Näinkö se menee?
Kahden lapsen äidit ylenkatsovat yhden lapsen äitejä. Kolmen äidit taas kumpiakin. Jatkuuko tää loputtomiin.
Tuntuu että olet sitä ylempänä hierarkiassa, mitä enemmän sinulla on lapsia.
Kommentit (22)
Niin kyllä taidan olla aika alhaalla kun lapsi vielä mahassa.
Itse en ymmärrä, miksi tänne maailmaan täytyy pukata lapsia pilvin pimein. Ja miksi kellään on nokankoputtamista toisen perheen valintoihin? Ymmärrän täysin, että joku haluaa vain yhden lapsen, kaksi oli meille hyvä ja siitä ylöspäin on mulle mysteeri.
kolmen tai neljän lapsen äiti omaa saman kokemuksen kuin minä. Kahden tai yhden taas on ihan erilainen äiti kuin mitä. Samoin jos lapsia on 5 tai enemmän.
En kuitenkaan arvota että yksi olisi parempi tai enemmän äiti vain siksi että lapsia olisi enemmän. On vaan erilainen.
Itsekin myönnän hiukan tuohon syyllistyväni. Minulla on kolme lasta ja jonkinlaista asenneongelmaa mulla on varsinkin yhden lapsen vanhempia kohtaan. Vähän siihen tyyliin, että niinhän sä vielä nyt luulet, mutta kyllä toisen kanssa opit yms.
Kahden lapsen äiteihin mulla ei enää ole niin "ylemmyydentuntoista" oloa. Ymmärrän, että hekin jo jotain tietävät ;)
Mutta rehellisellisesti täytyy sanoa, että vaikken sitä ääneen mainosta, mielessäni repostelen hiukan aiheella. Ja varsinkin päden mielessäni lasten lyhyellä ikäerolla ;)
Itse en ymmärrä, miksi tänne maailmaan täytyy pukata lapsia pilvin pimein. Ja miksi kellään on nokankoputtamista toisen perheen valintoihin? Ymmärrän täysin, että joku haluaa vain yhden lapsen, kaksi oli meille hyvä ja siitä ylöspäin on mulle mysteeri.
Miksi SULLA olisi sitten nokankoputtamista muiden perheiden asiaan? Viittaan lauseeseen ettet ymmärrä miksi tänne maailmaan täytyy pukata lapsia pilvin pimein.
Vaikka lapsia on viisi. En ole mikään supermamma. Vaan monella lailla epäonnistunut. Virikehoitoakin on käytetty kun olen uupunut tän jälkikasvun kanssa, tosin en heidän takiaan vaan muista syistä johtuvan masennuksen. Aika usein itse asiassa katselen vaikka kahden lapsen äitejä ja aattelen, että olisi parempi noin. Jaksaisin olla kunnolla äiti kahdelle. Mutta tätä ei pidä yleistää, varmasti on erittäin upeasti pärjääviä kymmenenkin lapsen äitejä.
Heillä kun on niin kovin vähän tietoa monistakin "alan" asioista. Odotan nyt kolmatta ja varmaankin alan sitten ylenkatsomaan myös kahden lapsen äitejä.
Useamman lapsen äidit unohtavat, että kyllä se eka lapsi on haastavin, kun kaikki on uutta ja vierasta.
Mun mielestä on myös todella typerää kommentoida yhden lapsen äitejä tyyliin "kyllä toi on helppoa kun on vaan yksi lapsi", ikinä ei voi tietää millainen tuo lapsi on, saattaa olla vaikka vakavasti sairas tai on voinut olla vaikka mitä ongelmia. Kyllä yhden sairaan lapsen kanssa on varmasti vaikeampaa kuin kahden tai kolmenkin terveen.
äidin neuvoista monesti, et mitähän sinäkin kuvittelet tietäväsi, odotahan kun saat toisen.
Tilnateet, joissa tämä tunne on tullut ovat olleet jotain tämän kaltaisia:
- Minun 3v ja 4v lapseni alkavat kinastella pihalla jostain ja se muuttuu lähes verissäpäin tappeluksi. Menen väliin ja koetan kiinnittää lasten huomion itseeni huutamalla lasten nimiä ja haloo. Naapurin emäntä alkaa asiantuntevana selittää miten on havainnut kuiskaamisen kiinnittävän lapsen huomion paremmin ja ettei lapselle saa missään olosuhteissa huutaa tai korottaa ääntä.
- Lapset eivät vielä malttaisi tulla sisälle ja nukkumaan. Yrittävät hajaantua juoksemalla kumpikin eri suuntaan karkuun. Juoksen ekan kiinni ja kannan sisälle. Naapurin emäntä alkaa selittää, ettei lasta saa väkisin siirtää ja että kannattaisi varmaan lopettaa lapsen kanssa kommunikointi ja istua hiekkalaatikon reunalle odottamaan. Aina kun lapsi koittaisi jutella, niin toistaa vaan, että ensin mennään sisälle, sitten vastaan sinulle.
Itse en ymmärrä, miksi tänne maailmaan täytyy pukata lapsia pilvin pimein. Ja miksi kellään on nokankoputtamista toisen perheen valintoihin? Ymmärrän täysin, että joku haluaa vain yhden lapsen, kaksi oli meille hyvä ja siitä ylöspäin on mulle mysteeri.
Miksi SULLA olisi sitten nokankoputtamista muiden perheiden asiaan? Viittaan lauseeseen ettet ymmärrä miksi tänne maailmaan täytyy pukata lapsia pilvin pimein.
Minusta tässä on se ero, että tarkastellanko asiaa perhekohtaisesti vai maailmanlaajuisesti. Tämä maailma ei kestä sitä, että länsimaisissa hyvinvointivaltioissakin lapsia saatetaan maailmaan lukuisia per perhe. Kiinassa tämä asia on sitten viety ihan toisiin äärimmäisyyksiin, mikä kummastuttaa kyllä minuakin. Ihan keskustelun vuoksi voidaan kyllä ajatella, millainen maailma olisi, jos jokainen kiinalainen tekisi suurperheen, vaurastuisi ja ostaisi perheelleen kunnon kulkupelin ja kertakäyttövaipat lapsilleen. Ja kyllä: kärjistän.
noihin tilanteisiin. Ja hiekkalaatikkoneuvo kuuluu älyttömimpään kastiin, mitä olen kuullut!
äidin neuvoista monesti, et mitähän sinäkin kuvittelet tietäväsi, odotahan kun saat toisen.
Tilnateet, joissa tämä tunne on tullut ovat olleet jotain tämän kaltaisia:
- Minun 3v ja 4v lapseni alkavat kinastella pihalla jostain ja se muuttuu lähes verissäpäin tappeluksi. Menen väliin ja koetan kiinnittää lasten huomion itseeni huutamalla lasten nimiä ja haloo. Naapurin emäntä alkaa asiantuntevana selittää miten on havainnut kuiskaamisen kiinnittävän lapsen huomion paremmin ja ettei lapselle saa missään olosuhteissa huutaa tai korottaa ääntä.- Lapset eivät vielä malttaisi tulla sisälle ja nukkumaan. Yrittävät hajaantua juoksemalla kumpikin eri suuntaan karkuun. Juoksen ekan kiinni ja kannan sisälle. Naapurin emäntä alkaa selittää, ettei lasta saa väkisin siirtää ja että kannattaisi varmaan lopettaa lapsen kanssa kommunikointi ja istua hiekkalaatikon reunalle odottamaan. Aina kun lapsi koittaisi jutella, niin toistaa vaan, että ensin mennään sisälle, sitten vastaan sinulle.
noihin tilanteisiin. Ja hiekkalaatikkoneuvo kuuluu älyttömimpään kastiin, mitä olen kuullut!
äidin neuvoista monesti, et mitähän sinäkin kuvittelet tietäväsi, odotahan kun saat toisen. Tilnateet, joissa tämä tunne on tullut ovat olleet jotain tämän kaltaisia: - Minun 3v ja 4v lapseni alkavat kinastella pihalla jostain ja se muuttuu lähes verissäpäin tappeluksi. Menen väliin ja koetan kiinnittää lasten huomion itseeni huutamalla lasten nimiä ja haloo. Naapurin emäntä alkaa asiantuntevana selittää miten on havainnut kuiskaamisen kiinnittävän lapsen huomion paremmin ja ettei lapselle saa missään olosuhteissa huutaa tai korottaa ääntä. - Lapset eivät vielä malttaisi tulla sisälle ja nukkumaan. Yrittävät hajaantua juoksemalla kumpikin eri suuntaan karkuun. Juoksen ekan kiinni ja kannan sisälle. Naapurin emäntä alkaa selittää, ettei lasta saa väkisin siirtää ja että kannattaisi varmaan lopettaa lapsen kanssa kommunikointi ja istua hiekkalaatikon reunalle odottamaan. Aina kun lapsi koittaisi jutella, niin toistaa vaan, että ensin mennään sisälle, sitten vastaan sinulle.
ylirauhallinen ja hyvin miellyttämishaluinen lapsi. Naapurin emäntä laskee tämän tietysti omaksi ansiokseen, kysehän on hänen kasvatustaidoistaan. Hän on sitten kovasti sormi pystyssä neuvomassa miten muiden pitää lapsia kasvattaa. Hänellä on vielä täysin vieras ajatus, että pikkulapset kykenevät liittoutumaan ovelasti vanhempiaan vastaan ja kahden lapsen kanssa et voi keskittää joka hetki täyttä huomiotasi vain toiseen ellet halua toise lapsen sillä aikaa ehtivät ties minne vahingossa tai tahallaan.
Näitä hänen kasvatusneuvojaan riittää lähes joka kerralla, kun hänet näkee ja joka kerta ovat aivan yhtä älyvapaita. Joskus oikein ärsyyntyneenä ja väasyneenä ajattelen mieleni synkissä sopukoissa, että voi kun hän saisi josku hyvin vaativan ja haastavan lapsen, että oppisi hiukan nöyrryyttä.
Mutta onhan sitä ihan eri tavalla kokemusta arjen pyörittämisestä kolmen tai neljän lapsen kanssa kuin yhden. Mutta joskus on jokaisen vuoro olla se yhden lapsen äiti :)
Sen sijaan mua vituttaa kun kaverini, yhden lapsen yh-äiti jaksaa jatkuvasti huokaista, että "kauheeta, sä olet sentään kolmen lapsen yh-äiti", miten sä oikeen jaksat. Blaah, selitä nyt sitten sille uusavuttomalle että mun elämä on itse asiassa helpompaa näin kuin aikanaan yhden lapsen kanssa.
Hei! En väheksy pienempiä perheitä, mutta valitettavasti heillä ei riitä ymmärrystä suurperheille.Jokaisen perhe on juuri sopiva niille,kenelle se on tarkoittettu.
P.S. en ole uskovainen ja meillä 5 lasta.
lapsettomia ystäviä, en jaottele ihmisiä lapsimäärän perusteella, ystävyys on ihan jotain muuta. t. viiden lapsen uraäiti
En nyt tietenkään kaikkien monilapsisten äitien kohdalla, mutta osan kanssa kyllä. Erityisesti särähti korvaan kerran tällä palstalla, kun joku kysyi jonkun kysymyksen, ja siihen toinen vastasi että "taas joku ESIKOISEN ÄITI tai muuten tietämätön ihminen täällä kyselee." Heh! Ihan kuin "esikoisen äiti" (sävystä päätellen tarkoitti yhden lapsen äitiä) olisi loppuikänsä tietämätön ja toistaitoinen.
Huh huh. No, kukin pätee milläkin. Ehkä hän oli ylpeä saavutuksestaan; saanut monta lasta hankittua.
Mutta tunnen myös monia tosi mukavia monen lapsen äitiä, enkä heidän suunnaltaan ole tollaista hierarkkia havainnut. Yhdellä tosin on tapana huomautella, miten minä en vielä osaa tai tiedä mitään, kun on vain yksi lapsi. Ja miten minulla on niin helppoa sen kanssa.
kuljen nokka kohti taivasta, enkä katsokkaan alle 7 lapsen perheitä
Ja varsinkin päden mielessäni lasten lyhyellä ikäerolla ;)
No on sullakin pätemisen aiheet! :D
Ja jos ei ole lapsia, ei ole nainen alkuunkaan.