
Minulla on ollut lapsuudesta lähtien eräs kirja, jonka luen parin vuoden välein. Kirjassa on kohtaus, jossa mies ja hänen kaksi tytärtään tapaavat kaupungilla sattumalta perheen äidin, joka jätti miehen ja tytöt vuosia aiemmin.
Joka ikinen kerta ajattelen tuossa kohdassa erästä Anytimen huulikiiltoa. EI mitään aavistusta miksi. Kai olen miettinyt sitä ensimmäisellä kerralla, se on jäänyt mielleyhtymäksi ja voimistunut kerta kerralta.