G: Mihin saavutukseesi olet erityisen tyytyväinen?

Toinen asia on työura. Valmistuin vuosi sitten keväällä, ja kävi mieletön tuuri: Sain heti ilman työkokemusta hyvin palkatun ja mukavan, koulutusta vastaavan työn. Työ on ollut tähän asti määräaikaisilla sopimuksilla, mutta ensi vuoden alusta minut vakinaistetaan :)

Eli sain muutama vuosi sitten perinnön, jossa oli aika paljon osakkeita. Myin ne pois 2008 keväällä, kun puheita lamasta alkoi tulla. Nyt ostin saman määrän samoja osakkeita takaisin, jäi vielä yli 50000€ säästöönkin, maksoin sillä jäljellä olleen asuntolainan pois.



Nyt olenkin kai sitten keskivertoa varakkaampi, omakotitalo omalla tontilla, vakityö ja osakeomaisuutta yli miljoonan euron edestä. Aika hyvin alle 40v. Toki ymmärrän, että tuo perintö tuli ilman omaa osaamistani, mutta tuosta oikea-aikaisesta myynnistä ole enemmän kuin iloinen...

Onnistumisesta en vielä osaa sanoa mitään.

että nyt "vanhoilla päivillä", 4 lapsen jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan (itselleni) vaikeaa alaa yliopistoon ja olen edennyt opinnoissani ihan mukavasti vaikka olenkin hoitovapaalla.

ihanan miehen;) Tietysti lapsikin on hieno saavutus;)

lämpimänä muistuu mieleen kuuden ällän kirjoittaminen silloin joskus :) Otti se tiukille, mutta raadanta palkittiin!

vastata... Valmistuminen toive ammattiin, kumppanin löytyminen, lapsi ja nyt uusi raskaus vk 29+5, oman asunnon osto, erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja oppiminen siihen, että aina ei tarvitse miellyttää muita vaan voi myös olla ihan oma itsensä. Se onkin teettänyt paljon ja harjoitteluttaa yhä, mutta suuri saavutus jo tämäkin!

Miehenä täytyy olla iloinen siitä, että siemennys onnistuu aina ja uutta itää. Nyt 6. avokki ja sekin alkaa pyöristymään. Pitää taas kohta etsiä uusi...

Ammattiin valmistuminen erittäin hyvin arvosanoin. Olin siihen aikaan yksinhuoltaja.



Vaikka ei tuo nyt niin kummoinen saavutus ole, mutta kuitenkin.



Rakkauden löytäminen on ollut ihanaa, mutta jos tämä vaan kestäisi olisi se jo saavutus.

lapset, röökinpolton lopetus 15v sitten, valmistuminen, ihanan miehen löytäminen.

valmistuminen. Lapsi ei ole mulle mikään "saavutus".

Eli sain muutama vuosi sitten perinnön, jossa oli aika paljon osakkeita. Myin ne pois 2008 keväällä, kun puheita lamasta alkoi tulla. Nyt ostin saman määrän samoja osakkeita takaisin, jäi vielä yli 50000€ säästöönkin, maksoin sillä jäljellä olleen asuntolainan pois. Nyt olenkin kai sitten keskivertoa varakkaampi, omakotitalo omalla tontilla, vakityö ja osakeomaisuutta yli miljoonan euron edestä. Aika hyvin alle 40v. Toki ymmärrän, että tuo perintö tuli ilman omaa osaamistani, mutta tuosta oikea-aikaisesta myynnistä ole enemmän kuin iloinen...

Terv, liian köyhä ostamaan omaa kotia

olemme onnistuneet rakentamaan mieheni kanssa hyvän suhteen, jossa riittää rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää. Lapset eivät ole minullekaan saavutus, eivätkä he ole täällä saavuttamassa mitään minun puolestani.

seuraava aste olisi lukio

seuraava aste olisi lukio

vaikka olen ollut työelämässäkin yli vuosikymmenen, ja saan opiskella todella kiinnostavaa alaa, vielä kun valmistuisi:)

Aurinko paistaa :)

vaihtaa opiskelualaa. Silloin tuntui siltä että olen liian vanha aloittamaan alusta ja rahat eivät riitä ja olen epäonnistunut, mutta tein silti niin. Jälkikäteen ajateltuna se laittoi monta asiaa elämässäni uuteen uskoon.

Yritin pohtia tätä, enkä keksi mitään. :(



Olen alisuorittaja. Ei ihme, ettei menestystä ole tullut.



Masentavaa.

Tätä ajattelutapaa voisko joku mulle valaista? Mulle mun lapset on rakkain asia elämässäni, mutta ei ne mikään saavutus ole. Eikö saavutus ole jotain minkä itse omalla työllään, älyllään, sinnikkyydellään saa aikaan?



Ok, ehkä hoidoilla tehtyjä lapsia voi jotenkin pitää "saavutuksena", kun se lopputulos on vaatinut sitkeyttä, mut on sekin vähän...