Oletko koskaan huomannut, että omat vanhempasi olisivat olleet kateellisia

ollaan "saatu käydä kouluja".

Se on ihan hullu tilanne, kun hän toisaalta on aina painottanut, miten tärkeää se on että naisilla on koulutus ja työ. Sitten hän kadehtii sitä kuitenkin.

En jaksa tarkemmin selittää tilannetta, mutta sanottakoon, että negatiivinen suhtautuminen eli se kateus ilmenee suoraan suhteessa minuun, kun taas ulospäin hän esittää sitten sitä "kyllä minun lapseni sitten pärjäävät hyvin" -jargonia. Vanhat ihmiset osaavat olla uskomattoman kaksinaammaisia!

Äitini varsinkin. On kadehtinut mm. onnellista avioliittoamme ja mun hyvää suhdetta lapsiini. Kateus ei sitten kyllä estä kehuskelemasta näillä sukulaisille!

Onko tuo varmasti kateutta? Se että on iloinen toisen puolesta ja sano esimerkiksi sen ääneen. (Voi kun teillä on ihana tilanne, kun on niin kiva koti ja kivat työpaikat!) Niin eihän se ole kateutta.. Se on vanhempien iloa lapsensa menestyksestä. Tai jos äiti tai isä sanoo haaveille, että olisinpa vielä sinun ikäinen ja elämä edessä, niin ei se ole kateutta vaan oman lapsen nuoruuden ihalua.

Kateus on mielestäni negatiivinen tunne. Vai olenko väärässä?

Ostettiin asunto ja mökki; mummu kävi katsastamassa eikä sanononut mitään, ainoastaan hymähteli ivallisen näköisesti. Uudessa kodissa käy tietysti kylässä, mutta ei puhu mistään tähän liittyvästä. Mökistä ei kysele eikä kyllä olla kutsutukaan sinne enää...

äitini ainakin on kadehtinut aivan hirveästi sitä, että olen saanut kotihoidontukea. Hänen mielestään lapsiperheitä tuetaan liikaa, pitäisi antaa kaikki eläkeläisille.

äitini kadehti ulkonäköäni ja sitä että mulla oli "elämä edessä". Käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan. Tajusin vasta myöhemmin tämän, oli se kyllä hyvin selvää hänen osaltaan.

Joskus tuntuu, että äitini on kadehtinut itsenäisyyttäni. Toisaalta omasta itsenäisyydestäni saan kiittää 99% äitiäni, joten hän on kyllä saanut minussa toteutettua sen, mitä olisi itse halunnut olla. Kateus on kuitenkin ehkä väärä sana, ehkä ihailu on oikeampi.

On monta muuta asiaa, joita vanhempani eivät ole tehneet kovin hyvin, mutta kateutta ei ole koskaan ollut. Vanhempani ovat aina olleet onnellisia ja ylpeitä, jos joku asia on minulla mennyt paremmin kuin heillä.

juuri kehuneet tai rohkaisseet, mutta kateutta en ole koskaan havainnut.

Äitini varsinkin. On kadehtinut mm. onnellista avioliittoamme ja mun hyvää suhdetta lapsiini. Kateus ei sitten kyllä estä kehuskelemasta näillä sukulaisille!

kadehtii. Ei sano sitä suoraan mutta tuleehan se läpi. Kuvittelee että meillä on hirveän helppoa ja rahaa yllinkyllin - olemme rakentaneet 2 taloa kalliilla rahalla (he yhden edullisesti), elättäneet 4 lasta (he 2) lisäksi tuemme heitä rahallisesti vaikka heillä jää enemmän kk käteen käyttörahaa. Maksaneet matkoja ja hyysänneet heitä kaikin mahdollisin tavoin. Heillä olisi mahdollisuus mennä ja elää, vaan ei, istuvat mielummin kotona ja tylsistyvät.

Isäni on minulle kateellinen. Olin muka liian koulutettu ja hänen oli pakko mennä vielä vanhoilla päivillä opiskelemaan tutkintoja, ettei vaan tytär olisi parempi. Lisäksi on kateellinen sille, että olemme meheni kanssa maksanet pois jo talovelan alle 30-vuotiaina. Autovelkaa ei ole vaikka pihassa on kaksi autoa. Asuimme ulkomailla muutaman vuoden jne. Äitini osaa olla ylpeä tyttärestään ja on onnellinen meidän puolesta, mutta isä ei vaan pysty. Luulis omien vanhempien olevan onnellisia, että tyttärellä menee ihan hyvin. Siis ei ainoastaan taludellisesti vaan myös muutenkin perhe-elämässä.

Kun on huomannut, ettei mun elämä nyt niin helppoa olekaan.

mutta anoppini kadehtii sitä, että minulla ja hänen pojallaan menee parisuhteessa hyvin (on avoimesti ennustanut avioeroamme tms.) ja myös sitä että en raivoa kuin heikkopää lapsilleni ja lapsemme ovat rauhallisia. Itse on kuulemani mukaan ollut raivoava äiti, ja on kyllä sellainen mummunakin (siksi ei saa hoitaa lapsiamme).

Äitini varsinkin. On kadehtinut mm. onnellista avioliittoamme ja mun hyvää suhdetta lapsiini. Kateus ei sitten kyllä estä kehuskelemasta näillä sukulaisille!

Onko tuo varmasti kateutta? Se että on iloinen toisen puolesta ja sano esimerkiksi sen ääneen. (Voi kun teillä on ihana tilanne, kun on niin kiva koti ja kivat työpaikat!) Niin eihän se ole kateutta.. Se on vanhempien iloa lapsensa menestyksestä. Tai jos äiti tai isä sanoo haaveille, että olisinpa vielä sinun ikäinen ja elämä edessä, niin ei se ole kateutta vaan oman lapsen nuoruuden ihalua.

Kateus on mielestäni negatiivinen tunne. Vai olenko väärässä?

Esim kun äiti tuli katsomaan vastavalmistunutta, uutta kotiamme (johon emme olleet vielä edes muuttaneet ja oli siis tyhjänä) niin äitipä totesi minulle että "on tämä kyllä vähän liian hieno".

No, levätköön rauhassa, kuoli 4v sitten 47v iässä.

Esim kun äiti tuli katsomaan vastavalmistunutta, uutta kotiamme (johon emme olleet vielä edes muuttaneet ja oli siis tyhjänä) niin äitipä totesi minulle että "on tämä kyllä vähän liian hieno". No, levätköön rauhassa, kuoli 4v sitten 47v iässä.

Meillä sama juttu isän suusta tuli heti näin iso ja näin hieno. Vaikka mielestämme asunto on ihan normaali perhe asunto. Keittiöön on tosin panostettu, mutta ei sieltä sentään jääpalakonetta tai isoa jääkaappia löydy ?? Miksi ei vaan voi olla onnellinen, että lapsi "menestyy". Enemmän ärsyttää se, että isäni ansaitsee yksinään enemmän kun me mieheni kanssa yhteensä, mutta pistää rahat palamaan ihan mihin sattuu ja äitini joutuu pyytelemään rahaa, että pääsis meidän lasta katsomaan.

on hirveän kateellinen. Ratkesi avioeron jälkeen 10 vuotta sitten juomaan ja sen jälkeen sotki raha-asiansa, nyt sitten kun meillä on avokin kanssa kiva rivari niin jaksaa kyllä puhua ties mitä. Vähän väliä soittelee rahaa lainaksi ja jos vastaan ettei rahaa nyt oikein ole niin 'onhan teil ny jääkaappiki mis on jääpalakone ni luulis olevan'. Ja tuo oli siis jo asunnossa valmiiksi. Nyt kun koitetaan kerätä rahaa remppaa varten niin eihän meidän sitä pitäisi tehdä vaan syynätä isälleni rahaa joka ei töissä jaksa käydä, huoh... En oikein jaksa isääni.