Haaveilen sosiaalityöntekijän ammatista. Kokemuksia?

on YTM/VTM sosiaalityö pääaineena, tosin paljon muodollisesti epäpätevinä sossuina kunnissa työskentelee muita maistereita ja amk-sosionomeja.

Sosiaalityöntekijän työ on mielenkiintoista ja tärkeää. Itse olen toiminut vuosia kunnallisessa sosiaalihuollossa aikuissosiaalityössä ja lastensuojelun avohuollossa. Palkan pienuus (peruspalkka n. 2500 € kunnasta riippuen) suurimpia miinuksia eikä vastaa työn kuormittavuutta ja koulutusta.

Palkka on huono työn vaativuuteen nähden. Mutta jos tykkää siitä työstä niin tuskin palkka kovin paljoa loppujen lopuksi painaa, sillä kuitenkin tulee ihan hyvin toimeen.

että työ on todella rankkaa ja huonosti palkattua. Toisaalta, mikäpä työ ei välillä rankkaa olisi? Palkka ei tosiaan ole monen muun maisterin palkan kanssa kilpailukykyinen, mutta ehkä työ tosiaan on kutsumusammatti.

kun on vähän tyhmä ja yksioikoinen, sellainen Pollyanna-tyyppi. Ja huono itsetunto on plussaa.

Ihan oikeasti työ haastavaa ja siinä hyödyksi realistinen itsetunto. Jos kovin anteeksipyytelevä olemus, niin oman asiantuntijaroolin kanssa ihan hukassa.



Terveisin vuosia sossuna ollut nykyisin paremmin palkatuissa hommissa työskentelevä

sitä menoa katsellut. Adoptioprosesseissa lilluin kuusi vuotta. Karkeasti arvioiden sinä aikana näkemistäni noin 20 sosiaalihenkilöstä noin kaksi oli täyspäistä. Loput oli ihan kummallisia.

kun on vähän tyhmä ja yksioikoinen, sellainen Pollyanna-tyyppi. Ja huono itsetunto on plussaa.

Se on mielenkiintoista, miten aina kun on puhe sosiaalityöstä/lastensuojelusta, niin löytyy joku joka tietää todella "hyvin" millaista työ on "oikeasti". Sosiaalityöntekijänä pärjää henkilö, joka välittää aidosti ihmisistä, on fiksu erityisesti sosiaalisesti, omaa rauhallisuutta, kykenee tiimi- ja parityöhön, jolla on analysointikykyä ja pelisilmää sekä pystyy tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Lisäksi vaaditaan pitkää pinnaa, hyvä ammatillinen itsetunto, aitoa kiinnostusta erilaisiin ihmisiin, ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja suvaitsevaisuutta sekä ymmärrystä siihen, ettei se oma näkemys maailmasta ole ainoa oikea.

kuten sanottu, kuuden vuoden kokemuksella arvioin. Eli aika hyvä kuva siinä ehti muotoutua.



Miten pitkä ja millainen oma kokemuksesi on?



5

Oma kokemukseni sosiaalityöstä on sosiaalityön koulutus ja tarpeeksi monta työvuotta ko. ammatissa. Kysehän oli tosiaan vaan kokemuksista työstä ja yritin vastata siihen, millainen ihminen sosiaalityöntekijänä pärjää. Eikö olisi hyvä jos niitä täyspäisiä olisi enemmän ja noita sinun kuvaamiasi vähemmän? Oma kommenttini viittasi siihen, että yleensä kuva sosiaalityöstä on ihan turhan negatiivinen...

Sosiaalityöntekijänä pärjää henkilö, joka välittää aidosti ihmisistä, on fiksu erityisesti sosiaalisesti, omaa rauhallisuutta, kykenee tiimi- ja parityöhön, jolla on analysointikykyä ja pelisilmää sekä pystyy tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Lisäksi vaaditaan pitkää pinnaa, hyvä ammatillinen itsetunto, aitoa kiinnostusta erilaisiin ihmisiin, ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja suvaitsevaisuutta sekä ymmärrystä siihen, ettei se oma näkemys maailmasta ole ainoa oikea.

Sossutädin/sedän elämä lyhenee noin seitsemällä vuodella. Ja kyllä se ihmisen tekee aika kyyniseksi vuosien uurastamisen jälkeen.

Ei kyllä jaksa kotona mitään "ylimääräistä naukumista"

Vätyksiä riittää vuodesta toiseen...

Samaa olen huomannut, että monilla ihmisillä tuntuu olevan vahva käsitys siitä, millaista työ on "oikeasti". Kun olen kertonut, että haluaisin sos.työntekijäksi, monet ovat ihmetelleet, kuinka haluan tehdä jotain niin "rankkaa".



Tosin minulla ei itselläni ole minkäänlaista kokemusta alasta. Siksi ajattelin kysellä mielipiteitä. Olenko siis hullu, jos haaveilen opiskelevani seuraavat 6(?) vuotta tälle alalle?

Ei, et ole hullu. Sosiaalityöntekijänä voit työskennellä muuallakin, kuin esim. lastensuojelun avohuollossa tai sosiaalipäivystyksessä, joka ainakin mun mielestä sitä rankinta kauraa. Se on totta, että sosiaalityössä työskennellään ihmisten arjen ja monesti sosiaalisten ongelmien parissa, rankkoja juttuja siis, mutta työssä myös näkee edistymistä ja onnistumisiakin. Ja munkin työhistorian aikana työmenetelmät ja rakenteet kehittyneet, vaikka kuntasektorin organisaatiomuutokset ovatkin erittäin rasittavia, mutta se toinen juttu...

Sosiaalityössä tarvitaan fiksuja, jaksavia ja ihmisten arjesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneita tyyppejä, joilla realistinen käsitys sosiaalityöstä professiona.

että harva kai enää tänä päivänä tekee täysipäiväisesti opiskellen maisteriopintoja 6 v? sossut tosin revittäneen monesti ennen valmistumista duuniin.

Sen kuvan olen alasta saanutkin, että työt eivät todellakaan rajoitu pelkästään esim. sosiaalitoimistoon.



Itseäni kiinnostaisi eniten työ esim. vanhusten tai koululaisten kanssa. Työllisyystilanne ainakin on valoisa.:)

Kyseessä tarvii olla kutsumus. Jos yliopiston penkkejä 6 v kulutat, valitse tarkemmin.



Tai, jos nyt kuitenkin sossuksi ryhdyt, kierrä lastensuojelu kaukaa!



Vai haluaisitko jonkun häirikön sinun ja perheesi riesaksi uhkailemaan ja pelottelemaan vuodesta toiseen. Suomen laki antaa näille "ihanille" asiakkaille liiaksi valtaa toteuttaa kaikkia sairaita pähänpistojaan.

vainota, pelotella ja häiriköidä.

Mille puolelle sitten kannattaa suuntautua? Kuinka paljon harjoittelupaikka vaikuttaa työnsaantiin?

Miten voi ollakin että kaikki nykyään haluaa sossuiksi? Siis kaikki? Ette te kaikki voi millään sinne kouluunkaan päästä. Koska viimeksi joku on aikonut hakea jonnekin muualle?

Hieno ammatti, arvostan

Alasta ei ole kokemusta, mutta tämän päivän Hesarin mielipidesivulla julkaistu Sosiaalityöntekijöiden seura ry:n kannanotto paperittomien puolesta on lukemisen arvoinen. Kirjoituksen otsikko oli "Sosiaalityöntekijää ei voi valjastaa epäinhimillisen politiikan toteuttajaksi". Ammattieettisiä ohjeita ja vaitiolovelvollisuutta ei voi rikkoa paperittomienkaan tapauksessa. Kiitos kirjoituksesta.