Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä tehokkaita äitejä?
16.08.2009 |
jotka jaksavat ahertaa töissä, hoitaa kotia, hoitaa lapset, puutarha, pestä pyykit, urheilla joka päivä että pysyy hyvässä kunnossa ja olla hyvä vaimo. Vinkkejä kuinka tästä kaikesta selviää? Aikaisemmin oli ratkaisuna lyhennetty työaika, mutta kun nuorin lapsi on täyttänyt tietyn iän ei työnantaja jatka enää sitä.Nyt pitäisi selvitä täydellä työajalla kaikesta tästä
Kommentit (5)
Korkeintaan välttää joutumasta siihen toiseen paikkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaan se, että päivät olen viiden lapsen kotiäitinä, kaksi tosin koulussa jo. Iltaisin ja viikonloppuisin, sekä joskus päivisinkin esim. uniaikaan teen freelance-keikkoja.
Päivärutiineihin mahtuu tarvittavat siivoukset, pyykinpesut ja ruuanlaitot, ja mikä tärkeintä hetkia kahdenkeskeistä aikaa jokaiselle lapselle.
Miehen kanssa yhteistä aikaa on iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja pari kertaa viikossa saunomme kaksin, jolloin isommat sisarukset pitävät pienemmistä huolta sen vartin, syövät porukalla iltapalaa tms. Meillä on miehen kanssa myös yhteinen harrastus, jonka olemme junailleet niin, että voimme harrastaa joko koko perheellä tai kotona, koska lapsille ei liiemmin ole vahteja tarjolla. Tämä harrastus on kuitenkin tärkeä osa parisuhteen hoitoa!
Lisäksi meillä on omat harrastukset, minulla myös vapaaehtoistyötä, ja tapailemme paljon ystäviä.
Tunnen itseni varsin tehokkaaksi, ja saan kuulla jatkuvasti ympäristöstä ihastelua, kuinka jaksan olla aktiivinen ja iloinen. Nyt vaan alkaa olla se piste, etten jaksa enää yhtään enempää. Täytyisi oppia sanomaan ei..
Ei tuo minusta kuulosta mitenkään ihmeelliseltä. Turhaan kiillotat omaa kruunuasi, ei maailma pysähdy, jos sinä pysähdyt hetkeksi, vaikka luuletkin nyt niin...
Mulla vaan se, että päivät olen viiden lapsen kotiäitinä, kaksi tosin koulussa jo. Iltaisin ja viikonloppuisin, sekä joskus päivisinkin esim. uniaikaan teen freelance-keikkoja.
Päivärutiineihin mahtuu tarvittavat siivoukset, pyykinpesut ja ruuanlaitot, ja mikä tärkeintä hetkia kahdenkeskeistä aikaa jokaiselle lapselle.
Miehen kanssa yhteistä aikaa on iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja pari kertaa viikossa saunomme kaksin, jolloin isommat sisarukset pitävät pienemmistä huolta sen vartin, syövät porukalla iltapalaa tms. Meillä on miehen kanssa myös yhteinen harrastus, jonka olemme junailleet niin, että voimme harrastaa joko koko perheellä tai kotona, koska lapsille ei liiemmin ole vahteja tarjolla. Tämä harrastus on kuitenkin tärkeä osa parisuhteen hoitoa!
Lisäksi meillä on omat harrastukset, minulla myös vapaaehtoistyötä, ja tapailemme paljon ystäviä.
Tunnen itseni varsin tehokkaaksi, ja saan kuulla jatkuvasti ympäristöstä ihastelua, kuinka jaksan olla aktiivinen ja iloinen. Nyt vaan alkaa olla se piste, etten jaksa enää yhtään enempää. Täytyisi oppia sanomaan ei..
Mielestäni en nyt mitenkään kiillottanut kruunuani, kerroinpa vaan, että tässä luullakseni menee raja minulla! Loppuu nimittäin tunnit vuorokaudesta. Nyt pitää oppia valitsemaan mikä on tärkeää, eli aika perheen kanssa sekä harrastaminen miehen kanssa jäävät ennalleen, mutta joillekin työkeikoille on nyt sanottava ei, kuten myös osalle vapaaehtoistyöstä. Se on minulle hankalaa, kipupisteeni.
Vastasinpahan nyt vain ap:n kysymykseen. Tiedän nimittäin laajan ystäväpiirin kautta, että monissa perheissä ollaan paljon väsyneempiä ja jää suuri osa välttämättömistäkin tekemättä, eli siksi rohkenin näin vastata ap:lle, en kiillotellakseni kruunuani.
t. Vitonen
pitää muistaa levätäkin!